Ei se noin ole!

Partiossa on asioista, joista ei olla oltu eikä edes tulla olemaan samaa mieltä. Partiojohtaja.fi:n Ei se noin ole! 
-sarjassa käsitellään näitä asioita. Jos olet eri mieltä, kerro se keskustelufoorumilla.

Kesäleiri ei ole leiri ilman makkaraa!

Väittelijöinä Partiojohtaja.fi:n nykyinen päätoimittaja Aino Öhman (ei) ja ex-päätoimittaja Jukka Hintikka (kyllä).

JUU: Kesäleirin perusherkkuihin kuuluu grillimakkara. Monen leirin muonittajat ovat ruvenneet tinkimään makkaran käytöstä milloin väitetyn epäterveellisyyden, milloin sikainfluenssan takia. Makkara on tärkeä osa suomalaista retkiruokakulttuuria ja se tulisi säilyttää mahdollisimman monen kesäleirin ruokalistalla.

EI! Makkara ei todellakaan kuulu suomalaiseen perinteiseen retkikulttuuriin. Söivätkö jo muinaiset erämiehet HK:n Sinistä? Eivät. Makkarapakko on salakavalasti hiipinyt partiokulttuuriimme viime vuosikymmeninä. Niiden, jotka nillittävät, ettei leiriä ilman makkaraa, olisi aika lopettaa itkeminen ja katsoa totuutta silmiin.

JUU! Se, että muutama isojen kaupunkien lippukunta on viime kesinä lopettanut kokonaan makkaran tarjoamisen leireillä, ei todellakaan ole orjallisesti noudatettava totuus. Sattumanvaraisten ruokamuotisuuntausten perässä juokseminen ei kuulu meille, vaan partiolaisen täytyy päästä irti yhteiskunnassa vallitsevasta rasva- ja hiilihydraattihysteriasta ja uskaltaa tukeutua perinteisiin makkaralaatuihin. Oikein valmistettuna ja sopivien lisukkeiden kera makkaraa parempaa leiri-iltapalaa ei ole.

EI! Teollisesti valmistetun makkaran syönti, jos mikä, on sattumanvarainen, 1960-luvulta alkanut muotisuuntaus. Jos todella haluaisimme vaalia perinteitä, tekisimme partioleireillä itse omat makkaramme. Kun 15-vuotias itse jauhaisi lihat, tunkisi ne suoleen ja sitten keittäisi makkaran kypsäksi, hän todella oppisi arvostamaan kunnon perinteistä ruokaa. Nykyajan muovikuoreen tungetun lihajauhomössön syöminen ei vaali perinteitä ja on lisäksi ympäristön kannalta huono valinta.

JUU! Tekemällä oppiminen olisi oiva tapa viedä makkarakulttuuri uuteen kukoistukseen, kunhan muistetaan, että kunnon grillimakkara ei hampaissa narsku. Vaan missä ovat innokkaat lampaansuolen pesijät ja makkarasarven täyttäjät? Villakoiran ydin ei kuitenkaan ole makkaran valmistustavassa vaan makkarassa itsessään, retkeilyperinteen kirkkaimmassa komeetassa ja sen yksinkertaisessa ylivertaisuudessa. Siitä luopuminen on isku vasten kunnon kesäleirin kasvoja.

EI! Makkara ei ole kirkas komeetta, vaan hiipuva tähdenlento. Makkarapakko edustaa myös täysin kestämätöntä länsimaista käsitystä, että joka aterialla tulee olla lihaa. Jokainen voi isovanhempiaan haastattelemalla helposti saada selville, että näin ei todellakaan ole aina ollut. Suolenpesijöitä ja lihamyllynveivaajia ei löydy, koska syömme mitä huvittaa, ajattelematta ruuan ympäristövaikutuksia – ainoana perusteena ”kun mun täytyy saada makkaraa”.

Kuva: Joel Nykter

Juttusarjan edelliset osat:
Väittely partiopaidan väristä.
Väittely partiotaitokisoista.
Väittely siitä, loppuuko partiolaisuus, kun ottaa huivin kaulasta.
Väittely sekalippukuntien paremmuudesta tyttö- ja poikalippukuntiin verrattuna.
Väittely siitä, pitääkö kunnon partiojohtajan käydä Ko-Gi. Väittely siitä, uhkaavatko aikuiset nuorten tekemällä oppimista.
Väittely siitä, onko partio vain hyvätuloisten harrastus.
Väittely suurleirien oleellisuudesta.
Väittely siitä, pitäisikö paraatit lopettaa?
Väittely siitä, onko metsä partiolaisille vain leiripaikka.