Pääkirjoitus

”Karjalaan, Karjalaan”

Vierailemaan. Venäläiselle partioleirille. Karjalan Kannakselle. Entiseen Suomeen.

Kun silmäni mä suljen näen mielessäin,
millaista oli elämä isovanhempieni kaupungissa, Viipurissa.

Kun tuntuu kyynel poskellain, niin muistan vain
Juna seisoo Viipurin asemalla puoli tuntia ennen kuin jatkaa kohti Pietaria. Jokaisen minuutin kohdalla toivon, että matka jatkuisi jo.

Niin tämän päivän suruista sun veisin pois
Jos tämä tuntuu minusta näin vaikealta, kuinka vaikealta lähteminen on heistä tuntunut. Ja se, ettei koskaan voinut palata takaisin katsomaan kotikaupunkia. Minä sentään voin. Vaikka sitä Viipuria ei enää olekaan olemassa.

Uskon ettet sano ei
Laulua, leikkejä, ramborataa, uintia, perinteistä leiriohjelmaa. Leirin venäläinen johtaja kertoo, kuinka kiitollisia he ovat suomalaisille partiolaisille yhteistyöstä. Olemme 70 kilometrin päässä Suomen rajasta.

Aina hauskaa olla pittää
Sveitsiin, Ranskaan, Ruotsiin, länteen leirille lähteminen on kivaa, pop ja siistiä. Varsinkin kun silloin ei tarvitse ylittää omia henkisiä kynnyksiään.

Nii on. Ei maha mittää.
Lappeenrannasta Pietariin on yhtä pitkä matka kuin Tampereelta Helsinkiin.

Karjalaan, Karjalaan.
Vaikeinta – ja tärkeintä – on lähteminen.

Kursivoidut kohdat Juha Vainion laulusta ”Ei maha mittää”.

Teksti: Aino Öhman, kuva: Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi-lehden päätoimittaja.