Kehitetään, kehitetään
Nyt kun on toivottavasti kukin saanut kehitettyä valokuvansa kesän leirien jäljiltä, on aika aloittaa uusi partiosyksy, ja miettiä mitäs tässä sitten seuraavaksi kehitettäisiin.
Keskusjärjestö on keskellä tulevan kaksivuotiskauden suunnittelua. Kehitystä on luvassa, ainakin toistaiseksi suunnitelmissa.
Kehitetään pestikulttuuria, kehitetään sidosryhmä-viestintää, kehitetään monimuotokoulutusta, kehitetään kv-leirimatkoja, kehitetään ohjelmapankkia, kehitetään jäsenlehtiä, kehitetään laskentajärjestelmiä. Sokerina vielä pohjalla, jatketaan keskusjärjestön kehittämistä.
Keväällä suoritettiin mittava keskusjärjestön palvelutoiminnan auditointi. Otettiin ulkopuolinen toimija selvittämään keskusjärjestön vahvuuksia ja heikkouksia. Loppuraportti oli mielenkiintoista luettavaa. Kovasti löydettiin kehittämistä.
Yksi mielenkiintoisimmista huomioista raportissa oli mielestäni viittaus jonkinlaiseen kehittämiskrapulaan. Nostettiin esille, että meille partiossa on tyypillistä ikuinen uudistaminen. Kehitämme ja kehitämme. Mutta emme pysähdy vetämään henkeä uudistusten jälkeen saati nauttimaan työntuloksista. Arviointikin jää puolitiehen, ja arviointien hyödyntäminen seuraavissa projekteissa on lähes olematonta.
Allekirjoitan tämän kyllä. Partio elää jatkuvassa muutoksessa. Uhkana silloin on, että heikoimmat uupuvat ja vahvimmat jämähtävät pitämään muutosta päämääränä itsenään.
En kuitenkaan allekirjoita, että kehittämisestä pitäisi luopua. Partio on liike. Nuorisojärjestönä toimintaamme leimaa aina uudet ikäpolvet. On selvää, että uudet ja innokkaat näkevät kehittämistä edellisten pestinhaltijoiden toiminnassa.
Vaikka” kehittäminen” alkaa helposti kuulostaa typötyhjältä mantralta en suostu näkemään lukuisia kehittämistoimia kosmeettisena diipadaapana! Uskon, että jo pelkästään kehittämiskohteiden näkeminen ja tunnustaminen tekee hyvää minulle ja maailmalle. Siinä samalla myönnän, että toiminnanalallani on kehitettävää, en ole täydellinen, en edes lähes.
Kehittämisprojektien aloittaminen on rohkeutta. Mutta niiden loppuunsaattaminen on taidetta. Jatketaan siis ylpeästi kehittämistä, mutta varmistetaan myös, että tulokset tulevat talteen ja käyttöön. Uskoakseni yksi keino jälkimmäisen saavuttamiseen on erilaisten seurantaprosessien – kehittäminen!
Heidi
vara-pj
Kommentit
Kehittäminen sinänsä on jees, kunhan kaikki kehittäminen perustuu yhteiseen visioon, jota kohti kehittämistyötä tehdään. Mielestäni suurin ongelma kehittämiseen liittyen ei ole kehittämisprojektien suuri lukumäärä vaan se, että tehdään tavoitteiltaan ristiin meneviä kehitysprojekteja, jotka haittaa toinen toisiaan tai kilpailee samoista resursseista.
Totta. Samoista resursseista kilpailemisella ymmärrän erityisesti hr-resurssit ja kaiken sen päällekkäisen työn, jota eri toimijat tahoillaan tekevät. Mutta kaiken tämän koordinointi vie yllättävän paljon aikaa. Helpompi vain tarttua toimeen ja alkaa tehdä, kuin käydä loputtomalta tuntuvia suunnittelupalavereita ja - keskusteluja.
Käsittämätöntä, että näitä laiskoja, jotka tekevät tehokkaasti vääriä asioita, pidetään harrastusyhteisössämme hirvittävän suuressa arvossa. Se anglisistinen Iso Kuva ja osaoptimoinnin välttäminen olisi mitä parhainta PJ-kurssikamaa.
Minusta meillä tehdään vain harvoin nimenomaisesti vääriä asioita. Turhia ehkä joskus.
Lisäksi uskon, että pääsääntöisesti tehokkaasti tekemisestä seuraa jotain hyvää.
Kirjoita uusi kommentti