Arvopohjaista johtajuutta

Kuluneina viikkoina on tiedotusvälineistä saanut lukea toinen toistaan sakeampia uutisia poliittisen vallankäytön mahdollistaneista rahavirroista. Kukaan tuskin niiden perusteella asettaa suomalaista demokratiaa tyystin kyseenalaiseksi, mutta kansanvallan kannalta uutisista välittyvä kuva ei ole kovin auvoinen. Omalla kohdallani uutiset ovat herättäneet monenlaisia ajatuksia ja osa niistä sivuaa otsikossa mainittua ilmiötä.

Suomen Partiolaiset ry. järjestää lokakuun alkupuolella seminaarin arvopohjaisesta johtajuudesta, joka toimii nuorille suunnatun kurssin avaustilaisuutena. Seminaariin on näillä näkymin osallistumassa puhujina muun muassa Ruotsin kuningas sekä liike-elämän ja politiikan vaikuttajia. Jokin aika sitten keskustelin seminaarista erään partiotaustaisen yritysjohtajan kanssa, joka totesi arvopohjaisen johtajuuden teemana sopivan erityisen hyvin nykyiseen taloustilanteeseen. Ehkä yrityselämän näkökulmasta taantumaan on vähintään osasyynä arvopohjan puuttumiseen liittyvät ongelmat. Uutisten perusteella kansainväliseen luottokriisiin oli merkittävänä syynä ahneus, joka johti erilaisiin taloudellisiin välistävetoihin ja niistä johtuvaan luottamuksen romahtamiseen.

Luottamuksen mureneminen taitaa olla varteen otettava uhka myös meneillään olevan vaalirahakohun seurauksena. Jos kansalaiset menettävät luottamuksensa demokratian toimivuuteen ja päättäjien kykyyn kantaa vastuuta paitsi yhteiskunnasta myös omista virheistään, voivat seuraukset olla arvaamattomia eivätkä ainakaan kansanvallan kannalta kovin suotuisia. Menemättä tämän enempää politiikan areenalle voi kuitenkin johtopäätöksenä todeta, että myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kaivataan tänään "arvopohjaista johtajuutta" enemmän kuin aikoihin.

Partioon on saatettu joskus suhtautua harrastuksena hieman väheksyen, koska partiossa pyritään toimimaan reilusti suhteessa lähimmäisiin ja yhteisöön. Trendikkäämpää on ollut pyrkiä omien etujen maksimointiin mahdollisesti taloudellisten voittojen kasvattamiseksi tai valtaan pääsemiseksi ilman käytettäviin keinoihin kohdistuvia arvovalintoja. Nyt kuitenkin käytännön kokemukset osoittavat, että näin hankitut tulokset voivat olla lyhytaikaisia ja arvopohjan pettäessä romahdus voi olla täydellinen.

Ehkä partiolaisen kannalta nykyhetkessä on erityisen lupaavaa, että arvot ovat nousseet uudella tavalla mielenkiinnon kohteeksi. Luottamuksen pettäessä sen uudelleen rakentaminen voi edellyttää uudenlaisia keinoja ja uusia rakentajia, mutta voi perustellusti arvioida, että tässä rakentamisessa partion tarjoamille arvoille voi olla yllättävän paljon tilausta.

Toivon mukaan näistä ja muista arvopohjaista johtajuutta sivuavista teemoista kuullaan lähiaikoina lisää asiaa käsittelevässä seminaarissa. Itse odotan tilaisuutta mielenkiinnolla ja toki myös blogin keskustelun jatkumista yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, josta arvoisat hallituskollegat ovat käyneet mielenkiintoista ajatustenvaihtoa.