Päätoimittajalta: Eikö kukaan vahtinut lapsia?

Anni Emilia Alentola 1.10.2013 12.55 Pääkirjoitukset 12 kommenttia

On huolestuttavaa, jos metsästä luodaan lapsille pelottava paikka. Sellainen, jossa voi sattua mitä vaan, jos joku ei jatkuvasti seiso vieressä katsomassa perään.

Nurmijärveläiskoulun rehtori tuomittiin viime viikolla käräjäoikeudessa sakkoihin, kun koulun oppilas oli saanut selkäydinvamman liikuntatunnilla. Rehtori, joka ei ollut tapahtumahetkellä edes paikalla, syyllistyi oikeuden mukaan vammantuottamukseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen. Paikalla ollut opettaja oli kieltänyt oppilaita laskemasta polviasennossa ja varoittanut vaarallisesta notkosta mäen lopussa. Opettajan syytteet hylättiin.

Rehtorin saamaan tuomioon vaikuttikin se, ettei hän ollut kertonut uudelle opettajalle pulkkamäessä aiemmin sattuneesta onnettomuudesta ja mäen vaarallisuudesta.

Tapaus pistää miettimään paitsi tulevaisuuden lasten suunnistustaitoja, myös sitä, voiko vahinkoja oikeasti lopulta estää.

Tuomion jälkeen Opetusalan ammattijärjestö OAJ ilmoitti, että se harkitsee kieltävänsä ”riskilajien” – murtomaahiihdon, laskettelun, maastojuoksun ja suunnistuksen – opetuksen.

– Näissä lajeissa opettaja ei pysty mitenkään valvomaan jatkuvasti kaikkia. Hänen on siis mahdotonta taata, että mitään vahinkoja ei sattuisi, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo.

Olin nuori johtaja, ehkä kuusitoista, ja talvileirillä lippukunnan kanssa. Olin ollut pitämässä ohjelmaa vanhemmille lapsille, kun leirikeskuksen pihalla veistelleistä nuoremmista lapsista yksi oli osunut puukolla käteensä. Toiset johtajat olivat lähdössä viemään lasta tikattavaksi, kun tulin paikalle.

– Eikö kukaan vahtinut lapsia? kysyin.

Tiesin kyllä, kuinka typerältä kysymykseni kuulosti. Lasten, muistaakseni sudenpentujen, kanssa oli ollut johtaja, luultavasti vielä useampia. Kyse ei ollut kuitenkaan siitä, etteikö lapsia olisi valvottu. Kaikille oli opetettu, ettei itseään kohti saa veistellä, eikä liian lähellä kaveria. Täytyy olla varovainen. Kyllä lapset sen tiesivät.

Ei ollut oikeastaan mitään enempää, mitä ”valvoja” olisi voinut tehdä. Kun ei niiden lasten puolesta oikein voinut itsekään veistellä. Partiossa opitaan itse tekemällä. Joskus saattaa sattua jotain, useimmiten kuitenkaan ei.

Vaikka pulkkamäen laskeminen ei varsinaisesti kuuluu elämän tärkeimpiin taitoihin, on huolestuttavaa, jos Nurmijärven tapauksen vuoksi metsästä luodaan lapsille pelottava paikka. Sellainen, jossa voi sattua mitä vaan, jos joku ei jatkuvasti seiso vieressä katsomassa perään.

Teksti: Anni Emilia Alentola, kuva: Otso Nuotio.

    Jessica Säilä

    Niin samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa. 12 vuotta LJ:nä on opettanut, että lapset, joita kotona on opetettu veistelemään tai laskemaan vaikka sillä pulkalla ovat vähiten onnettomuusalttiita. Vastuunottoa koteihin myös! Olihan se surullista toki lapsen kannalta, mutta aina ei ole pakko löytää syntipukkia, jos semmoista ei ole – täällä myös hyvä näkökulma aiheesta: http://jussitanhuanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150469-kun-aina-pitaa-olla-jonkun-muun-syy

    Antti Karppi

    Homma alkaa myös näkyä toiminnassa kun esim. PPn piirileirillä Havulla kiellettiin puukkojen käyttö ja kanniskelu heti sen jälkeen kun joku onneton oli veistellyt itseään käteen hiukan isommin.

    Ymmärrän kyllä että vahinkoja halutaan ennaltaehkäistä, mutta missä menee raja ?

    Voiko meillä enää olla toimintaa jos halutaan että mitään ei voi sattua ?

    Kristina kivinen

    Huh huh ei se kuulu opettajille vahtia Lapsia tai kuka vahingoittaa itsensa tunneilla. vanhempien taytyy allekirjoittaa Lupa Kirja Etta ja jos haulaa lastensa ottaa osaa koulun voimistelu tunneilla on se heidan vastuu kantaa myos vastuu siita jos he vahingoittavat itsensa , sillla leikissa sattuu mutta todella vaarin sakoittaa koulun rehtoria tai opettajaa, ei at he ole babysittareita,vaan opettajaa!

    Markku

    Miten tämä asia oikeastaan liittyy lasten vahtimiseen?

    Opettaja ei syyllistynyt laiminlyöntiin, vaikka oppilaat olivat pulkamäessä ilman jatkuvaa valvontaa. Rehtori sen sijaan rikkoi virkavelvollisuutensa, koska hän oli laiminlyönyt uuden opettajan perehdyttämisen työtehtäväänsä. Rikos oli siis esimiestyön, eikä oppilaiden valvonnan laiminlyönti.

    Partiojohtajat eivät toimi virkavastuulla, joten tätä ei tietenkään voi suoraan rinastaa partiotoimintaan. Jos kuitenkin rinnastetaan, niin partiossa vastaava ”rikos” olisi esimerkiksi huonosti hoidettu pestaaminen, jossa lippukunnan johto ei ole tarjonnut lasten kanssa toimivalle johtajalle riittävää tukea ja koulutusta.

    Timo

    Ikäviä juttuja kun noita sattuu. Tuossa tapauksessa rehtori kun vastaa melko kovasti kaikesta mitä koulussa tapahtuu, oli sitten paikalla tai ei. Sama asia työelämässä, työnjohtajat ja siitä ylöspäin ovat liemessä jos työsuojeluasioissa ei olla tarkkana.

    Partiossa ei voi mitenkään estää etteikö joskus satu ja tapahdu. Myös kotona sattuu ja tapahtuu, ja siitä syntyy kyllä useimmiten perille menevä oppimiskokemus. Meillä leireillä yms. puukko on tupessa ja repussa ja otetaan sitten esille kun sille on oikeaa tekemistä. Muuten se olisi pojilla aina kädessä ja menossa mukana.

    Kaikkia vaaratekijöitä ei minusta tule eliminoida, miten nämä nuoret sitten isona selviävät kun ei enää kukaan ole vahtimassa?

    Karri

    Eivät ne Timo selviäkään, tervetuloa onnelliseen tulevaisuuteen.

    Timppa

    On tämän päivän trendi, että jos kielloista tai ohjeista piittaamaton/taitamaton nuori loukkaantuu, niin vika ei ole hänen. Joku muu on syyllinen ja korvausvelvollinen ja se joku haetaan aina vanhempien toimesta oikeudessa. Nuorella ei oikeudenkaan mukaan ole omaa vastuuta tekemisistään näissä tapauksissa.
    Aivan vastaavia ovat liikenteessä tapahtuneet kuolemaan johtaneet onnettomuudet, joissa nuori on juossut auton alle. Ainoa syyllinen ja maksaja on autoilija. Ehdotan, että laaditaan amerikkalaismallinen kaikki mahdolliset tilanteet kattava kiellosto partiotilanteista ja vanhempien allekirjoitus. Kielloston rikkominen vapauttaa ohjaajat vastuusta.
    Tällaisia sopimuksia tehdään esimerkiksi vapaalaskurinteisiin, jolloin rinteiden ulkopuolella laskevat tekevät niin todella ilman vakuutuksia ja muiden vastuuta.

    Pirjo

    Niinpä,
    vaarallistahan se leirielämä on! Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin seuraavan Lounais-Suomen Partiopiirin piirileirinkin paikkaa vaihdettiin upeista Gyltön maisemista jonnekin sisä-Suomeen -meripartiolaisten ulottumattomiin – koska Gyltössä on punkkeja. Hei haloo! Ainahan punkkeja on ollut ja jos niitä yrittää välttää, niin sitten on pakko pysyä neljän seinän sisässä kololla turvassa. Metsässä siis on vaarallista!
    Vaan onkos kukaan miettinyt , että siellä sisä-Suomessa voi olla kyykäärmeitä…..ja ampiaisia…ja….

    Avokado

    Mitä tähänkin voi sanoa? Toivonpahan vain kovasti, ettei partio lähde mukaan tuollaiseen pumpuliin käärimiseen, koska se ei kuitenkaan estä kaikkia vahinkoja, vaan niiden edessä ollaan yhä avuttamanpia. Ja entäs ne kokemukset, oppiminen, hauskanpito ja ylipäätään normaali elämä? Jos ohjaaja antaa asialliset neuvot, ja niitä ei noudata ja tapahtuu vahinko, vika ei silloin ole ohjaajan, vaan sen joka ei noudattanut ohjeita. Niin ainakin minä ajattelen, mutta nyky-yhteiskunta ilmeisesti ei.

    JK. OAJ harkitsee kieltävänsä riskilajit? Mitä? Kysyisitte nyt edes meidän opiskelijoiden mielipiteitä!?

    juhani

    Elämähän on kuolemaan johtava sukupuolitauti, joten puukonhaavat on aika pikkujuttu. Mutta itse pitäisin tärkeänä kunnollista ennakkoinformaatiota. Jotenkin se, että tekevälle sattuu, on päässyt jäämään pois ihmisten aktiivimuistista. Pitää vääntää rautalangasta että joka leirillä tulee sit muutama ruhjevamma ja pari haavaa, millon tikattava, millon vaan teipataan. Ja jos ei tuu, niin noinkohan on ollut tarpeeksi reipasta meininkiä kasvaville nuorille.
    Parhaan palautteen esimurkkumiehiltä oon saanu reissusta, jossa ensin tuli hyvin kalaa, sit tuli myrsky ja vei teltan, yks joutu hypotermiasta seurantaan ja muut selvis justjust tulvivan puron yli kotia kohti….

    Viimesten tutkimustulosten mukaan muuten se on istuminen ku tappaa

    Miia

    Tulen hyvin myöhässä ja vahingossa tälle sivulle päädyin, mutta kirjoitanpa silti. Kaikkea ei pidä kieltää eikä lasta kietoa pumpuliin, mutta sitä, miten kukin meistä ragoi eri asioihin ei voi tietää ennen kuin tilanne on käsillä. Omalle tyttärelleni sattui tapaturma koulun liikuntatunnilla. Emme sano, että itse tapaturma olisi koulun tai opettajan vika, mutta tapaturman jälkeiset tapahtumat ovat antaneet aihetta selvittää tapahtumia tarkemmin ja vaati erilaisia tietoja sekä koululta että kouluvirastolta päällikkötasolta.

    Miksi yhdellä liikuntatunnilla oli liki 50 oppilasta kolmen aikuisen valvonnassa? Miksi salissa sai juosta? Miksi tapaturmasta syytetään lastamme, joka joutui sairaalaan ja on edelleen kolme viikkoa tapaturmasta koulukyvytön, kun tapaturma oli sen seurausta, että toinen oppilas juoksi selkään katsoen toiseen suuntaan juostessaan? Miksi meille kotiin ei kerrottu tapahtumien todellista kulkua? Miksi lasta ei hoidettu asianmukaisesti? Miksi? Miksi? Miksi? Joskus voi olla tilanne, että koulu ei anna todellista informaatiota kotiin muuta kuin esitutkinnan kautta. Ja vaikka asianomistajalla ei olisikaan rangaistu- tai korvausvaatimuksia, niin on syyttäjän harkinnassa, eteneekö juttu silti oikeuteen asti, jos rikos on osoitettu tapahtuneeksi.

    Joskus se valvonut osapuoli ei anna muuta vaihtoehtoa. Aina ei etsitä syyllistä vaan selitystä tapahtumille. Selitystä tarvitaan sen ymmärtämiseksi, miten tapaturmassa ollutta tulee hoitaa ja sen ymmärtämiseksi, miksi lapsi ei enää kävele. Voi myös olla, ettei vakuutusyhtiö korvaa hoitoja tai pysyvää vammaa, ennen kuin tuottamuksellisuus on osoitettu.

    Ei lapsia haluta pitää pumpulissa, mutta lapsillakin on oikeutensa. Siksi lapsia vahditaan ja siksi jokainen lapsesta valvonnasta oleva on myös velvollinen vastuunsa kantamaan. Mietipä, jos se olisi oma lapsesi? Etkö haluaisi tietää totuutta tai varmistaa, että lapsesi on jatkossa turvassa? Vahinkoja sattuu, tapaturmia sattuu, mutta silti lapsia tulee valvoa silloin kun lapset on valvonnan alle annettu,

    Johan Ringbom

    Todella tärkeä aihe ja hyvä näkökulma. Mikäli kehitys kohti opettajien ja johtajien syyllistämistä saa jatkua, näemme enemmän powerpoint-luentoja, partiokoloilla istumista ja virtuaalikokemuksia. Periaate ”learning by doing” jää historiaan.

Kommentoi