Pääkirjoitus: Ei, kyllä mää tästä oon maksanut
”Superleiri meillä täällä, tulkaa katsomaan.” Kilke-huumassa nostalgisoiduin muistelemaan edellisen suurleiri Taruksen savunjohtokokemuksiani. Sitä peruskamaa: kuinka me siitä sateesta huolimatta selvittiin ja miten meillä oli niin älyttömän hauskaa. Superleiriltä vaikutti meno jokaisessa näkemässäni Kilke-savussa. Leirin onnistumisen kannalta savunjohtajat ovat avainhenkilöitä. Jos perusjutut eivät leirielämässä ole kunnossa, on turha järjestää fantsua leiriohjelmaa.
Muistan Taruksella, kuinka kaiken sadekaaoksen keskellä eräs leiriläinen sairastui ja parhaamme mukaan tilanteen hoidimme. Äidin palaute vierailupäivänä oli, että huonosti meni, koska meidän pojan sukat olivat jääneet teltan ulkopuolelle ja kastuneet. Kaikkien ihanien vanhempien ihana palaute tuntui siinä – armottoman leiriväsymyksen keskellä – nollaantuneen.
Kilkkeellä paras näkemäni leiripaidan teksti meni jotenkin näin: ”Ai lähditkö leirille ilmaiseksi hommiin? – En, kyllä mää tästä oon maksanut.” Kunpa jokainen äitsykkä ja isykkä muistaisi, että hänen kullanmurustaan huolehtiva johtaja on maksanut siitä, että pääsee hoitamaan kyseistä tehtävää. Ja tekee sen vielä partion ilosta, halusta antaa myös itseään nuoremmille mahtavia kokemuksia. Eikä edes pyydä siitä rahallista korvausta. Kiitos joskus tosin olisi kiva. Ja jos märät sukat aiheuttavat ahdistusta, siedätyshoito kannattaa aloittaa jo ennen lapsen liittymistä partioon.
Teksti: Aino Öhman, kuva: Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi-lehden päätoimittaja.
Kommentit
muuan vuosi sitten jokaisen eräjormapartiolaisen piti siunailla sitä, että joku eteläsuomalainen äiti oli pillastunut siitä, että kämpällä ei ollut jääkaappia ja että piti kävellä melkein kilometri. Samaa mieltä anonyymi 10.8.:n kanssa että partion/lpk:n pitää hoitaa tiedottaminen paremmin. Että juuri siitä kävelystä ja jääkaapittomuudesta tässä on kyse.
Vanhempien tietämättömyys johtuu myös siitä, ettei asioiden oikeaa laitaa ole kerrottu tarpeeksi selvästi. Kuka voisi kuvitella, että johtaja itse maksaa osallistumismaksun leirille kun toisaalla vähintään valmentajat ja valvojat saavat palkkiokseen vaivoistaan ilmaiset kisareissut. Ja reenien vetämisestäkin saa edes pienen korvauksen vaikka bussilipun muodossa vaikka yhtälailla mainostetaan toimintaa vapaaehtoistoimintana.
No mutta... eikö se menekään niin, että jos on valmis maksamaan satoja euroja siitä, että pääsee kesälomalla huolehtimaan toisten ihmisten lapsista, niin silloin tekee homman varmasti omasta halustaan ja viimeisen päälle hyvin? ;)
En minä usko, että tieto siitä, että johtajat maksavat harrastuksestaan ainakaan keventää vanhempien odotuksia. Jos lapsi on sairastunut, niin harvaa vanhempaa sillä hetkellä kiinnostaa, onko hänestä vastuussa ollut aikuinen 1) niin heikosti palkattu, että pitää olla kiitollinen, että kukaan niin pienellä palkalla näin vaativaa työtä tekee (pph/päiväkodin työntekijä), 2) saa vain kulukorvauksia, joten pitää olla kiitollinen, että kukaan palkatta näin vaativaa työtä tekee (valmentaja) vai 3) maksaa osallistumisestaa, joten saa olla kiitollinen, että kukaan maksaa siitä, että pääsee näin vaativaa työtä tekemään (partiojohtaja). Kyllä sillä hetkellä kiinnostaa lähinnä oman lapsen vointi. Hyviin tapoihin kuuluu kiittää siitä, että lapsesta on hyvää huolta pidetty, oli sitten kyse palkatusta työntekijästä tai vapaaehtoisesta. Tosi huolestuneena saattavatkin sitten ne hyvät tavat unohtua.
Mistähän noita paitoja saisi?
Paitoja ei saa mistään, kyseessä oli Tampereen Eräpoikine lippukunnan johtajiston keksimä paita. Itse ne painatimme ja itsellämme ne pidämme :)
KIITOS kaikille partion vapaaehtoistyöläisille lapsoseni seitsemästä antoisasta ja turvallisesta partiovuodesta, mukaan lukien nyt viimeksi suurleiri Kilke!
Haha mielestäni on niin hauskaa, kun ystävät joskus kysyvät, että "niin mitä tosta maksetaan?" Siihen vastataan, että niin siis mitä minä maksan vai? :D
Minä aloin ymmärtää partiolaisten vanhempia, kun sain omia lapsia. Huoli omasta lapsesta voi purkautua joskus hyvinkin kummallisilla tavoilla, vaikka sitten mutisemisella märistä sukista. Kyllä sitä itse kultakin joskus pääsee väärä sana väärässä paikassa.
Kirjoita uusi kommentti