Pääkirjoitus: Pulinat pois!
Julkisessa keskustelussa huokaillaan jälleen puolisyyllistävin äänenpainoin, että voi voi kun ne nuoret eivät äänestä, vaikka äänestäminen on melkein kansalaisvelvollisuus. Virsi on vanha ja huono. Lisäksi siinä on sisäänrakennettuna ajatus, että jos nuori ei äänestä, häntä ei oikeastaan tarvitse laskea täysivaltaiseksi kansalaiseksi.
Partion tulisi kasvattaa aktiiviseen kansalaisuuteen. Sitä ei mielestäni ole se, että äänestää kerran neljässä vuodessa ja se on sitten siinä. Tällainen ei ole enää nykypäivää. Eräs eduskunnan jättävä kansanedustaja ilmoitti yhdeksi luopumisensa syyksi sen, että on niin raskasta, kun nykyään vaaditaan, että siihen kansaan pitäisi olla yhteydessä myös vaalien välillä. Niinpä. Pitäisi keskustella ja perustella tekemisensä myös vaalikauden aikana. Maailma on muuttunut. 1900-luvun alussa ei ollut keskustelun välineitä, nyt digiajalla ne ovat olemassa.
Partion kulunut omakehumantra on, että partiossa kasvaa johtajaksi. Ehkä, mutta siitä en ole varma, kuinka hyväksi. Millainen on se johtajuuden ja vallankäytön malli, jota partiossa luomme ja toisinnamme? Suomessa tuntuu edelleen elävän vahvana ihanne ”pulinat pois!” -sotakenraalijohtajasta. Tästä aiheesta on turha jatkaa! Nyt lopetan tämän keskustelun osaltani! Keskeneräisistä asioista ei puhuta! Nyt tehdään näin koska minä sanon ja minä olen johtaja ja minä käytän valtaa! Samaan hengenvetoon puhumme ivallisesti ruotsalaisista diskuteeraajajohtajista, jotka haluavat keskustella loputtomasti.
Valitettavasti ”pulinat pois!”-johtaja ei ole mikään harvinainen laji partiossakaan. Minä haluaisin, että partiossa tavoitteena olisi kasvattaa diskuteeraajia. Kiinnostus myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen nousisi, jos meillä olisi aktiivisen, avoimen keskustelun kulttuuri. Diskuteeraajia kasvattamalla partio voisi olla tukemassa avointa, keskustelevaa kansalaisyhteiskuntaa.
PS: Tuoreen tutkimuksen mukaan nuorten äänestysaikeet näissä vaaleissa ovat korkealla.
Teksti: Aino Öhman, kuva Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi-lehden päätoimittaja.
Kommentit
Diskuteeraamisen ja pulinat pois:n voi hyvin yhdistää diskuteeraamalla etukäteen (vaatii tosin aikaa ja usein myös vaivaa) ja ottamalla pulinat pois kokouksessa. Haluaisin pitää kiinni molemmista.
Diskuteeraamisen tärkein anti on toisen näkökulman huomioonottaminen ja ymmärtäminen. Olkoonkin sitten kyseessä järjestön strategisista linjoista päättäminen, lpk-retkikohteen valitseminen tai globaaliin vastuuseen liittyvät kuluttajavalinnat.
Mutta, tuli vaan mieleen onko meidän suomalaisten alistuminen pulinat pois -johtajuuteen itse asiassa osoitus haluttomuudestamme/kyvyttömyydestämme osallistua keskusteluun ja kannanmuodostukseen. On helpoin ulkoistaa ratkaisu, varsinkin jos siitä on odotettavissa ikävyyksiä tai raskasta vastuuta, jollekin muulle.
Jos lähdetään siitä, että partiossa alaiset ovat mukana vapaaehtoisesti, koulutamme Suomen parhaita johtajia. Työssä alaiset kestävät paljon palkan vuoksi, armeijassa on jotakuinkin pakko olla - partiosta voi lähteä koska tahansa. Todellisuudessa kaikki partion johtajat eivät tietenkään ole erinomaisia, mutta puitteet hyvään johtajuuteen kasvamiseksi kyllä löytyvät.
Suomalainen asenne johtajuuteen pohjautuu kaiketi kansallisen identiteetin militaristisuuteen. Tästä moni varmaan älähtää, mutta eiköhän sitä joka vuosi katsota Tuntematonta ja lukaista uusi kirja talvi- tai jatkosodasta. Veikkaan myös, että moni lippukunta auttaa veteraanikeräyksissä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että suomalainen johtamiskäsitys olisi huono - tai hyvä.
Moniin tilanteisiin vahva johtaminen on paras vaihtoehto tai vähintään pienin paha. Esimerkiksi poliisit ja palomiehet eivät voi diskuteerata tilanteen ollessa päällä. Pahimmissa (toivoakseni yksittäisissä) tapauksissa Ruotsin viranomaiset ovat toimineet näin. Jos palataan lähemmäs partiokenttää, niin sudareiden kanssa ei juuri kannata keskustella toiminnasta - eivätkä he sitä halua. Myöskään seikkailijoiden ja tarpojien kanssa ei voi vielä kovin paljon rakentavasti puhua. Samoajat ja vaeltajat ovatkin sitten aivan toinen juttu. Entä kun lippukunta aikoo hankkia uuden purjeveneen tai on siirtymässä uusiin ikäkausiin? Tällöin kuuluu ehdottomasti diskuteerata perinpohjaisesti.
Johtajaksi valitaan sen vuoksi, että tarvitaan joku ihminen johtamaan päätöksentekoa. Mikäli johtaja ainoastaan ohjaa keskustelua, hän pettää velvollisuutensa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muita saisi ja tulisi kuunnella.
Sen verran voisin loppuun tiivistää, että hyvä johtaja tunnistaa nopeasti tilanteen ja johdettavansa. Näiden havaintojen perusteella paras johtamismalli löytyy. Hyvä johtaja osaa nimittäin mukautua tarpeen mukaan.
Kyllä sudenpentujen ja seikkailijoidenkin kanssa diskuteerataan. Tätä sanotaan "yhdessä päättämiseksi". Sudenpennun kanssa ei tietenkään vielä kovin monimutkaisista asioista neuvotella, mutta sellaisiin asioihin voi ja pitää heidänkin antaa vaikuttaa, mihin heillä ymmärrys riittää.
Minusta kirjoitus ei vastannut otsikkoa. Odotin raflaavampaa kannanottoa johtamistyyleistä tai järjestön tilasta.
Oman kokemukseni mukaan partio opettaa ihmisläheistä ja tilanteesta lähtevää johtamista. Oma muistoni aiheesta on RUK:sta. (Minulla oli silloin takanani noin 8 vuotta johtajana partiossa.) Päivän harjoituksen jälkeen palaute otteestani oli "Oppilas KÄSKEE eikä motivoi." Olin kyllä noudattanut annettua käskyjen kaavaa mutta yrittänyt näyttää myös, mikä järki tässä kaikessa on. Pieleen meni, ei siellä, ei silloin...
Tärkeämpää kuin diskuteeraaminen on asioiden eteneminen. Jos kaikki saadaan mukaan ja oikeaan suuntaan, johtaminen on mennyt oikein. Joskus tilanne vaatii suoraa toimintaa, joskus on parempi yhdessä syventyä vaihtoehtoihin. Aina sama lähestyminen ei vain toimi. Ja jokaisen on löydettävä itselle luonteva tapa aloittaa tilanteet.
Ainohan puhuu asiaa.
Erityyppisissä tilanteissa olisi hyvä osata käyttää hieman erityyppistä johtamista. "Pulinat pois"-johtaminen toimii hienosti sudareitten kanssa normaalissa koloillassa tai veneessä purjehduksella.
Kuitenkin diskuteeraavampi johtaminen olisi paikallaan esim., kun johdetaan aikuisia suunnittelemaan toimintapiste aiheesta, jonka ne tekijät oikeastaan osaa paremmin kuin johtaja. Tai partion johtajakoulutuksessa, jossa arvokeskustelu on merkittävässä osassa.
Muutaman kerran on tullut eteen jälkimmäisen kaltaisia partsatilanteita, joissa johdetaan "pulinat pois" -tyyliin. Toisaalta partion viikkotoiminta ei oikein muuhun valmennakaan. Jos jollain on hyviä ideoita diskuteeraavamman johtamisen treenaamiseen, niin jakoon vaan!
Tunnustaudun itse pulinat pois -johtajaksi. Kyllä mä myös tärkeistä asioista koitan keskusteluttaa ihmisiä, ja vetää vähemmän tärkeät nopeasti alta pois. Tässä sitten tullaankin siihen, että mikä kenenkin mielestä on tärkeää. Mun mielestä johtajan velvollisuus on elimessä juurikin asettaa se tärkeysjärjestys. Joku tehtävähän sillä johtajallakin on. Ei sitä oikein voi olla kokonaan valtaa käyttämättäkään. Suomalaisessa kulttuurikontekstissa odotetaan että johtaja vetää linjaa. Jos tekee toisin, miellyttää kyllä sitä yhtä tai kahta edistyksellistä ja tiedostavaa, ja pyllistää kaikille muille.
Edistykselliset ja tiedostavat saadaan samalla mukavasti savustettua pihalle, kun ei semmoset jaksa kattella sooloilevaa johtajaa tai hänen ympärilleen keräämiä hengailemaan keskittyneitä joo joo -tyyppejä. Onhan suomalainen kulttuurikonteksti tärkeämpää, kuin asioiden aikaansaaminen.
Tietyllä tavalla minä tykkään juuri tuollaisesta "pulinat pois"-johtamisesta. Minulle mukava partioharrastus ei ole istumista tuntikausia palaveeraamassa kokouksissa vaan kivaa touhuamista kololla ja metsässä muiden partiolaisten kanssa. Minulle sopii paremmin, että kokouksissa tai ehkä vain sähköpostilla/puhelimella päätetään nopeasti virallisista asioista ja sitten taas puhtia riittää itse tekemiseen.
Lippukuntakulttuureissa on tietenkin eroja, mutta oma kokemukseni on, että "pulinat pois" -asenteella sitä menettää aika nopeasti johdettavat. Partion johtajakoulutuksen vahvuus on minusta juurikin siinä, että partiossa opitaan johtamaan vapaaehtoisia.
Kirjoita uusi kommentti