Pääkirjoitus: Suomalaisten partiolaisten tyhmyysprosentti
Tyhmyyttä on valittaa ja syyttää muita tilanteesta, jonka pystyisi itse helposti korjaamaan. Useimmilla suomalaisilla lippukunnilla on taustayhdistyksenä seurakunta. Siihen nähden on suorastaan uskomatonta, kuinka harva lippukunta on kiinnostunut valvomaan omia etujaan taustayhdistyksen tasolla, siis seurakunnassa.
Seurakunnan toiminta ja meininki on sellaista, mihin suuntaan sen luottamushenkilöt sitä vievät. Jos seurakunnan päätöksentekokoneistossa, eli kirkkovaltuustossa tai seurakuntaneuvostossa, kaikki ovat sitä mieltä, että partio on aivan evvk-harrastus, ei tarvitse tukea ja kokoontumistilatkin voi siirtää toiseen käyttöön, niin oma on vikamme. Miksi emme ole hoitaneet päättäviin elimiin partiolaisia?
Suurimmassa osassa seurakuntia seurakuntavaalien äänestysprosentti on niin naurettavan alhainen, että jo jokusella äänellä pääsee läpi. Operaatio on helppo. Ensin lippukunnan johtajisto päättää keskuudestaan, kuka asettuu ehdolle. Itse vaalipäivänä voidaan yhdistää äänestämässä käynti johtajiston kokouksen alkuun. Näin kaikki varmasti muistavat antaa äänensä. Ja tadaa! Ehdokas on nyt valtuustossa ja lippukunnalla oma äänitorvi siellä. Lue tästä lehdestä lisää operaatiosta: Näin kaapataan valta seurakunnassa.
Seurakuntavaaleissa ehdolle voi asettua 15.9. asti. Vaalit käydään marraskuussa.
Silloin voidaan laskea suomalaisten partiolaisten tyhmyysprosentti. Toivottavasti se on alhainen ja partiolaisten äänestys- ja läpimenoprosentti korkea.
Teksti: Aino Öhman, kuva: Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi-lehden päätoimittaja.
Kommentit
Selaillessani aivan sattumalta näitä partiosivuja päädyin tänne. Vanhana (60-luvun) partiojohtajana haluan ottaa kantaa partiolaisten aktivoitumiseen seurakuntavaaleissa. Nykyisellä asuinpaikkakunnallani on joskus seurakunnan päättävissä elimissä estetty poliittisen vähemmistön aktiivisuudella seurakunnan saamiseksi partion taustayhteisöksi, mikä on ollut suuri vahinko ainakin seurakunnalle, partiolaiset ovat tietojeni mukaan kylläkin pärjänneet.
Pitkän luottamushenkilökokemukseni perusteella voin sanoa, että asioiden läpimeno on useinkin kiinni hyvinkin pienistä asioista olemalla oikeaan aikaan oikealla paikalla. Asioiden laatua ja mahdollista byrokraattisuutta ei pidä pelätä, kaikki ne ovat aivan ymmärrettäviä ja jos jokin ei heti selviä niin partiolainen osaa ottaa siitä selvää. Nyt on ns. tuhannen taalan paikka partiolaisten ottaa hyvin aktiivinen ote seurakuntien hallintopaikkoihin. Tämä on sellainen paikka, jossa "ole valmiina" on kohdallaan. Menestystä vaalityöhön.
Lippukuntamme taustavaikuttaja istuu kirkkovaltuustossa ja tehty taustatyö tuotti kerrankin tulosta, kun valtuusto äänesti seurakunnan säästötoimista. Kolon jo alustavasti päätetty myynti äänestettiin nurin...
Paljon onnea vaan tuleville uusille "kirkkoväärteille" vai-mitä-ne-nyt-on.. Oman lpk:n nyt jo entinen lpkj asettui ehdolle ja tuli valituksi - harmi kyllä erään ei ainakaan itselleni kovin läheisen puolueen listoilta. Oikea vaikuttaminen olikin sitten ihan toinen juttu - kun keskusteltiin rahasta tms. oikeasti tärkeästä ryhmäkokouksessa kaveri ehdotti, että lisätään partiolaisten avustusta ja korjataan koloa.. Ei nostettu eikä korjattu - eihän "koko pakettia" voinut avata tuollaisen pikkujutun takia (siitä ryhmässä oli hinan selvä yksi vastaan kaikki muut kanta) - asiat olikin jo käytännössä sovittu ja lyöty lukkoon ihan jossain muualla - kirkkovaltuusto sitten vaan "siunasi" asian. En tiedä miten oma lpkj tuossa äänesti.
Juuri tästä syystä kannattaa perustaa partiolaisten oma lista, "partiotyön ystävät" tjsp., jolloin ei tarvitse sopeutua puolueiden ryhmäkuriin, vaan voi aina tehdä aidosti lapsi- ja nuorisotyön kannalta hyviä päätöksiä.
Hyvä sua Aikku. Toivotan kaltaisesi partiolaiset ja nuoret ryminällä sisään seurakuntien päättäviin elimiin. Kirkkoon tulee uusi kevät, se elää kaikkia jäseniään varten, ei enää joidenkin valittujen ja itse itsensä uskovaisiksi määrittelijöiden ehdoilla. Ajatuksissasi on hieno käytännön rinnakkailiike sille, että kohta kaksi kärkipiispaamme ovat Kari Mäkinen ja Irja Askola. Hämäläisten laulussa todetaan: ...kun toimeen tartutaan. Karjalaisten laulu todistaa: Ja kun onnenpäivän koitto Suomelle taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa. Maakuntalaulut tulevat mieleeni kun partiota ajattelen, mutta se sallittakoon papparaiselle, joka toivoo silti samaa kuin päätoimittaja kirkon ja partion keväälle.
Hannu Kilpeläinen
"joilla ei muutakaan ole" ?
Yli viisikymmentä vuotta yhteiselämää seurakunnan kanssa, tilat ja edes jonkinmoinen määräraha sitä kautta. Mikään taustayhteisö ei varmasti ole aina ja kaikessa helppo. Mutta niinhän se on jopa äidin ja isän kanssa. Joskus tulee erimielisyyksiä kotiintuloajasta. Nyt on pääkirjoituksessa osuttu kyllä kuumaan aiheeseen, joka kannattaa KAIKKIEN seurakuntien kanssa toimivien lippukuntien tiedostaa. Ottakaa nyt "onni omiin käsiin"!
Onko päätoimittaja tietoinen, ettei suinkaan kaikkien lippukuntien taustayhteisönä ole seurakunta? Ei ole kovin fiksua kirjoittaa "tyhmyydestä" ja väittää, että partiolaisten pitäisi toimia juuri seurakunnan luottamuselimissä. Seurakunta on vain yksi monesta mahdollisesta taustayhteisöstä, eikä aina se paras mahdollinen. Helppo ratkaisu niille, joilla ei muutakaan ole, muttei välttämättä paras.
"Useimmilla suomalaisilla lippukunnilla on taustayhdistyksenä seurakunta."
"Noin 70 %:lla lippukunnista on taustayhteisönä seurakunta" -Raevaara, N. 2007. Partiotoimintaa seurakunnassa. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Päätoimittajan puolesta sen enempää vastaamatta, hän lienee asiasta hyvinkin tietoinen.
Kyllä, päätoimittaja on asiasta hyvin tietoinen :) Päätoimittajan oman lippukunnan taustayhteisö ei ole seurakunta.
/aino
Kirjoita uusi kommentti