Päätoimittajalta: Partiolupaus ei ole oikea paikka uskontokasvatukselle

Partiojohtaja 11.1.2017 7.33 Pääkirjoitukset 30 kommenttia

Suomen Partiolaiset aikoo vihdoinkin nostaa pöydälle partion suurimman tabun. Nimittäin uskonnon.

Suhde uskontoon ja kirkkoon on yksi suomalaisen partioliikkeen kompastuskivistä. Toisaalla vakuutetaan, että partioliike on sitoutumaton, mutta samaan aikaan partion peruskirjasta voisi lukea jotain ihan muuta. Suomen Partiolaiset haluaa olla kaikille avoin, mutta niin kauan kuin suhteesta uskontoon ja kirkkoon ei keskustella, partio ei ole kaikille avointa.

Evankelisluterilainen seurakunta on monen suomalaisen lippukunnan taustayhteisö. Niin myös kahden niistä lippukunnista, joihin kuulun. Seurakunnan rahoilla pyöritetään monen lippukunnan toimintaa ja yhteistyö toimii. Olen nähnyt sen ja mielestäni se on ihan ok. Kun puhutaan Suomen Partiolaisista kattojärjestönä, asia on jo ihan toisenlainen.

Jouduin kohtaamaan partion jumalasuhteen ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana laumanjohtajana. Selvisi, että eräs sudenpennuista ei kuulunut kirkkoon ja lupauksenantotilaisuus häämötti edessä. Ratkaisimme asian ehdottamalla, ettei Jumalaani-sanaa tarvitsisi sanoa. Lupauksenanto taisi olla vielä kirkossa tai ainakin seurakuntatalon tiloissa. Sudenpennun isälle asiasta puhuessamme hän sanoi, ettei tilalla tai sanalla ole niin väliä. En ole varma, mitä olisin tehnyt, jos isä ei olisi suhtautunut asiaan niin hyvin.

Kiista kärjistyykin usein partiolupauksen Jumalaani-sanaan. Muistan elävästi keskustelun, kun partion peruskirjaa oltiin uudistamassa. Olin ehkä 15 ja järkyttynyt siitä, kuinka yhdestä sanasta voidaan kiistellä niin paljon. Partiolupauksen jumala-sana on turha, sillä kaikilla ei ole Jumalaa. Partioliike rakentuu edelleen paljolti sen varaan, että jokaisella sellainen on.

Partion peruskirjan mukaan partiotoimintaa ohjaa maailmanjärjestöjen määrittelemä arvopohja. Sen mukaan ihmisellä on velvollisuuksia suhteessa Jumalaan. Peruskirjan mukaan suhde Jumalaan merkitsee myönteistä asennetta uskontoon, hengellisyyden etsimistä ja elämistä oman hengellisen vakaumuksen ja yhteisön mukaisesti.

Samaan aikaan peruskirjassa korostetaan, että partio on avointa kaikille, jotka hyväksyvät sen arvopohjan. Kuitenkin peruskirjan mukaan lippukunnat, joiden taustayhteisönä on tunnustuksellinen uskontokunta, antavat sen tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta. Jos peruskirjaa luetaan kuin piru raamattua, voisi tulkita, että varsin monen lippukunnan toiminta ei ole kaikille avointa.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon mukaan vuonna 2015 kirkkoon kuului 72,9 prosenttia suomalaisista. Kirkkoon kuuluminen ei takaa minkäänlaista uskomista yhtään mihinkään. Monelle tapakristitylle eli kaltaisilleni kerran kahdessa vuodessa kirkossa käyville kirkon tai seurakuntatalon tiloissa tapahtuva toiminta ei ole ongelma, mutta ei myöskään mikään pakollisuus. Kuulin, että Roihulla oli henkiohjelmaa tunnustuksellisena ja tunnustuksettomana. On hienoa, että otetaan huomioon muutkin kuin evankelisluterilaiset kristityt. Tällaisesta jaottelusta tulee kuitenkin vähän sama fiilis kuin lukiossa uskonnon tunneista. Elämänkatsomustiedon tunneille ei ollut mitään asiaa, jos kuului kirkkoon, vaikka huhujen mukaan siellä oli paljon mielenkiintoisempaa.

Uskontojen ymmärtäminen on tärkeää. On kuitenkin eri asia kasvattaa yhteen uskontoon kuin auttaa ymmärtämään, millaisia eri uskonnot ovat.

Selitämme partiolupausta itsellemme parhain päin, mutta en ole vielä kuullut yhtäkään järkevää perustetta sille, miksi sana pitäisi säilyttää. Seurakuntien tuki lippukunnille on tärkeää, mutta partiolupaus ei ole se, missä jumalaa pitäisi korostaa. Jumalia on monenlaisia, mutta kaikilla sellaista ei ole. Tänä päivänä yhä harvemmalla.

Joku sanoi, että ateismi on partiossa tabu. Niin on myös uskominen. Ja se tulee olemaan yhä enemmän tabu, kun yhä useampi partiolainen on jotain muuta kuin evankelisluterilaiseen kirkkoon kastettu kristitty. Olisi aika siirtyä tälle vuosituhannelle. Poistetaan partiolupauksesta sana Jumalaani. Loppupääte -ni on täysin turha, koska se on lähinnä kompromissiratkaisu, jotta kukaan ei suuttuisi.

Kirjoittaja on Partiojohtajan päätoimittaja, jonka nykyinen lippukunta toimii kaivosyhtiön konttorin autotallissa.

Teksti: Riina Haapala, kuva: Julia Sieppi

    TT

    Hienoa, että partioliike huomioi tämän viimein. Mä jätin nuorempana, silloin 80-luvulla partioharrastuksen, koska se oli nivoutunut niin tiiviisti uskontokasvatukseen, enkä ole hakeutunut liikkeen pariin aikuisenakaan, vaikka itse ydintoiminta olisi ihan kiinnostavaa.

    Haloo

    Onko tuon jumala sanan pakko tarkoittaa Jumalaa? Voihan se olla vain yleisesti jotain muuta kunkin oman vakaumuksen mukaan. Mun mielestä on hölmöä että noinkin viettomasta asiasta tehdään näin iso. Mites kannattaisiko lopettaa yhteistyö seurakunnan kanssa ja hankkia muu tukija jos ette ole valmiita noudattamaan heidän arvojaan? Miksi seurakunnan pitäisi rahoittaa sellaista toimintaa? Nykyisin uskonnosta haloo nostetaan jatkuvasti vaikka suurin osa ei edes ajattele jonkun asian olevan uskonnollista mutta ateistit hyökkää heti silmille kun mainitaankin vain jumala sana. Sitä paitsi on muillakin uskonnon harjoittajilla jumalat eikä vain kristityllä.

    Minä

    Ateistina minulla ei ole mitään taruolentoa.
    Siksi sana missään muodoissa ei minulle sovi.
    Tämä uskonnollisuus on yhtenä syynä miksi harrastuksen jätin.

    Teme

    Seuraavaksi itketään kun partio maksaa liikaa, ihan siitä syystä että seurakunta ei anna enää rahaa. Ei voi ottaa kakusta vain kirsikoita päältä. Eikä se uskonto tartu.

    Jontte

    Ateisti uskoo, että Jumalaa ei ole, uskonto siis sekin.

    fght

    ”Mites kannattaisiko lopettaa yhteistyö seurakunnan kanssa ja hankkia muu tukija jos ette ole valmiita noudattamaan heidän arvojaan?”

    Jumalaan uskominen ei ole arvovalinta vaan todellisuuskäsitys.

    Oman todelliuuskäsityksensä tiedon ja järkeilyn varaan rakentavalle, jumalan nimeen vannominen on tietenkin täysin vierasta. Jos partioliike haluaa myös tulevisuudessa houkutella nuoria toimintaansa, on se ymmärrettävä, että sitä mukaan kun ihmiset vapautuvat jumaluskosta, on tuolle jumala-sanalle tehtävä jotain. Muuten liike hiipuu

    Pienistä asioista jaksetaan sitten kiistellä

    PV:ssa varusmies saa päättää sotilas valan ja vakuutuksen välillä. Miten olisi sama partiossa? Tietysti pientä jakoa tuosta tulee, mutta on se pientä verrattuna jos kattojärjestö revittäisiin suomen konservatiivisiin partiolaisiin ja suomen liberaaleihin partiolaisiin. Mutta totuus on, että ilman kirkkoa ja sen rahoja SP ja partio yleisesti ei olisi näin mahtipontisia.

    kaikille sama

    Todistajan vala poistettiin 1.1.2016 ja tuomarinvala 1.1.2017. Sotilasvalan ja -vakuutuksen erottelu varmaankin poistuu lähitulevaisuudessa.

    aa

    Nykyisen lupauksen maailmankatsomuksellisessa osiossa ei ole kuin kaksi epäkohtaa:
    1) Kaikkien jumala ei ole rakastettava
    2) Kaikilla ei ole jumalaa tai jumalia

    marita leivo (omaa sukua flöjt)

    Kiitos artikkelista!Partioliike perustuu Raamtun pohjalle,jo Pyhän Yrjänän tarina kertoo siitä ja viittaa Ilmestyskirjaan.Itse olen iloinnut Partiossa juuri siitä, että se perustuu Kristilleselle pohjalle,tai siis perustui -70 lukuun asti !!!

    Haluaisin ehdottaa ihan omaa Partio-Järjestöä niille jotka jotka ”PITÄVÄT MUITA JUMALIJA TAI TAHTOVAT OLLA JUMALATTOMIA”.

    Mielestäni ei ole oikein nyt vallitseva ”taistelu-purkukäytäntö”!
    Aito Alkuperäinen PartioIhanne sisältää SELKÄRANGAN joka kestää elämän myrskyt lapsuudesta vanhuuteen!

    Miksi palaisimme takaisin ”pakanuudenpimeyteen”,kaikkien opintuulten heiteltäviksi!!

    ”Jumalan rauha joka on kaikkea ymmärrystä ylempi antakoon meille kaikille rauhan”.

    Lapseni kysyi minulta -79 vuonna,ollessaan itse n.5v. ”Äiti mistä tulee tasapaino?”- mietin siinä kävellessämme,mitä tasapainoa hän tarkoittaa..kävelemisen..pyöräilyn..mielen..tasapainoja? En ehtinyt vastata mitään,kun lapsi pyörähti ympäri ja silmiini katsoen sanoi iloiten -”minä luulen että tasapainon antaa Jeesus!”

    Tähän Uskon Edelleen Itse ja toivon Tasapainoa Partio-elämään,kaikki on vapaaehtoista,kyse on TAHDOSTA RAKENTAA tai PURKAA. Siunausta koko toimintaamme.Partiossa mukana ollut jo 1950 luvulta asti / Alli Paasikiven ”partiokummilapsi Rytilahden tyttöpartioleirillä siskoni kanssa”..(,josta partiokipinä syttyi.)

    nn

    Inkvisitio partoon !! Kaikki kunnon kidutukseen jotka eivät toteuta sitä juuri oikeaa uskonnollista näkemystä ja jotta osaavat aatteen mukaiselle kaidalle polulle. Vähintäänkin uusille jäsenille kunnon eksorkismi ettei tuoda pahoja henkijä mukanaan .. Niin ja kukaan ei ole niin puhdasoppinen ettei raippoja pitäisi antaa aina välillä ihan vaikka varmuuden vuoksi. Miksi menisimme moderniin suvaitsevaan tasapuolisesti kaikkia kunnioittavaan käytäntöön, kun voisimme palata 1200-luvun tehokkaisiin ja jo silloin toimiviksi osoittautuneisiin menetelmiin !?

    Lauri

    Kuulostaa nykyaikaiselta. Seurakunnilla on tiloissaan muitakin tunnustuksettomia harrastekerhoja. Partiolaiset voivat halutessaan yhä pitää hyviä välejä seurakuntiin, jotka saavat sitten esim. ripareille huolehtivaisia isosia.

    Ylenmääräistä jeesustelua välttämällä partion ovet ovat avoinna laajemmalle joukolle maallistuneita nuoria. Viesti lasten ja uskonnottomien hyväksymisestä sellaisenaan on perin evankelinen ja vapaa paavalimaisesta hurskastelusta ja käännytysvimmasta. Maallisessa ja luonnontieteellisessä maailmankatsomuksessani olen käsittänyt Jumalan sellaiseksi armeliaaksi yhteishengeksi, joka vallitsee ihmisten kesken, kun he pitävät huolta toisistaan.

    Sopisikohan maailmanjärjestöille seuraavankinlainen lupaus: Lupaan parhaani mukaan rakastaa lähimmäistäni, vaalia omaa maatani ja etsiä kutsumustani maailmassa toteuttaen elämässäni partioihanteita

    Haastan teitä ehdottamaan omia parannuksianne partiolupaukseen 🙂

    Mikko

    Erinomainen avaus aiheesta josta ei saa partiossa puhua. Olisiko viimein aika tuoda partio 2000-luvulle ja jättää uskonnollinen hömpötys pois?

    Aidosti avointa partiota

    Täysin samaa mieltä! Seurakunta voisi mahdollisesti toimia satunnaisena yhteistyötahona, muttei missään nimessä lippukuntien taustayhteisönä!!

    Sini L

    Se, onko lupauksessa J-sanaa vai ei, tuskin yksinään vaikuttaa seurakuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Lippukuntien perinteissä on usein tapana käydä vieraissa seurakunnalla (kerätä kolehtia, avustaa ruuanjaossa, käydä avustamassa tapahtumissa) ja saada vastavuoroisesti siitä avustuksia, kokoontumispaikkoja tai tiloja lainaan ilman vuokraa. Seurakunnat haluavat tehdä yhteistyötä partiolaisten kanssa siksi, että arvopohjamme on samankaltainen – vaikka uskonnon jättäisi kokonaan pois laskuista: lasten ja nuorten kasvattaminen, suvaitsevuus, vähäosaisten huomioiminen, rauhan ja rakkauden levittäminen…

    Jumalan poistaminen lupauksesta ei myöskään estä sitä, etteivät johtajat voisi sisällyttää uskontokasvatusta opetettaviin partiotaitoihin. Uskominen on yhä monelle iso osa suhdetta itseen, ympäristöön ja yhteiskuntaan, ja sen käsittelemisen hyvässä hengessä tulisi olla osa kasvatustavoitteita.

    Asiaa voi myös ajatella ateistien näkökulmasta. Me ollaan niitä, jotka ovat aina tähän asti joutuneet antamaan periksi elämännäkemyksistään, kun ollaan keskusteltu Jumalasta, leirihartauksista ja ruokalauluista, koska uskonto on ollut partiossa asia, johon ei saa koskea – josta ei uskalleta keskustella. Milloin meidän katsomustamme aletaan huomioida tasavertaisesti, milloin meidän jatkuva tärkeysjärjestyksessä kakkossijalle jättäminen lopetetaan?

    Niin tuskallista kuin se onkin jättää vanhat mukavat kengät sivuun ja astahtaa uusiin ja jäykkiin…

    Tuppurainen Osmo

    Pitäisiköhän varmuuden vuoksi jumalanpalveluksistakin poistaa Jumala-sana.

    Tiger Kuunsielusta

    Jos ei Jumala kelpaa, saa keksiä oman kerhon. Turha nimittää olemassa olevista säännöistä.

    meikä

    Jännä ajankohta tälle avaukselle. Ette sitten ottaneet asiaa puheeksi, kun Yhteisvastuukeräyksen rahoista keskusteltiin?

    Partiopoika

    Kysymys 1: Jos partiossa häiritsee Jumala -suhde, miksei nämä ketä se häiritsee perusta omaa järjestöä ja toimi ja harrasta haluamillaan periaatteilla? Kukaan ei varmasti estä harrastamista ja retkeilyä muilta kuin partiolaisilta.
    Kysymys 2: Jos partio haluaa irtisanoutua seurakunnan ydinsanomasta ja sopimuksesta, mistä se olettaa saavansa korvaavat tilat? Ja kyllä, seurakunnan tiloissa toimii tällä hetkellä muitakin kuin kristittyjä, mutta partio saa varata ensisijaisesti tarvittavat tilat omalle toiminnalleen. Tuskin saa mitään erityisasemaa tilavarauksissa jos sanoutuvat irti seurakunnasta.

    Ande

    Lähes kaikki partiotoiminta on seurakunnan rahoittamaa. Jos seurakunnan ydin, Jeesus, ei kelpaa, ei tarvitse sitten kelvata kirkon rahojenkaan.

    Partion arvopohjaa ei tule viedä lapsilta

    Unohtui lienee että Suomessa on uskonnon vapaus, joka mahdollistaa että partiossa voidaan juuri tunnustaa että tahdon rakastaa Jumalaani. En olisi laittanut lapsiani partioon ellen olisi ollut vakuuttunut siitä että yhteistyö seurakuntienkanssa toimii. Lapselleni oli pettymys että johtaja ei kunnioittanut lapseni uskonnollisuutta jättäen juuri nämä jumala sanat pois ja vahvistaen lasten kuullen uskonnottomuuttaan. Roihu toimi yhtenä mittarina näyttäen määrällisesti millaisista joukoista on kulloinkin kyse. Vapaus uskoa.

    Aidosti avointa partiota

    Jumalaani-sanan poistaminen partiolupauksesta on ehdottoman tärkeää, sillä se lisäisi partio avoimuutta, ja siten partio voisi todella olla ”uskonnollisesti sitoutumaton”. Itse olen uskonnottomien lasten ja nuorten kanssa jättänyt sanan kokonaan pois välittämättä muiden mielipiteistä.
    Tällä hetkellä partio on avoin harrastus ev.lut.-kirkkoon kuuluville sekä kaikille, jotka johonkin jumalaan uskovat. Katsomuksellista kasvatusta tulisi toteuttaa monipuolisesti, jotta kaikki katsomukset olisivat tasa-arvoisia keskenään. Oikeanlaista katsomuskasvatusta voitaisiin partiossa tarjota samantyylisesti kuin kouluissa elämänkatsomustietoa.
    Henkilökohtainen mielipiteeni onkin, ettei partiotoiminnalla tulisi olla enää mitään tekemistä minkään uskonnollisen yhteisön kanssa. Valitettava tosiasia on, että monen lippukunnan on vaikea pärjätä ilman seurakuntien taloudellista tukea.

    Kiitos tärkeästä kirjoituksesta!

    Lapseni aloitti juuri partion ja törmäsin itse partiovalaan sitä kautta. Emme kuulu kirkkoon ja lapseni ei tietääkseni usko jumalaan. Mietin että ihan kaikenikäisille ihmisille voi olla iso asia lausua vala jossa joutuu puhumaan epätotta. Erityisesti silloin jos valan lausuja pyrkii rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Nehän ovat myös partion arvoja, eikö?

    En näe mitään perustetta miksi pitäisi asettaa ei-uskonnolliset lapset sellaiseen tilanteeseen jossa heidän on olosuhteiden pakosta lausuttava lupaus johon eivät pysty sitoutumaan. Omalta lapseltani en aio sitä vaatia vaan sanon että päätös on hänen. Rehellisyys ja puhdas sydän ovat tärkeämpiä kuin tuo vala.

    Ehkä tosiaan on muutoksen aika: joko muuttaa partiota niin että sinne ovat tervetulleita vain johonkin jumalaan (vain yhteen?) uskovat lapset ja uskonnottomat jätetään ulkopuolelle? Tai sitten muuttaa valaa niin että se on uskonnoton lupaus sitoutua partion hienoihin periaatteisiin.

    kippari

    Olen uskonnoton tai agnostikko. Pohdin, että kuinka laajasti käsittelen asiaa kun opeteltiin sudareitten kanssa partiolupausta ja selitin sen sisältöä. Puhuin hetken siitä, että maailmassa on monia uskontoja ja niistä saa valita sen minkä tahtoo ja tällä jumalaani-sanalla tarkoitetaan sitä, että se voi olla eri kuin kaverilla. Mutta partio perustuu siihen, että joku korkeampi voima on johon uskoo.
    Uskon nääs, että ihmisellä on perustarve uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Itsekin uskon. En vaan osaa vieläkään, yli 40-vuotiaana antaa sille nimeä. Pitääkö sillä olla nimi?

    Ebu

    Mielestäni kristillisyys on esimerkillisimpiä uskontoja ja hyvä pohja nuorille kasvaa. Näin siis ei ehkä tulisi riisua toimivaa yhteistyötä kantavalla arvo pohjalla.

    Jussi Tuusa

    Keskustelusta paistaa läpi osittain koko yhteiskuntaa ja erityisesti kirkkoa ja siihen assosioituvia yhteisöjä riivaava suvaitsematon suvaitsevaisuus -ismi, joka ”hylkää, kiduttaa ja teloittaa Pyhän Yrjön”. Hyökkäys perinteisiä arvoja ja eritisesti kristillistä tunnustusta vastaan nousee arvoliberalismista ja uskontovastaisuudesta, mutta puetaan moniarvoisuuden ja katsomustasa-arvoisuuden viittaan.

    Käytännössä seurakuntien alaisuudessakin toimivat lippukunnat eivät ole ensisijaisia uskontokasvattajia, vaan ainoastaan tukevat koteja ja seurakuntaa/uskonnollista yhdyskuntaa tehtävässään. BP:n ajoista alkaen partion suhde kristinuskoon on ollut myönteisen koherentti, mutta ei yhtenevä alkaen sekulaarista ja positiivisesta uskosta ihmisessä itsessään olevaan hyvään. Onkin surullista ja kummallista, jos tämä partion positiivinen, mutta kovin löyhä tunnustuksellisuus halutaan hävittää ja siten kielletään osa partion identiteetistä. Eri tunnustus-/uskontokuntiin kuuluvien tai uskonnottomien huomioiminen ja kunnioittaminen on perin pragmaattinen kysymys, joka kyllä onnistuu, jos on hyvää tahtoa.

    Itse tulen akelana olemaan avoimesti tunnustava kristitty partiokasvattaja ja tuon tämän julki partiolaisten vanhemmille. Vaikka useamman vuoden aikana sudenpentujen ’Minä uskon’-jälki onkin ollut ainut uskontoon fokusoitunut toiminta, niin jokainen koloilta päätetään sisaruspiirissä Jeesuksen nimessä, kuinka paljon tahansa tämä etelän vapaa-ajattelijapioneereja harmittaakin.

    Pyhän Yrjön päivänä
    Jussi Tuusa

    Liekki

    Hauskaa, että kaikki Jumalani-sanan käyttöä puolustavat kommentit näyttävät olevan joko asiattomia tai asian vierestä. Asiasta ei siis päästä keskustelemaan. Hämmästyttää, että niin moni on aina vaatimassa, että minun arvoni ja tahtoni tulee muiden hyväksyä, mutta itse asian voi unohtaa, kun joku toinen onkin eri mieltä. Tämä on todella sääli, kuuluhan partioihanteisiin myös aivan toisenlaisetkin arvot kuin uskonto. Toivoisin edes partiolaisten kykenevän kypsempään keskusteluun, kuin nykypäivänä tuntuu melkein kaikki julkinen keskustelu olevan.

    Olen antamassa uuden partiolupauksen näin aikuisena palattuani opiskeluken jälkeen partion jäseneksi. Edelleen koen lupauksen Jumalani-kohdan ongelmaksi. En muista, miten asian kanssa toimittiin nuorempana, kun meitä lupauksenantajia oli vain kaksi uskonnotonta. Ainakin lupauksessa paperilla ”jumalani” oli kirjoitettu pienellä.

    Nyt olen antamassa lupausta yksin, enkä jaksaisi ja kehtaisi asiasta vääntää. Muutama vuosi sitten pidin partiota liian uskonnollisena, mutta onneksi lippukunnallani ei ole uskonnollista agendaa, eikä taustalla ole seurakuntaa, joten päätin lopulta liittyä. Ja hyvin muuten pyörii lippukunta ilman seurakunnan rahoja.

    Kippara

    Scouting-kasvatusjärjestelmän tekijänoikeudet ovat B-P:llä. Hänen mukaansa ”Partiossa on huolella vaalittava kunkin uskontoa.” Partiolupaus ilman jumala-sanaa on erittäin hyvä lupaus, mutta ei enää partiolupaus. Hengellistä kasvatusta haluamattomat voivat valita tai perustaa muita nuorisojärjestöjä ja käyttää niissäkin hyväkseen partion muita osia.

    Entinen partiolainen

    En ole ollut partiolainen sitten 16 vuotiaasta lähtien, joten omat kokemukset kumpuaa vuosien takaa. Mielestäni neutraali asenne siihen että jos joku on uskovainen, tai ei ole, olisi paljon parempi vaihtoehto, koska nähdäkseni partio ihanteilla ei ole mitään valtakunnan tekemistä siihen että oletko uskovainen tai ei. Se että siellä mainitaan Jesse ja Jumala, ei tee muista ihanteista yhtään sen tärkeämpiä tai huonompia. Olen noudattanut näitä ihanteita pakana teinistä asti. Toinen asia on se, että harvalle niin nuorelle kyseinen asia on loppujen lopuksi tärkeä, mikä taas johtaa siihen että jos syystä tai toisesta lapsen uskonnottomuus olisi este partiotoiminnalle, kertoo tämä enemmän sisäisestä ja tietoisesta syrjinnästä, kuin perinteiden vaalimisesta. En usko että täydellinen uskonnon kieltäminen partiossa olisi oikea ratkaisu, sillä sekin olisi omalla tavallaan syrjintää omasta mielestäni, mutta se ei saa olla myöskään este uskonnottomille partiotoiminnassa mukana olemiselle.

    Kerrataanpa miten ne ihanteet meni: Ystävällisyys, luonnosta huolehtiminen, toisten auttaminen, ystävyys, yms yms. En ole 7 vuoteen ollut uskovainen millään tavalla, mutta eivät nämä ihanteet ole tästä kärsineet millään tavoin.

    Pulli Antti Jussi

    Arvot asenteet jaa uskoto partion kuuma Peruna?
    Jokaisella on jonkinlainen käsitys korkeasta
    . Jumala suhde on henkilökohtainen.
    Partiolaisia löytyy jokaisesta maailman uskonnoista. Partion pitäisi tarjota mahdollisuuden kehittää itseään ihmisenä. tähän mielestäni kuuluu myös henkinen ja hengellinen kasvu
    .
    Halun arvotaan jokaista partiolaista sellaisena kun hän on kysymättä mihin Jumalaan hän uskoo .Itselleni on tärkeä kristinuskon Jumala. Toivottavasti olen väärässä
    Kun sanon kohta partiossa ei ole sijaa harjoittaa tätä luterilaista tai ortodosta uskontoa.
    Antti jussi pulli
    Partion johtajana Kajaani

Kommentoi