Ei se noin ole: Ansiomerkit pois partiosta
Partiossa on asioista, joista ei olla oltu eikä edes tulla olemaan samaa mieltä. Partiojohtaja.fi:n Ei se noin ole! -sarjassa käsitellään näitä asioita. Jos olet eri mieltä, kerro se keskustelufoorumilla.
Ansiomerkit pois partiosta!
Väittelijöinä Partiojohtaja.fi:n nykyinen päätoimittaja Aino Öhman (ei) ja ex-päätoimittaja Jukka Hintikka (kyllä).
JAA! Ansiomerkkien jakaminen on kummallinen feodaalijäänne partiomaailmassa. Suomalaiseen tasa-arvoiseen kulttuuriin ne eivät kuulu. Partion kuuluu taistella eriarvoisuutta vastaan eikä lisätä sitä omilla toimillaan. Säästäkäämme prenikat Aku Ankan sudenpennuille.
EI! Ansiomerkit ovat hieno, perinteikäs tapa kiittää ja kannustaa. Miten arvostuksen osoittaminen hyvin tehdystä työstä on tasa-arvon vastaista?
JUUPAS! Ansiomerkkien jakaminen tukee partioon liitettyjä militaristisia stereotypioita. Prenikoiden käyttö on elitististä, eikä emaloitu metallinpala ole missään suhteessa partiolaisten tekemään arvokkaaseen vapaaehtoistyöhön. Ne ovat kuin täsmäohjuksia: kivoja ja kalliita leluja, mutta osuvat turhan usein sivullisiin.
EIPÄS! Ja adventtikalentereiden myynti on varmaan myös lopetettava, koska ne antavat meistä ahdasmielisen kuvan, koska kaikki maailman ihmiset eivät vietä joulua. Partiolaisen ei myös ole soveliasta käyttää nauhakenkiä, koska niihin pitää tehdä solmu ja solmujen tekeminen tukee nössöä solmuntekijä-mielikuvaa. Hohhoijaa.
JUU! Rinnastus on täysin kelvoton: adventtikalenterit ovat tärkeä osa varainhankintaa ja kengännauhaton partiolainen on kohta nokallaan, mutta ilman ansiomerkkejä partiota pystytään toteuttamaan aivan yhtä täysin rinnoin kuin aiemminkin. Ei partiolainen ole Pavlovin koira, jota ehdollistetaan kiliseviin ja kiilteleviin krumeluureihin, vaan itsenäisesti ajatteleva olento, jolle paras palkkio on tehty työ.
EJJ! Jos kerran paras palkinto partiolaiselle on tehty työ, tulee myös kiitos-sanan käyttö lopettaa tarpeettomana ja eriarvoistavana. Kaikkia perinteitä ei uudistusvimmassa tule heittää roskakoriin pelkästä uudistamisen innosta. Monelle partiolaisella ansiomerkit ovat tärkeitä ja siksi perinne tule säilyttää.
Kuva: Joel Nykter
Juttusarjan edelliset osat:
Väittely partiopaidan väristä.
Väittely partiotaitokisoista.
Väittely siitä, loppuuko partiolaisuus, kun ottaa huivin kaulasta.
Väittely sekalippukuntien paremmuudesta tyttö- ja poikalippukuntiin verrattuna.
Väittely siitä, pitääkö kunnon partiojohtajan käydä Ko-Gi. Väittely siitä, uhkaavatko aikuiset nuorten tekemällä oppimista.
Väittely siitä, onko partio vain hyvätuloisten harrastus.
Väittely suurleirien oleellisuudesta.
Väittely siitä, pitäisikö paraatit lopettaa?
Väittely siitä, onko metsä partiolaisille vain leiripaikka.
Väittely siitä, onko kesäleiri leiri ilman makkaraa.
Väittely siitä, kuuluuko kunnon kesäleiriin haikki.
Väittely siitä, pitäisikö johtajalta vaatia rikosrekisteri nähtäväksi.
Väittely siitä, onko lupauksenanto kamala pönötystilaisuus.
Väittely siitä, tulisiko väiskistä luopua.
Väittely siitä, tuleeko partiolaisten osallistua itsenäisyyspäivän tilaisuuksiin.
Väittely siitä, onko lumitöihin osallistuminen partiolaisen kansalaisvelvollisuus.
Kommentit
Tästä tulisi tiedottaa ja kouluttaa lippukunnan johtajistoa myös paremmin. Tiedän yhdenkin lippukunnan, jossa käytäntöä ei erityisesti enää ei ole (johtajisto vaihtunut) ja siten pienessä lippukunnassa kukaan ei muista merkeillä ansioituneita johtajia.
Tästä siis kysymys, että voiko kaikkia merkkejä hakea muu kuin asianomaisen lippukunta? Siis että voiko pari partiolaisen pj-tuttua hakea partiolaiselle merkkiä, jos näkee sen aiheelliseksi ja ajankohtaiseksi?
Marski on varmastikin osin siksi hankala, että siinä on ikärajat. En ulkoa muista mitä ne ovat, mutta osuvat ylioppilaskirjoitusten ja armeijan sekamelskaan niin, että anomisajankohta saattaa vahingossa mennä ohi.
Meidän lippukunnassa mitään merkkiä ei saa "automaattisesti" ja marskejakin on jaettu harvakseltaan. kukaan ei ole koskaan valittanut.
Ansiomerkki osoittaa myös muille, henkilöä tuntemattomille partiolaisille, että tuossa kulkee asialleen omistautunut ja siitä huomionosoituksen saanut henkilö. Siis teoriassa näin. Kuulin kuitenkin kahdelta tytöltä, että heiltä jäi Mannerheimsoljet saamatta, koska laiska sihteeri ei lähettänyt ansiomerkkianomuksia ajallaan eteenpäin. Entisessä lippukunnassani Mannerheinsolki myönnettiin partiokiusaajalle. Itselleni jäi kuva, että hän sorti toisten mahdollisuuksia toimia lippukunnassa saadakseen itselleen 'glooriaa' mm. ansiomerkin muodossa. Ansiomerkkien haku vaihtelee lippukunnittain; toisissa sitä haetaan joka vuosi tyyliin 'yhdelle tytölle' ja 'yhdelle pojalle' ja toisissa vain kun joku on erittäin ansioitunut. Tarkoitus on siis hyvä, mutta käytäntö monesti erittäin huono.
Entäs me aikuisena partioon mukaan tulleet, jotka todella olemme antaneet oman osuutemme nöyrin ja avoimin mielin lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi jo usean vuoden ajan.
Miten meitä voi muistaa?
Entä jos lippukunta on pieni ja käytännössä vain muutama hallituksen jäsen vastaa toiminnasta, niin eivät kai jäsenet voi olla itselleen anomassa merkkejä?
Mietityttää...
Ice: otan vastaan ajatuksesi piiritoimikuntien puhisten aktivoitumisesta (mutta en jaksa ottaa sitä häpeämiskehotusta). Amk:ien hakeminen voisi olla nykyistä mekaanisempaa, siinä voisi olla enemmän automaatiota: vuodet täyttyy -> merkki hakuun.
Ansiomerkin anominen ei ole puhisten tai lpk:tten monopolihommaa. Merkkiä voi esittää kuka vain partiolainen. Kootkaa porukka, joka kerää tarvittavat tiedot ja esittää sitä asianomaiselle instanssille. Jos tulee hylsy, ottakaa oppia perusteluista ja palatkaa asiaan myöhemmin.
Anonyymin kanssa jaan tuon ajatuksesi - nää on tosi herkkiä asioita! Mutta fakta on, että ansiomerkistä(kin) päättävät ovat ihmisiä, ja, niin hienoa kuin se olisikin, aina näille päättäjille ei riitä tarpeeksi viisautta tai herkkyyttä tai epäitsekkyyttä tai jotain. Ja tulee virheitä.
SP:n viimesyksyinen "merkillinen" maakuntakierros oli hyvä liikku. Ainakin meidän piirin am-toimikunnalla on ymmärtääkseni tarkoitus aloittaa "kampaaminen" eli kaivetaan ne esiin, joilla on ansioita. Ehkä tässä päästään eteenpäin.
Minusta ansiomerkit ja palaute ovat ainoita palkkijoita joita Partiojohtaja ikäinen voi saada tapahtumista tai kurssien tai toiminnan järjestämisestä. Keneltä se on pois jos joku pikän uran tehnyt partiojohtaja saa mitallin? Ei keneltäkään!
Minusta on hirveää katsella järjestöä jossa aktiivisesti yli 20 vuotta harrastaneille ihmisille ei haeta mitään mitallia tai muuta tunnusta! Hävetkää lippukkunnat ja piirien toimikuntien puheenjohtajat!
Lisäksi on täysin käsittämätöntä kuinka eritavalla voidaan käsitellä ansiomerkkihakemuksia riippuen siitä mistä päin ihminen tulee tai mitä mielipiteitä hänellä on. Tarkoittaako tämä linjaus sitä että hopea susia ei voida myöntää kuin jyväskylän eteläpuolelle tai sitten entisille piirinjohtajille? Onkohan partiossa muitakin ansiota? Selkeästi toivosin seliviä linjauksia ja julkista keskustelua kelle myönnetään ja millä perusteella tai pikemminkin miksi ei myönnetä. Yleensä kielteisessä päätöksessä ei perustella miksi ei myönnetä? Puutuuko jotain hakemuksesta? Onko hekilökemialla mitään tekemistä? Osaavatko päättävät ihmiset tarvittaessa jäävätä itsensä?
Voisiko nimimerkki Ice kuuluttamansa avoimen keskustelun hengessä kertoa, montako hopeasutta on jäännyt saamatta Jyväskylän pohjoispuolelle ja miten monta piirinjohtajaa on myönnetyissä merkeissä.
http://wiki.partio.net/Luettelo_Hopeasuden_saaneista_partiolaisista
Millaisissa tapauksissa on jäännyt ehdotettu merkki saamatta väärien mielipiteiden takia? Kuka on koska ollut jäävi päättämään ansiomerkistä?
Musta ansiomerkit ovat ongelma sitten, kun niistä tulee vuosia kestävän katkeruuden ja piikittelyn aihe niille johtajille, jotka niitä eivät ole saaneet.
Esimerkiksi saamatta jääneet Mannerheim-soljet kiristävät lippukuntamme ilmapiiriä joka paraatissa ja aina ansiomerkeistä päätettäessä. Ansiomerkin saaneet kantavat niitä ujostellen pelätessään, että joku merkittä jäänyt johtaja tulee avautumaan kokemastaan vääryydestä, kuudetta kertaa...
Jos tavoittelee harrastuksestaan mitaleita, kannattaa ehkä vaihtaa partio johonkin urheiluharrastukseen.
Omakin huono kokemus on juuri Mannerheimsolkiin liittyvä. Kirjoitan senkin uhalla, että joku tunnistaa. Oma lippukuntani ei minulle I luokkaa halunnut antaa (syyt ihan jotain muuta kuin ansiot) ja toisen lippukunnan seurakunnan partiotyöntekijä ja LPKJ sanoi että vaihda lippukuntaa niin me anotaan. Olin suunnitellut vaihtavani, mutta kun kuulin tän ehdotuksen, niin periaatteesta en vaihtanut. Niinhän siinä kävi, että kaikki muut ympäriltäni merkin saivat paljon pienemmilläkin ansioilla.
En minä kunnioita merkin saaneita yhtään vähempää, mutta teidän, että en ole läheskään ainoa todellisen vääryyden kokenut, joten enää en osaa arvostaa noita merkkejä. Varsinkin, jos jollakulla ei niitä ole, niin se ei kerro MITÄÄN itse aktiivisuudesta!
Marski ei muutenkaan kerro aktiivisuudesta mitään. Se on tunnustus partioaatteen sisäistämisestä - jonka jokainen hakijataho tulkitsee omalla tavallaan.
Kirjoita uusi kommentti