Päätoimittajalta: Ota lasten vanhemmat mukaan leirille

Anni Emilia Alentola 12.11.2014 15.49 Pääkirjoitukset 3 kommenttia

Myös vanhemmat sopivat loistavasti pienten partiolaisten leirille. Otetaan mallia Ruotsista, kehottaa Partiojohtajan päätoimittaja.

Muutin loppukesällä Ruotsiin ja liityin samalla paikalliseen lippukuntaan. Viime viikonloppuna oli ensimmäinen retkemme, jolle osallistui kaksi 8–9-vuotiaiden lasten ryhmää.

Retkikirjeessä kysyttiin, kuinka monta aikuista partiolaisen perheestä ilmoittautuu mukaan. Paikalla oli reilut parikymmentä lasta ja kymmenisen vanhempaa – siis noin joka toisesta perheestä yksi aikuinen. Leirin johtajina toimi viisi 13–17-vuotiasta partiolaista ja kaksi täysi-ikäistä johtajaa. Johtajat kertoivat, että lippukunnassa on yleistä kutsua nuorimpien partioryhmien lasten vanhemmat mukaan retkelle. Vanhemmista on apua leirillä, ja samalla he oppivat, mistä partiossa on kyse.

Olen aina ajatellut, etteivät vanhemmat leirillä olisi hyvä idea. Arvelin, että lapset olisivat liian kiinni vanhemmissaan – tai vanhemmat lapsissaan. Viikonlopun retki kuitenkin osoitti toisin.

Vanhemmat hoitivat retken aikana kaikenlaisia tehtäviä: laittoivat ruokaa, kantoivat vettä, pilkkoivat puita ja katsoivat lasten perään. Johtajat, joista suurin osa oli siis suomalaisittain tarpoja–samoaja-ikäisiä, saivat keskittyä ohjelman toteuttamiseen.

Lapset oli jaettu retkivartioihin, joista jokaiselle määrättiin myös vastuuaikuinen. Aikuinen, jonka oma lapsi ei ollut samassa vartiossa. Aikuiset nukkuivat erillisessä rakennuksessa, ja jos lapsille tuli yöllä jotain hätää, herättivät he samassa rakennuksessa olevat johtajat – eivät omia vanhempiaan.

Johtajat ohjeistivat vanhempia hoitamaan retken hommia, jotka yleensä jäävät johtajien vastuulle. Varsinkin, kun kyseessä on pienten lasten retki. Nyt parinkymmenen lapsen retkelle riitti varsin hyvin lippukunnan johtajistosta ainoastaan kaksi aikuista johtajaa.

Vanhemmat pysyivät sopivasti taka-alalla ohjelmien aikana, niin, että lapset pitivät edelleen johtajia johtajinaan. Vanhemmat vaikuttivat olevan mielissään puuhaillessaan keskenään halonhakkuun ja ruoanlaiton parissa. Yksi isistä kertoi, että osallistuisi mielellään tyttärensä harrastukseen ja oppisi itsekin partiotaitoja, muttei pystyisi työnsä vuoksi olemaan jokaisessa kokouksessa johtajana. Retket ovat siis hänelle loistava tilaisuus osallistua.

Vanhemmat leirille -malli vaikuttaa ainakin sudenpentujen kohdalla hyvältä vaihtoehdolta. Oman lauman retki on helpompi toteuttaa vaativimmissakin olosuhteissa, ilman sähköä tai juoksevaa vettä, kun johtajan ei tarvitse huolehtia yksin kaikesta. Retkiä voi järjestää pienelläkin johtajamäärällä. Osa vanhemmista saattaa innostua vakituiseksi ryhmänjohtajaksi.

Mitä mieltä olet vanhempien ottamisesta mukaan leirille? Onko lippukunnassasi kokeiltu tätä – ja miten se on toiminut?

Teksti: Anni Emilia Alentola, kuva: Otso Nuotio

Kirjoittaja on Partiojohtaja-lehden päätoimittaja ja maahanmuuttaja Ruotsissa.

    Vike

    Tollee meilläkin oli 70-luvulla Lounapartiossa, kun lippukunta oli nuori ja minä sudari. Oikein kiva. Meillä oli perinteenä keväinen sudareiden la-su fillariskaba jossa oli poika vanhempi vartiot. Vanhemmat mukaan vaan..

    Mikko

    Meidän lippukunnassa on käytössä samankaltainen järjestely ja hyvin toimii. Vanhemmat ilahtuvat koska saavat osallistua lastensa harrastukseen, johtajat rentoutuvat kun kaikki ei ole heidän harteillaan, enkä usko että sudaritkaan kamalasti mieltään mukana olevat vanhemmasta pahoittavat.

    Pirjo Riittinen

    On turha puhua johtajapulasta, retkien toteuttamisen vaikeudesta jos ei ole hyödynnetty vanhempien reserviä.
    Leirille lähdön esteenä ei voi olla johtajapula jos mahdollisuutta osallistua ei ole avattu lasten vanhemmille.
    Usein kuulen puhuttavan kuinka paljon on lapsia ”ilman vanhempia”. Onko niitä ”näkymättömiä” vanhempia miten tavoitettu ja mikä on ollut suhtautuminen kun ovat johonkin tapahtumaan osallistuneet.Kuinka partiota on avattu, onko liikaa sisäänpäinkääntyneisyyttä, ”partion puhumista”
    Onko ongelma sittenkään neuvomaan pyrkivissä vanhemmissa kuin meidän partiolaisten asenteissa riippua tiedon ja vallan tunteessa.Ei tätä kuitenkaan voi ymmärtää jos ei ole rypenyt sateisella leirillä ja käynyt meidän kurssejamme?

Kommentoi