Kuukauden jyrsijä: Antakaa nuorten vaikuttaa!
Vuoden 2010 jäsenkokouksessa hyväksytty Partioliikkeen strategia asettaa kunnianhimoisen tavoitteen nuorten osallisuudesta Suomen Partiolaisissa. Kyseisen dokumentin alaotsikko kuuluu näin: "Partiossa nuoret päättävät. Partiolainen osaa ja haluaa vaikuttaa paremman maailman puolesta." Konkreettisena toimenpiteenä tavoitteeseen pääsemiseksi on kirjattu, että "Nuorten ääni kuuluu ja ohjaa päätöksentekoa partiojärjestössä". Kuulostaa aika utopistiselta, vaikka dokumentissa nuorina pidetään nuorisolain mukaisesti kaikkia alle 29-vuotiaita.
Nopea läpivalaisu keskusjärjestön päätöksentekoon kertoo, että tästä tavoitteesta ollaan vielä hyvin kaukana. Järjestön ylintä päätösvaltaa käyttävän partioneuvoston kuvasta en löytänyt yhtään alle 30-vuotiasta. Huhu kertoo, että heitä saattaisi olla yksi. Tarkastellessani SP:n hallitusta tilanne ei ole aivan yhtä kauhistuttava. Melkein puolet hallituksen jäsenistä ovat syntyneet jopa 80-luvun alkupuolella. Myös piirihallitusten keski-ikä löytyy useimmiten kolmenkympin varttuneemmalta puolelta.
Miksi tilanne partiossa on päässyt tähän pisteeseen? Uskon vahvasti, että nuoret eivät ole sen laiskempia tai saamattomampia, kuin koskaan aikaisemminkaan. Syy on byrokratiassa. Partiossa nuoret pääsevät helposti mukaan lippukunnan päätöksentekoon, mutta vaikuttamispolku tyssää tähän. Keskusjärjestön toimintaan on lähes mahdotonta vaikuttaa, jos ei kuuluu piirin johdon "sisäpiiriin". Mikä keskusjärjestötoiminnasta tekee niin salaista, että päättämään ei käytännössä päästetä lainkaan alle 25-vuotiaita?
Tilanteeseen on saatava muutos. Muutos lähtee siitä, että vaikuttamisväyliä lisätään. Jäsenkokouksiin on saatava lippukuntaäänet esimerkiksi 1/10 ääninä. Vaatimukset partiojohtajuudesta on poistettava, tai pj-kurssin ikäraja on laskettava 15-vuoteen, jolloin yhdistyslakiin kirjattu periaate vaikuttamisen mahdollisuudesta toteutuu. Läpinäkyvyyttä hallituksen ja partioneuvoston toiminnassa on kehitettävä, jotta kuka tahansa pääsee näkemään, kuinka toimintasuunnitelmaa ja järjestön tavoitteita pannaan käytäntöön. Nuorille on annettava rohkeasti tilaa oikeille päätöksentekopaikoille.
Partion on aika päivittää itsensä 2000-luvulle myös hallinnon osalta. YSP on parhaita asioita, mitä Suomen Partiolaisissa on vähään aikaan tapahtunut. Medialähettiläät ovat etunenässä viemässä partiota ja sen julkisuuskuvaa nykypäivään –mutta se ei riitä. Päivitys ei tapahdu, eikä tule tapahtumaan sillä, että asioista päättävät lähempänä talvisotaa kuin tätä päivää syntyneet partiojumalat. Siksi ystävällisin mielin toivoisin, että te 70-luvulla ja sitä aikaisemmin syntyneet teette nappuloinenne nuoremmille tilaa ja annatte heille mahdollisuuden tehdä tästä järjestöstä oikeasti nuorten näköisen.
Kirjoittaja on tuoreimman vuosikurssin YSP, joka toimii partion lisäksi useissa nuorisojärjestöissä ja istuu Suomen Nuorisovaltuustojen liiton NUVA ry:n hallituksessa vuonna 2012.
Teksti: Henrik Vuornos
Kommentit
Ovatko ainoat vaikuttamisen paikat partiossa todella piirissä ja SP:ssä? Vaikka näissä instanneissa kuinka viilataan ja linjataan, niin todellisen partio-ohjelman kuitenkin toteuttavat - haluamallaan tavalla - lippukuntien nuoret (ja vanhemmat) johtajat. Partiojohtaja vaikuttaa paremman maailman puolesta ennen kaikkea sillä kasvatustyöllä, jota omassa partioympäristössään tekee. Miksi itsetarkoituksellisena päämääränä tulisi olla mahdollisimman korkea ja käytännön toiminnasta kaukaisin paikka organisaatiossa?
Asiatekstiä, kivasti pilke silmäkulmassa todellisia ongelmia kuvattuna (mm. "Päivitys ei tapahdu, eikä tule tapahtumaan sillä, että asioista päättävät lähempänä talvisotaa kuin tätä päivää syntyneet partiojumalat."), tosin hieman kärjistettynä. Hyvä Henrik, jatka tärkeää työtäsi paremman partion eteen!
-Petrus Holm
Juho Toivola:Millä tavalla määritellään riittävä ensiapu- ja johtamiskoulutus? Kävin pj-kurssin viime keväänä ja olen sitä mieltä, että se kannatti ehdottomasti käydä. PJ-kurssilla käytiin asioita todella monipuolisesti, omanikäisien ihmisten ja asiansa osaavien kouluttajien kanssa. On paljon ihmisiä, jolla ei ole tietyistä partion arvoasioista mitään tietoa, siellä opittiin myös niitä. Jotkut kokevat että pj-kurssin johtamisharjoitus on suuri este. Toisaalta, miten voi ajatella, että ottaa vaikkapa jonkun SP:n pestin, jos ei pysty yhtä johtamisharjoitusta tekemään. Vaikka olen ollut lpk:n erilaissa jutuissa vastuussa jo ennen 18 vuotta, pj-kurssi antoi paljon. Ikä on vain numero. Sillä että olen 18 en todista oikeastaan mitään. Sitten kun minulla on valtakirja, se kertoo, että olen edes joskus tehnyt jotain, mistä se on voitu antaa. Partion koulutusjärjestelmää arvostetaan suuresti, myös pj-kurssia. Miksi se pitäisi siis poistaa?
Kun vanha SaPa ja Häme yhdistyivät, oli SaPalla käytössä lpk äänien lisäksi pj-äänet. Nyt niistä on kokonaan luovuttu.
Olen paljon lpk:n toiminnassa, jollain viikolla jopa joka päivä. Intoa on paljon, mutta välillä on pakko muistaa, että koulu ei ole harrastus, vaan partio. Aktiivisten nuorten aktiivisuutta hidastaa usein juuri koulunkäynti. Jos ei ole niin nopea oppimaan, on välillä vain pakko lukea ja lukea, jotta selviää edes pois koulusta. Olen katsellut paljon kiinnostavia pestejä piirissä, mutta ongelmana on, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Ajattelen niin, että on tärkeätä, että erilaisissa toiminnoissa olisi sekä nuorempia että vanhempia. Näillä Ko-Gi ihmisillä on kuitenkin yleensä takanaan pitkä kokemus erilaisista asioista ja olisi sääli, jos he eivät voisi kertoa asioista nuoremmille.
Olen jonkun verran pyörinyt piirin jutuissa, kuten kevät- ja syyskokouksissa. Kyllä niissä huomaa, että ne 30-50 vuotiaat ihmiset tuntevat toisensa hyvin, nuoret jäävät helposti sivuun. Nyt kuitenkin viimeisimmässä syyskokouksessa oli hieno huomata, että vanhemmat ihmiset alkoivat tunnistamaan ja paikalla oli myös omanikäisiä, esim. juuri niit pj-kurssilaisia. Pj-kurssi on nimenomaan se paikka, jossa voi luoda todella pysyviä kontakteja.
.
Moikka Likka,
Olen samaa mieltä siitä, että nuo saamasi kokemukset ovat hienoja ja arvokkaita. Minun näkökulmastani tuossa on ainoastaan kolme ongelmaa:
1) 18-22 -vuotiaiden tulisi saada noita kokemuksia ohjelmasta, ei koulutuksesta. Partiokoulutuksesta tulisi saada valmiuksia partion johtamista varten. Partio-ohjelma on elämää ja kontakteja varten.
2) Valtakirjajärjestelmä saa lippukunnat priorisoimaan pj-kurssit ohi muiden kurssien ja esim. ikäkausijohtajakoulutuksia joudutaan jatkuvasti perumaan.
3) Valtakirjalla ja siihen liittyvällä johtamisvastuulla ajetaan lippukunnista pois paljon sellaisia 18-20 -vuotiaita, jotka eivät ole kurssista ja johtajuudesta kiinnostuneita
Kiitos hyvästä kirjoituksesta! :)
Kyllä "meitä" nuoriakin piirien päättäjiä löytyy! :) Mulla oli takana 5 vuotta lippukunnan hallituksessa, kun 20-vuotiaana lähdin piirihallitukseen varajäsenenä; pian aloitan toista vuottani piirini viestintäministerinä. Täytän ensi vuonna 23, ja teen Ko-Gi-kehittämistehtävääni meidän piirin medialähettilästoiminnan kehittämiseksi. Nappulat kolahtanevat kaulaan piirileirillä. Mutta tunnen olevani kyllä poikkeuksellisen nuori ministeriksi, myös omassa piirissäni. Toisaalta, minusta seuraavaksi nuorin ministeri meidän pihassa on vain kolme vuotta minua vanhempi.
Yleinen asenneilmasto on kyllä sellainen, että nuorten olisi syytä pysyä oman ohjelmansa parissa aina 23-ikäiseksi saakka, ja kaukana ylemmistä johtotehtävistä. Ko-Gi-kurssillekaan ei nuorta ministerinalkua huolittu, kun 21-vuotiaana kurssille viime vuonna hain: ilmoittauduin, mutta paluupostissa tuli viesti että kasvapa kotona vielä vuosi. Tänä vuonna olin kurssilla (103). Päätös oli tavallaan outo, sillä enpä nyt nähnyt mikä kurssilla lopulta oli niin monimutkaista, etten olisi viime vuonna vielä tajunnut. Ehkäpä joku kasvatustieteilijä voisi mulle selittää, mitä mullistuksia ihmisen kehityksessä tapahtuu 21. ja 22. ikävuoden välillä? Vai onko Ko-Gi:n ikäraja se mikä on vain siksi, että uusi ohjelma sanoo niin?
Moi Antti,
Minusta on fiksua, että kun kerran joku ikäraja on päätetty, niin siitä pidetään kiinni. 22 vuoden ikäraja perustuu keskimääräiseen psyykkisen aikuisuuden ikään. Lisää aiheesta vaikkapa täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aikuisuus
Ko-Gi:lla on paljon pohdintaa omasta ja partion suhteesta sekä itsetutkiskelua. Jos ei ole vielä siirtynyt pois ohjelman kohderyhmästä, niin ei ole mielekästä pohtia omaa roolia mahdollistajana kovin syvästi. Tämä on ikärajan logiikka. Koulutussisällöissä sinänsä ei varmaankaan ole mitään sellaista, jota ei voisi 21-vuotias tai 16-vuotiaskin omaksua.
Itse aloitin myös 21-vuotiaana piirihallituksen ministerinä ja se oli minulle tosi kasvattava kokemus, mutta jälkikäteen ajatellen en kyllä saanut oikeen mitään järkevää tai pysyvää aikaa - lähinnä kokemattomuuttani. En tarkoita etteikö nuorena kannattaisi pyrkiä vaativiin tehtäviin, mutta ainakin itse olen erityisesti nuorempana yliarvioinut omia kykyjäni.
Hei,
Mikko Hieta kirjoittaa populismista ja avoimista hallitusjakkaroista. Mielestäni on väärä tapa hakeutua suoraan hallitukseen, jos keskusjärjestön toiminta on entuudestaan tuntematonta. Muutokset eivät yleensä tapahdu hetkessä, enkä tietenkään oleta, että seuraavan jäsenkokouksen jälkeen SP:n hallinnosta olisi karsittu yli neljäkymppiset pois. Mielestäni muutos lähtee siitä, että avataan SP:n hallintoa. Ainoa SP:n ryhmä, jossa tiedän olleen useampia alle 20-vuotiaita on SP:n yhteiskuntasuhderyhmä, johon nuoret tulevat usein muualta hankitun järjestökokemuksen avulla. Miksi kokemus keskusjärjestötoimintaan pitää hankkia muualta? (huom. strategialinjaukset) Erityisesti ryhmät, joissa pohditaan ikäkausien ohjelmia tarvitsevat ikäkauden edustajan äänen joukkoonsa. Nuoruuden muisteleminen on mukavaa, mutta maailma muuttuu ja nuoruus unohtuu, vaikka usein huomaakin, että virkamiehet sanovat kyllä tietävänsä mitä nuoret ajattelevat.
Jäsendemokratia SP:ssä on retuperällä. Piireillä on liikaa valtaa. Piirit sanelevat keskusjärjestön päätökset, edustamatta todellisuudessa lippukuntia. Miksei partiossa valita vuosittain liittohallitusta hoitamaan järjestön asioita? Miksi jäsenkokous pidetään vain kahden vuoden välein (huom. silloinkin piiriguruista koostuvat edustajat)? Eikö olisi aika paljon läpinäkyvämpää, jos vaikkapa Toimintasuunnitelmaan voisi vaikuttaa vuosittain jäsenkokouksessa. Piirien kokouksissa pj-ääniä on yleensä lähes yhtä paljon kuin lippukuntaääniä. Mikä tekee partiojohtajakoulutuksesta niin mahtavan, että sen jälkeen on yhtä hyvä päättämään asioista kuin 20 lippukunnan jäsentä. Itse opin partion arvopohjan ainakin aivan muualla. PäPassa kynnystä lähteä mukaan partion todelliseen päätöksentekoon on madallettu piirineuvostolla. Miksei piirineuvosto ole yleinen käytäntö?
Partioliikkeen jäsenkokouksessa hyväksytty strategia velvoittaa seuraavasti "Nuorten ääni kuuluu ja ohjaa päätöksentekoa partiojärjestössä". Miten tämä päätöksentekoa ohjaava dokumentti on ajateltu jalkauttaa ja panna toimeen? Jotain on kuitenkin tehtävä - vai onko...
T. Henrik Vuornos
ps. kyllä niitä nuoria löytyy, kun hommat tehdään mielekkääksi - muissa järjestöissä toimii paljon partiotaustaisia nuoria, jotka olemme ”menettäneet”. Partioneuvosto ei ainakaan kuuleman mukaan ole kovin innostava eikä voimauttava paikka.
Moi,
hienoa että nuorten vaikuttamismahdollisuudet nostetaan esiin ja vielä niin, että nuoret itsekin haluavat asiaa edistää. Ja muuten erinomainen aamunavaus viime partioneuvostossa YSP:ien toimesta (mm. nuorten vaikuttamisesta). Kiitos!
PäPassa tosiaan piirihallituksen keski-ikä noin 29 vuotta (itse olen 31-vuotias). Ja samalla totean, että iän ei tule olla lähtökohta sulkea itseään/muita pois niin nuorilta, kuin vanhoiltakaan.
Vanhemmat ikäluokat taistelevat päätöksessään lähteä ehdolle tehtäviin varmasti ajankäytön kanssa eniten, nuoret sulkevat itseään (ainakin pelkään niin) lyhyemmän kokemuksen ja ajankäytön johdosta. Ja kokemuksen osalta minusta tuntuu ja pelkään, että suljetaan harhaluuloihin perustuen itseään pois päättäjäpaikoilta. Tässä "analyysissä" perustan havainnot useampaan vaalitoimikuntaan viime vuosilta.
Piirissämme on avoinna juuri nyt koulutusministerin tehtävä ja emme hae tehtävään "kymmenen-tähden-kenraaleja" tai "koginäätiä", innostus ja halu tehdä työtä jäsenmäärän kasvattamiseksi ja esim. PJ-kurssilaisten kurssisuoritusten loppuunsaattamisen edistämiseksi riittää. Tehtävissä oppii lisää ja ympärillä muitakin tekemässä ja oppimassa. Eli ei muuta kuin ehdolle, nuoria tarvitaan ja paikkoja auki...byrokratian vähentäminen ja vaikuttamiskynnysten madaltaminen on muuten hyvä tavoite kaikille, tätäkin näkemystä ja eteenpäin ryntäävää voimaa tarvitsemme nimenomaan nuorilta. Tule ihmeessä se jakamaan!
-Akseli
piirinjohtaja, PäPa
Asiaa puhut Henkka!!
Mun mielestä nuorten luisuessa pois piirin ja keskusjärjestön hommista, hukkuu osa partion perusajatusta.
Ehkä sen kuuluukin mennä niin nykyohjelman mukaan, ehkä nuorten kuuluu olla vaan osallistuja- ja sivustaseuraajapuolella, eikä päästä itse ottamaan ja saamaan liikaa vastuuta.
Tuntuu, että ennen muinoin piirin jaostopesteissä pystyi hyvin pyörimään lukioikäisenä ja ryhmän pj:sikin tai piirin hallitukseen lähti useampia rohkeita siinä 18-v tienoilla olevia. Auttavana ja innoittavana asiana oli se, kun oli ympärillä samoissa hommissa useampia samaa ikäluokkaa olevia höystettynä toki niillä muutamilla aikuisemmilla (tukena ja turvana:).
Nykyään taas olen kuullut, että edes piirin jaostopestiä ei suositella alle pj-ikäiselle. Tämähän se vasta kannustaakin innokkaita nuoria piirin hommiin ja hallitukseen mukaan, kun ei edes alkuun tarjota "helppoa" kanavaa ujuttautua sisälle piiri- ja myöhemmin keskusjärjestömaailmaan. Melkein mikään ei ole inhottavampaa kuin latistaa nuorten innokkuus ja kehoitus kasvaa ensin aikuiseksi.
Onneksi viime aikoina tuntuu taas piirihallituksiin ilmaantuneen enemmän hieman nuorempaa väkeä. Vielä nuorempaa väkeä kuitenkin kaivattaisiin ja ylipäätänsäkin enemmän nuoria.
Nuoret kaipaa kuitenkin rohkaisua ja sitä, että joku uskoo niihin, joten meidän kuuluisi jaksaa ja muistaa houkutella potentiaalisia nuoria hakemaan mukaan piirin ja keskusjärjestön toimintaan! Lisäksi meidän pitää antaa tilaa nuorten ajatuksille, eikä olla heti torppaamassa uusia ideoita tai posottaa omalla auktoriteetilla eteenpäin ja jaella kaiken kattavia mielipiteitä asioista, joista meillä on käsitys vuosien takaa, mutta joista nuorilla on käsitys tässä ja nyt.
Kun nuorten mielipiteille ja vaikuttamiselle annetaan tilaa, veikkaan, että useampi nuori uskaltaisi lähteä porukalla mukaan isompiin hommiin, kun omalla toiminnalla ja sanomisilla olisi oikeasti merkitystä.
Hei
SP:n puolelta minulla ei ole lukuja, mutta Pääkaupunkiseudun Partiolaisista on. Vuosi sitten PäPan piirineuvoston keski-ikä oli 25 vuotta ja piirihallituksen 29 vuotta.
Tapani Tulkki
toiminnanjohtaja, Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry
Ääh
Mikko Hiedan jalanjäljissä täytyy tämä viesti kirjoittaa...
Piirihallituspestini jatkajaksi tarjolla yksi henkilö, 30+ v. Kyllä niitä nuorempia kyseltiin aika montaa, mutta mutta…
Piirin ryhmissä / toimikunnissa avoinna pestejä … ei ole sen paremmin nuoria kuin vanhempiakaan tulijoita (ainakaan rekrytaidottomalle ministerille :)
Eli nykysysteemi ei joko tavoita, tai sitten radikaalit nuoret eivät halua alistua pelaamaan tämän hallinnollisen koneiston ehdoilla.
Mutta jos ei kelpaa, niin tehkää (tehdään? nimim. alle 30 v, vielä) sitten joku vallankumous! Tehkää edes jotain (konkreettista), jotain muuta kuin valivali-blogikirjoitus, vaan vaikka hakemus siihen avoimeen alueministerin pestiin SP:ssä. Tai ajakaa piirikokouksessa läpi täysin putsattu jäsenkokousdelegaatio ensi syksylle ja pistäkää koko keskusjärjestö myllerrykseen! Vaikka ehdotetun PJ-ikärajan laskun muodossa. Tai säätämällä yläikäraja partioneuvoksille. Tai… suoritettu YSP-kurssi viimeisen 5 vuoden sisällä SP:n hallitusjäsenyyden ehdoksi?
Ai niin, ei sinne piirin kokouksen nytkään jaksa mennä kun oli silloin VJ:nä tylsää.
Siis - lähetä piirihallituksellesi sääntömuutosehdotus (lpk:n nimissä, jos niin vaaditaan), missä mahdollistetaan etäosallistuminen piirin kokoukseen. Ei tarvitse persettä nostaa tätä varten, pitäisi vaan jaksaa käsitellä tämä asia vaikka lippukunnan hallituksessa (onko liikaa vaadittu?). Ja jos se ehdotus sattuisi menemään kokoukseen raahautuvien voimin läpi, niin jatkossa voit vaikuttaa piirin päätöksentekoon etänä jotenkin.
Olen bloggaajan kanssa toki samaa mieltä syystä - kyse on byrokratiasta ja sen vaikeudesta. Kun kaikkea ei saakaan tässä, nyt ja heti, niin ei sitä sitten viitsikään. Ikävä kyllä vaan päätöksenteko suuremmissa joukoissa / demokratioissa on jäykkää, kankeaa ja hidasta. Kun ei voi lippukunnan viiden johtajan voimin päättää kaikesta, vaan pitäisi jotenkin huomioida satoja tahoja. Tietysti analogiat lippukunnan viidestä johtajasta esim. partioneuvostoon on kyllä aika vahvat... Muutoksen paikka myös?
Tällaiset avautumiset täältä, oman piirihallituspestin TJ aika väbä ja olen mielelläni siirtymässä pois (vielä) nuorempien tieltä, kun kuka vaan nuori tulee ja a) vaatii tekemään tilaa (check, Henrik), ja b) sitoutuu sitten hoitamaan homman (check, … … … … ööö ???)
Arttu P
Päpa, talousryhmän pj vielä hetken
Osui, muttei uponnut. Sillä kyllä sitä tullut vaikutettua etukäteen aika paljon mitä oma (ja muut lippukunnat) äänestävät kokouksessa... Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että perinteinen kokousprotokolla on melko tylsähkö, ainoat kunnon radikaalit kokoukset on tosin nähty viime vuosina, kun yhdistymisäänestyksiä on käyty..
Herra H tarttuu mielenkiintoiseen aiheeseen!
Jostain syystä koen että tämä(kin) miekka on kaksiteräinen, varmastikin erilaisia tehtäviä ja kokonaisuuksia on tarjolla niin piireissä kuin keskusjärjestössä, mutta pestien tasorimoittaminen ja "perinteet" on tehneet omat tehtävänsä tietynlaisen kuvan luomisessa. Esim. keskusjärjestöpestiin tarvitaan käytännössä kolmea asiaa:
- Kokemus tai tietotaito tehtäväkentästä
- Ajankäytölliset mahdollisuudet sitoutua tehtävään lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä
- Halu tehdä ja toimia
Kukin voi asetella edellämainitut haluamaansa järjestykseen, omani eivät ole missään järjestyksessä.
Nurinkurista kuitenkin on se, ettei esim. kokemusta voi kertyä vaikkapa koulutustoiminnanalasta jos ei pääse toimimaan ko. toiminnanalalle... Otettava on huomioon myös se, että kokemus ei välttämättä tarkoita 10 vuoden been-there-done-that-all-kokemusta vaan vuosikin on jo paljon, ottaen huomioon sen että tässä kuitenkin "vain" harrastetaan.
Yleisestikin piiri ja keskusjärjestötason ongelma on nykyisellään paljon resursseissa. Luottiksia ei ole jonossa, tuskinpa on koskaan ollutkaan. Useimmiten jonkinlaiset rekrytointi-ilmoitukset laitetaan nettiin ja johonkin toiminnanalaviestiin, mutta lopulta pestaaminen on ihan tasan oman puhelimen nimimuistion sekä muutaman vinkin ansiota. Se edesauttaa samojen tyyppien kiertämistä eri pesteissä.
Toki huomioitavaa on se, että niitä halukkaita pesteihin ei ole ylipäätään. Ei NUORIA tai VANHOJA.
Henkilökohtaisesti kannustan kylläkin kaikkia nuoria kiinnostumaan hallintohuveista. Pelottavaa kyllä, niistäkin "leikeistä" voi tykätä ja paljon. Itse eksyin sille tiellä 2006 aloittaessa piirihallituksessa 18-vuotiaana ja nykyisellään luulen olevani nuorin SPH:n jäsen aika pitkään toviin aloitettuani 23-vuotiaana vajaa vuosi sitten, vaaleilla. Joten ei se vaadi sen enempää kuin laput sisään ja menoksi.
Joten eiköstä vaan tuumasta toimeen ja hakeutumaan pesteihin sekä vaikuttamaan, niin nuoret kuin vanhat. Tekemällä, ei vaan puhumalla.
Muppe
SPH:n jäsen, KVLK:n johtaja
Niin oikein! Ottakaa se mikä teille kuuluu ja pankaa luuta heilumaan SP:ssä. Juuri niin sen pitäisi mennä.
Mutta varokaa, siellä on pesällinen vanhoja setiä ja tätejä joitten ainut motiivi pyöriä partiossa on pelailla pelejään keskusjärjestötasolla. Viekkautta ja kunnianhimoa heillä on. Eivät he sieltä minnekään lähde ellei ole pakko.
Itse olen laittamassa nappulani rullalle ja teen jotain jos pyydetään. En muuten.
Populismia. Nytkin oli SP:n hallituksessa vaikka kuinka monta jakkaraa avoinna eikä niille tullut hakemuksia sen paremmin nuorilta kuin vanhoiltakaan. Mihin tämä kritiikki kohdistuu, ettei vaikuttamaan muka päästettäisi nuoria? Siitä vaan hakemaan - pestejä on auki nytkin kymmenittäin. Näyttäkää mulle nuori, joka haluaa käyttää kymmeniä viikkotunteja hallintoon, niin eiköhän sille joku pesti tästä järjestöstä löydy. Alueministerin paikka taitaa olla vieläkin auki.
Käsittääkseni pyrki tuomaan Henkka pyrki tuomaan esiin rakenteellista ja asenteellista ongelmaa. Itse olen monesti kuullut olevani liian nuori siihen tai tähän Partiossa, joten tunnistan ongelman.
Minusta ongelma on se, että nimenomaan päätöksentekovalta on nuorten ulottumattomissa. Orjapestejä tulee kyllä aina olemaan tarjolla.
"Päivitys ei tapahdu, eikä tule tapahtumaan sillä, että asioista päättävät lähempänä talvisotaa kuin tätä päivää syntyneet partiojumalat." :D
Eihän PJ-ääniä ole läheskään kaikissa piireissä, mutta kyllä ne piirien syys- ja kevätkokoukset ovat niin byrokraattisia, ettei varmasti kaikkia nuoria kiinnosta. Itsekin koin siellä VJ-ikäisenä ollessani, että miksi ihmeessä suostuin mukaan reissulle, tylsää oli! Enpä kyllä ole sen aktiivisimmin kokouksissa käynyt myöhemminkään, ettei sen puoleen :)
Hyvä ja tarpeellinen kannanotto.
PJ-valtakirjasysteemistä on luovuttava. Päätöksentekoa tulisi tehdä lippukuntien mandaateilla, ei yksittäisten johtajien mielipiteillä. PJ-kurssin tulisi olla aikuisten johtamispesteihin valmistava koulutus. Turvallisuusohjeissa pj-vaatimuksen voisi korvata 18 vuoden iällä ja riittävän ensiapu- ja johtamiskoulutuksen vaatimuksella.
Hyvä Henkka!
Puhut niin oikeesta asiasta ja oikeella tavalla!
Kiitos Henrik!
Olet oikealla asialla, ihana tuo pilke silmäkulmassa.
Kirjoita uusi kommentti