Parasta toimintaa vähillä rahoilla

Puheenjohtaja Antti kertoi jokunen aika sitten tässä blogissa, että partioneuvosto päätti korottaa keskusjärjestön jäsenmaksua reilusti kaudelle 2011-2012. Perusteena olivat jäsenmäärän kasvattaminen ja muut strategiset valinnat.

Jäsenmaksu jakaantuu keskusjärjestön ja piirien osaan, ja myös osa lippukunnista kerää omaa maksuaan. Neuvosto päätti nostaa keskusjärjestön osuutta vajaat 8 euroa ”ykkösjäsenelle” ja 6 euroa ”kakkosjäsenelle”. Myös osa piireistä nostaa omaa osuuttaan. Korotus on siis tosiaan merkittävä. Käykö nyt siis niin, että keskusjärjestö tekee sitä samaa kuin ennenkin, vain aiempaa kalliimmalla?

Tärkein tapa varmistaa, että uutta saadaan, on SP:n toimintasuunnitelma ja sen kanssa yhteen hiottu budjetti. Parhaillaan niitä valmistellaan vuosille 2011-2012 nimenomaan strategian pohjalta.

Lähtökohtana on se, että tunnistetaan se, miten hyvin eri toimenpiteet tukevat strategian mukaisia tavoitteita. Lisäksi selvitetään pohjatietona, minkä verran mikäkin toimenpide tulisi maksamaan. Toimintasuunnitelmaan ja budjettiin valitaan sellaisia toimenpiteitä, jotka parhaiten tukevat uutta strategiaa vähillä resursseilla. Näin varat saadaan suunnattua strategian mukaisiin toimiin.

Järjestöllä on tottakai myös paljon perustehtäviä, jotka toteutetaan joka tapauksessa. Ne pyritään tekemään mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Kuluja pitää myös pystyä seuraamaan. Näin ylitykset voidaan välttää ja varoja suunnata tarvittaessa uudelleen. Tämä vaatii ajantasaista ja oikeaa tietoa – pelkkä ”rahaa ei ole” ei riitä.

Jotta tietoa saadaan, on koko taustalla toimivan taloushallinnon on oltava mahdollisimman tehokas. Parhaillaan sitä kehitetäänkin yhteistyössä luottisten ja Partioaseman työntekijöiden kesken. Pohjana on toimiva maksuliikenne ja sen varmistaminen, että kulut kohdistuvat oikeaan paikkaan. Tämän päälle rakennetaan raportointia kaikille niille, jotka varoja käyttävät. Jokainen tekijä joutuu siis seuraamaan oman ryhmänsä tai projektinsa varojenkäyttöä.

Joka tasolla vältetään myös ylimääräisiä kustannuksia. Järjestötasolla yritetään saada mahdollisimman edullisia sopimuksia pitkällä tähtäimellä ja tehdään hankinnat harkiten. Tästä esimerkkinä on uusi IT-järjestelmien hankintaprosessi. Siinä IT-ryhmä koordinoi eri toimijoiden esittämiä IT-järjestelmätarpeita ja varmistaa, että uusi järjestelmä toimii yhteen muiden järjestelmien kanssa ja on edullinen koko sen elinkaaren ajan. Henkilökohtaisella tasolla SP:n kulukorvausohje ohjaa rahojen käyttöä.

Varoja siis suunnataan uuden strategian mukaisesti ja jäsenmaksukorotuksella saadaan uusia asioita. Parhaan tuloksen saaminen aikaan rajallisilla varoilla on kuitenkin hyvin kokonaisvaltainen ponnistus. Se ei ole vain talousalan asia, vaan vaatii, että jokainen meistä sitoutuu siihen.

Henrik Sandholm
Talousvaliokunnan pj