Ongelmatapaus: Diabeetikko partiossa
Ongelma: Lippukuntaan ilmoittautuu uusi seikkailija, jolla on tyypin 1 diabetes. Kukaan lippukunnan johtajista ei tiedä siitä tai sen hoidosta mitään. Nyt johtajisto kuitenkin miettii, uskaltaako diabeetikon ottaa mukaan retkelle, jos häntä ei osatakaan hoitaa oikein.
Diabeteshoitaja Satu Kankaanpää Diabetesliitosta vastaa:
"Lapsen uskaltaa ottaa mukaan retkelle, kun tietää perusasiat tyypin 1 diabeteksesta. Vaikka lapsi olisi sairastanut vain lyhyen aikaa, hänellä itsellään on yleensä jo hyvät tiedot ja taidot diabeteksen hoidosta. Tästä huolimatta lapsen huoltajien kanssa on hyvä käydä läpi tärkeimmät asiat lapsen diabetekseen liittyen − kuinka omatoiminen lapsi on, tarvitseeko hän apua verensokerin mittaamiseen ja insuliinin pistämiseen. Yksittäiset korkeat verensokerit eivät ole diabeetikolle vaarallisia. Onkin hyvä sopia etukäteen lapsen huoltajien kanssa, ettei lapsella pyritä pitämään retkellä ihan "priima" verensokeritasoa yllä, koska silloin matalat verensokerit yllättävät tavallista herkemmin.
Johtajaa tarvitaan ainakin tarkistamaan lapsen insuliiniannoksia ja arvioimaan hiilihydraatteja. Huoltajilta on hyvä olla selkeät ohjeet kirjallisesti; kuinka paljon tietyille verensokeriarvoille insuliinia pistetään. Tärkein tieto lapselle ja huoltajille on se, että tarvittaessa lapsi saa apua luotettavalta johtajalta.
Diabeetikko ei tarvitse erityisruokavaliota, mutta matalan verensokerin varalta täytyy aina olla mukana hiilihydraattipitoista välipalaa. Myös mittauksia tarvitaan leirillä varmasti useammin kuin kotioloissa.
Hypoglykemiaan eli matalaan verensokeriin täytyy olla varautunut. Hypoglykemian oireet vaihtelevat paljon eri henkilöillä; vapina, kalpeus, nälän tunne, vetäytyminen tai vastaavasti aggressiivisuus, kylmä hiki ja niin edelleen. Sokeriarvoissa tämä tarkoittaa alle 4 mmol/l olevia arvoja. Leirioloissa tosin kannattaa reagoida jo vähän tätä korkeampiin sokeriarvoihin. Noin 20 grammaa hiilihydraattia toimii tällaisessa tilanteessa ensiapuna, esimerkiksi glukoositabletit ja tuoremehu. Jos verensokeri ehtii laskea niin matalalle, ettei lapsi suostu tai pysty ottamaan suun kautta mitään, on hyvä olla mukana siirappia tai hunajaa, jota voi laittaa suun limakalvoille. Tajuttomalle diabeetikolle on olemassa Glucagen-injektio, jonka voi pistää kuka tahansa henkilö, jonka kanssa kyseisen injektion käyttö on käyty läpi. Kun ruokailuista, välipaloista ja mittauksista on huolehdittu, ei sokki pääse yllättämään.
On erittäin tärkeää, ettei diabeetikkolasta jätetä diabeteksen takia pois harrastustoiminnasta. Diabeteksen hoito onnistuu kyllä hyvin, kun jollakin johtajalla on päävastuu, ja lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Johtajan on hyvä myös muistaa, että liika hössöttäminen ja huolenpito voi olla lapsen mielestä kurjaa! Lapsi on ennen kaikkea samanlainen lapsi kuin kaikki muutkin ja vasta sen jälkeen diabeetikko."
Teksti: Mariannan Yli-Houhala, kuva: Joel Nykter
Kommentit
Omassa sudenpentulaumassani oli ykköstyypin diabeetikkotyttö, joka oli kyllä harvinaisen reipas ja itsenäinen tapaus pistämisiensä suhteen: heti ensimmäisellä retkellä ilmoitti, että hän voi kyllä hoitaa hommat ihan itse. Toki vahdimme aina illalla, aamulla ja ruuan jälkeen, että verensokeri muistettiin mitata, mutta kyllä 8-vuotias tyttökin näemmä pystyy todella hyvin itse hoitamaan itseään. Ulko-ohjelmissa F kulki mukanaan vyölaukku, jossa oli Siri-Pirejä ja pillimehu, että jos alkaa tulla vähän outo olo niin voi sitten siellä korjailla tilannetta ja tulla sitten sanomaan johtajalle.
Muulle laumalle tilanne kuitattiin selittämällä muutamalla lauseella sairauden luonne ja muut tytöt olivat lähinnä hyvin kiinnostuneita seuraamaan insuliinin annostelua. "Teetsä ton oikeesti monta kertaa päivässä?....Siistii!"
As you might quickly discover the rangeugg boots ofugg websites thatuggs supply the wideuggs boots assortmentUGG JIMMY CHOO ofdiscount uggsuggs for sale cheaply isuggs on sale vast.ugg boots for sale Sadugg boots on sale to say notugg on sale all ofugg boots sale what they'resnow boots providinguggs outlet is classifiedugg outlet aswinter boots the genuine article.cheap uggs Sougg classic short whatclassic short must youclassic tall beugg classic tall tryingwomen's classic cardyto classic cardy findclassic cardy ugg when itugg cardy comesugg fringe cardy to obtaining a genuineugg bailey button triplet pairbailey button ofugg australia bailey buttonugg bailey button winterugg classic mini online cheaply onugg australia classic mimi theclassic mini ugg internet? Underugg australia nightfall weugg sundance supply someugg ultra short recommendations thatultra short ugg youboots for ladies just mayladies boots wellugg tall find really helpfuluggs kids certainlywomens boot.
Kiitos asiallisesta ja hyödyllisestä jutusta, hyvä kun lehti nostaa myös tämäntyyppisiä aiheita esiin.
Toivon, että leireillä ja retkillä joku johtajista todella ottaa diabeetikkolapsesta päävastuun, pitää häntä silmällä ja osaa mahdollisissa ongelmatapauksissa nopeasti toimia oikein.
Muidenkin johtajien on hyvä tietää, että mukana on diabetesta sairastava. En kaipaa mitään hössöstystä tai sitä, että porukassa yhden sairaudesta tehdään suuri numero. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että diabeetikolla pitää terveytensä takia olla tiettyjä erivapauksia (esimerkiksi lupa käydä hakemassa keittiöltä ylimääräistä voileipää, hedelmää, mehua yms).
Jotkut kaverit voivat tulkita tämän väärin ja kadehtia "hei, miks toi saa, miksen mää...".
Sen takia asiasta on hyvä tietää - ja selittää syy.
Leirioloissa joudutaan myös ns. epämukavuusalueelle, ja pinna välillä kiristyy. Kuka tahansa lapsi tai nuori on joskus ärtynyt, kiukkuinen, levoton, keskittymiskyvytön tai väsynyt. Diabeetikolla tällainen käytös saattaa kuitenkin kieliä liian alhaisesta (tai liian korkeasta) verensokerista, ja silloin tilanteeseen on reagoitava.
En itse lähtisi lapsen mukana leirille tai retkelle, vaan luotan kyllä partiojohtajiin kunhan he ovat saaneet riittävän ohjeistuksen hoitorutiineista ja ensiavusta.
En myöskään oleta että nuoret johtajat tietävät diabeetikkoni hoidosta kaiken. Sen sijaan olen tavoitettavissa 24/7. Minusta on tärkeää että nuoret partiojohtajat voivat soittaa kotiin mihin tahansa kellonaikaan ja kysyä neuvoa/toimintaohjetta missä tahansa asiassa. Pienimmässäkin.
Olen Kaisa Särkkä-Pakkalan kanssa täysin samaa mieltä : "Hoitorutiineiden sovittaminen retkien ym ohjelmaan vaatii toki suunnittelua, mutta aika pienellä vaivalla hommat saadaan rullaamaan."
Toivon myös että diabeetikko (tai astmaatikko tai keliaakikko yms) ei leimaudu partiossa sairautensa mukaan, vaan saa olla Maija, Kalle, Ville, Jenni - ei "se diabeetikko".
Diabeetikkolapsen äitinä ja itsekin partiolaisena neuvoisin johtajia olemaan reilusti yhteydessä diabeetikon vanhempiin. Kaikkien toivehan on, että lapsen terveys hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhemmat eivät oleta, että johtajat tietävät ja osaavat kaikesta kaiken - varsinkin kun jokainen diabeetikko on yksilö ja myös diabeteksen hoitomuodoissa on eroja. Vastuulliset vanhemmat ovat tässä itsekin aktiivisia ja varmistavat, että hoitorutiinit toimivat myös retkillä, en ainakaan uskaltaisi omaa lasta päästää retkelle ennen kuin asiat on käyty perusteellisesti läpi retken johtajiston kanssa.
Diabeetikkolapsi joutuu joustamaan aika monesta elämän pienestä mukavuudesta. Suuri toiveeni ja terveiseni teille kaikille partiojohtajille on, että partiossa myös diabeetikot saisivat olla mukana siinä missä muutkin. Hoitorutiineiden sovittaminen retkien ym ohjelmaan vaatii toki suunnittelua, mutta aika pienellä vaivalla hommat saadaan rullaamaan.
Itselläni on tyypin 1 diabetes, ja tietenkin hoidan sen jo täysin itse. Seikkailijajoukkueessani oli yhdessä vaiheessa diabeetikkotyttö, ja hän olikin retkellämme mukana kun äidillä oli käytännössä koko ajan tekstariyhteys minuun... En usko, että tyttö olisi muuten päässyt retkelle mukaan, joten oli mukavaa että pystyin omakohtaisella tietotaidollani tarjoamaan tuon retken hänelle. =)
Oma kokemukseni sudari-ikäisestä diabeetikosta on, että lapsen äiti katsoi parhaaksi tulla retkille mukaan. Se oli ehkä kaikille parasta. Diabeteksen hoito oli meille johtajille vierasta, eikä meidän tarvinnut sitä alkaa opettelemaan eikä retken epäsäännöllisessä aikataulussa muun kiireen lomassa tarvinnut stressata sokeriarvojen seuraamisesta. Kun vielä tuo äitikin oli reipashenkinen ja osallistui retkellä muuhunkin kuin oman lapsensa hoitamiseen, niin lopputulos oli tosiaan kaikin puolin hyvä.
Kirjoita uusi kommentti