Tarinoita norsunluutornista
Hallituksen kokouksesta tammikuussa
Hallitus on kokoontunut ja tehnyt vuoden ensimmäiset päätöksensä. Pelin avaus tapahtui tarkemmin sanottuna lentoluvan myöntämisellä. SP:n kulukorvausohjeen mukaan hallitus hyväksyy ulkomaanmatkat. Kulukorvausohje olikin hallituksen listalla, mutta se siirrettiin seuraavaan kokoukseen hyväksyttäväksi. Tarkoitus on, että ohje on mahdollisimman tasapuolinen ja reilu, kuitenkin niin, että se ohjaa tarpeelliseen säästäväisyyteen meitä kaikkia.
Hallitus käsitteli myös valtakunnallista ruotsinkielistä toimintaa ja erityisesti sen järjestämiseksi tehdyn sopimuksen uusimisneuvotteluita. Kun joulukuun hallitus vahvisti SP:n neuvottelutavoitteet, vahvistimme nyt oman neuvotteludelegaatiomme. SP-FS:n puolelta neuvotteluita käyvät Kari ’Gori’ Heinistö, Kalle Virtanen ja Anna Munsterhjelm, toiminnanjohtajan toimiessa sihteerinä. Delegaatio on jo aloittanut sopimuksen taustalla olevien faktojen kartoittamisen. Kokoonpano on tietoisesti harkittu. Talousministeri Virtanen edustaa ryhmässä hallitusta, Munsterhjelm toimii etenkin piiri- ja keskusjärjestötoiminnan erityisasiantuntijana ja Heinistö tuntee partiokenttää ja –toimintaa laajemmalti. Delegaation neuvottelutuloksen hyväksyy myöhemmin hallitus ja sen pj.
Ensimmäisestä kokouksesta leijonanosan nappasi Partioneuvoston helmikuun kokouksen valmistelu. Listalla on mm. strategian- ja toiminnansuunnittelun käynnistämistä. Hallitus esittää PN:lle, ettei vasta reilu vuosi sitten hyväksyttyyn strategiaan tehtäisi nyt päivityksiä, vaan että tuleva kaksivuotinen toiminnansuunnittelu lähtisi voimakkaasti toteuttamaan strategiaa. Tuleva tosu 2013-2014 tulee painottumaan myös kasvutavoitteelle, joita toimenpiteitä hyväksytetään myös PN:ssä.
Seuraava hallitus kokoontuu seminaariinsa helmikuussa Turkuun.
Heidi J
SP-FS pj.
PS.Kyseessä on puheenjohtajan postaus, jossa pyritään kertomaan merkittävimmistä hallituksen tekemistä päätöksistä ja avataan niiden taustoja. Tässä ei välttämättä kerrota kaikista kokouksessa keskustelluista asioista.
Elämä ei ole projekti
Keskusjärjestö muutettiin muutama vuosi sitten projektiorganisaatioksi. Koko joukko pysyviä ryhmiä lakkautettiin. Pyrittiin notkeuteen ja innovaatioihin. Kokoustetaan vaan silloin, kun on jotain aitoa tekemistä, tapahtuman järjestämistä tai lippukunnan tukemista. Huilataan välillä – ehkä jopa tehdään joku toinen partiopesti siinä välissä. Projektipestit olisivat myös julkisessa haussa. Näin päästäisiin kuppikunnista, joissa samat naamat pyörittävät toimintaa vuosikymmeniä. Haluttiin myös pois tarjoilukuluista, joita maksetaan ryhmille, joiden ainoa tavoite oli kuukaudesta toiseen tavata samanhenkistä väkeä ja kahvitella mukavan keskustelun lomassa.
Kannatettavia tavoitteita kaikki. Tässä taloudellisesti tiukassa tilanteessa ei totta vie ole rahaa tuhlattaviksi ylimääräisiin pullakahveihin. Nurkkakuntaisuutta ja sisäänpäin lämpiävyyttä vastaan pitää taistella yhä. Partio on avoin kaikille!
Mutta. Projektiorganisaatio on tuonut muassaan ilmiöitä, joita ei osattu ennakoida mutta jotka asettavat sen järkevyyden vahvasti kyseenalaiseksi.
Elämä ei ole projekti. Myös luottikset haluavat pysyvyyttä. Suuri osa pestin mielekkyydestä tulee ihmisistä, joiden kanssa hommaa tehdään. Pallotellaan ajatuksia, kehitetään ideoita ja samalla koko järjestöä. Viedään asioita eteenpäin. Verkostoidutaan muihin toiminnanaloihin ja nähdään yhä laajempia kokonaisuuksia. Projektipestiläinen tulee tekemään yhtä tiettyä juttua. Ei hänellä ole mahdollisuutta ajatella projektin kaikkia potentiaalisia kytköksiä muihin toiminnanaloihin, eikä organisaation luonteeseen liittyviä reunaehtoja.
Projektiorganisaatio lepää kuitenkin kiinteässä organisaatiossa. Projektiin pestaa kiinteässä organisaatiossa toimiva. Näin on ajateltu hiljaisen tiedon siirtyvän. Pestaaja vuodattaa tarpeellisen tiedon pestatulle. Malli asettaa tuon kiinnekohdan, ideaalitilanteessa siis yhden ainoan henkilön kestämättömään tilanteeseen. Se, joka tuli kiinteään organisaatioon vastaamaan jostain sisällöllisestä asiasta huomaa, että aika kuluu ihan muuhun. Luottiksesta tulee päätoiminen henkilöstöhallitsija.
Hän kirjoittaa pestikuvauksia, soittelee ja maanittelee uutta verta organisaatioon. Antaa harkinta-aikaa ja perustelee projektin tarvetta kerta kerran jälkeen. Pestikeskustelun jälkeen tilanne ei helpotu. Sitten alkaa tukeminen. Pestaaja soittelee kuulumisia, tsemppaa, lukee projektisuunnitelmia ja kommentoi. Haluaa tottakai antaa kaiken tukensa.
En ihmettele yhtään, että meillä on paljon pestejä auki. Enkä sitä, että vähin äänin on kiinteitä ryhmiä taas perustettu.
Tsemppiä uuteen vuoteen kaikille pestatuille ja pestaajille niin projekteissa kuin kiinteissä ryhmissäkin!
Heidi J.
SP-FS:n puheenjohtaja
Kommentit
Kirjoittanut Juho Toivola (ei varmistettu) Su, 29/01/2012 - 21:25.
Riippumatta toimintatyylistä (projektit vai kuppikunnat) niin kaksi asiaa tuntuvat vaikuttavat lopputulokseen yllättävän paljon.
Ensimmäisenä tulee motivaatio. On ongelmallista, jos ensisijainen motivaatio tulee ryhmään kuulumisesta ja vasta toisena (tai kolmantena) tulee ryhmän varsinainen päämäärä. Ihmisten jaksamisen ja viihtymisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää että kokisimme vahvemmin yhteisesti ymmärrettyjen tavoitteiden läsnäolon.
Toinen haaste on nimenomaan toiminnan tavoiteellisuus. Muodollisesti ja seremoniallisesti olemme yksimielisiä toiminnan tavoitteista, mutta arjen ratkaisuissa löytyykin vastakkainasetteluja ja ristiriitoja. Projektit ovat vain näennäisesti parempi ratkaisu tavoitteelliseen toimintaan, sillä projekteillakin voi olla "hidden agendoja".
Kirjoita uusi kommentti
90 000 jäsentä vuonna 2030?
Jäsenmäärä ei enää laske.
Vaan kasvaa siten, että meillä on 60 000 jäsenrekisteriin merkittyä jäsentä vuonaa 2014, 75 000 vuonna 2020 ja samalla menolla noin 90 000 vuonna 2030. Näin ainakin viikko sitten kokoontuneen Partioneuvoston mukaan, jossa hyväksyttiin piirikohtaiset kasvutavoitteet, joista nämä valtakunnalliset luvut on laskettu. Tällä hetkellähän meillä on jäsenrekisterissä 56 000 jäsentä (jäsenmaksun maksaneita hieman alle 50 000 ja toiminnassa mukana olevia 60 000).
Seuraava kysymys sitten onkin, että miten tähän tavoitteeseen päästään. Kaksi keskeistä faktaa: 1. Kasvu tapahtuu lippukunnissa, koska siellä ovat meidän jäsenet. 2. Kasvu ei tapahdu, vaan se tehdään.
Nyt ei siis todellakaan jäädä odottelemaan, kun kerran on hyvät tavoitteet. Päinvastoin – kääritään hihat ja tartutaan toimeen. Näin lähes kaikissa piireissä on jo tehty – onneksi!
Keskusjärjestössä viimeistellään Strategia 2020 kasvusuunnitelma, joka sisältää myös toiminnansuunnittelua 2013-14 ohjaavia toimenpiteitä kasvua ajatellen. Samoin osion siitä, kuinka kasvu-asioita seurataan ja kuinka tekemisiä & tuloksia sitten arvioidaan vuonna 2014. Luonnos tästä kasvusuunnitelmasta tulee julkiseen kommentointiin joulupyhien ratoksi, seuraa siis sähköistä mediaa.
Todella pian aletaan etsiä kasvujohtajaa, joka rekrytoi itselleen kasvuryhmän. Tämä kasvuryhmä tukee ja koordinoi etenkin piirien erilaisia kasvutoimia. Piireissä kun tapahtuu valtavasti ja olisi tärkeää päästä jakamaan kokemuksia sekä tekemään asioita yhdessä.
Mutta takaisin itse asiaan, eli kasvuun. Kasvuhan koostuu kahdesta asiasta: 1. uusien jäsenten ottamisesta 2. vanhojen mukana pitämisestä. Se ei ole sen ihmeellisempää.
Kasvu ei siis tapahdu, se tehdään! Ja sen tekemiseen tarvitaan meitä kaikkia. Mikä on sinun osuutesi?
Kommentit
Kirjoittanut Anonyymi (ei varmistettu) Ma, 12/12/2011 - 14:06.
Miten voi olla jäsen jos ei maksa jäsenmaksua? On aktiivinen toimija ja ei maksa? Miksi muittein sitten pitää maksaa näidenkin harrastus ja hallintokulut piireihin?
EN tajua!!! Alas partion jäsenmaksut ja riistovalta!!!!
P.s. Tämä ei ole trolli vaan uusmaalaisen partiolaisen näkemys.
Kirjoita uusi kommentti
- 1 / 21
- ››
Kommentit
Kirjoita uusi kommentti