Pääkirjoitus
Lihaa ja lentokoneita
Pohjoismaiden partiojärjestöjä on ehdotettu Pohjoismaiden neuvoston ympäristöpalkinnon saajiksi. Partiolaiset ovat päässeet yhdeksän finalistin joukkoon ja tänään selviää, kuka finalisteista palkinnon saa. Voittajan pitäisi olla: ”esikuvallisesti ottanut luonnon ja ympäristön huomioon toiminnassaan tai joka on muutoin antanut merkittävän panoksen luonto- ja ympäristötyöhön.” Neuvoston ympäristöpalkinto.
Kiva juu, että pääsimme finaaliin. Onhan meillä monia luontoaktiviteetteja. Retket pidetään pääosin metsässä, vaikka kämpän pihaan ei puiden takia pääsekään autolla.
Retkien ruokalistat ovat lihaisia, koska vain liha on ”kunnon ruokaa”. Partiolainen tarvitsee leirillä lihaa. Järjestöpartiolaiset viipottavat väiski loistaen ympäri Eurooppaa kokouksissa ja konferensseissa; Tämä kokous ja minä olemme niin tärkeitä, että kyllä sinne on pakko mennä. Hypätään puhtaiden vesien puolesta leirillä jee! Ja sitten voidaan siirtyä normaaliin ohjelmaan.
Yksittäiset – ja kieltämättä erittäin hyvät – luonto-, ympäristö-, ja kestävä kehitys -aktiviteetit ovat kyllä kivoja. Jos ekologinen ajattelu ei kuitenkaan kokonaisvaltaisesti leimaa toimintaamme, ne ovat ennemminkin viherpesua kuin kestävän kehityksen mukaista kasvatustyötä.
Mutta mikä on sopiva lihan määrä ja mikä on tarpeeksi tärkeä kokous? Milloin syntyvä hyöty on ympäristöhaittaa suurempi? Puhtaita jauhoja ei taida olla pussissa kenelläkään. Jään pohtimaan omien partiomatkojeni hyötyjä suomalaiselle partiolle ja haittoja koko planeetalle.
Teksti: Aino Öhman, kuva: Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi-lehden päätoimittaja.
Kommentit
Olen ehdottanut Kilkkeen muonitukselle, että olisi joskus kasvisruokaa kaikille, koska on paljon ihmisiä, jotka toisinaan syövät mieluusti kasvisruokaa. Kasvisruokailu onkin minusta johtanut lihansyönnin korostamiseen. Nyt olisi hyvä tilaisuus vielä painostaa Kilke-keittiötä olemaan moderni. Kasvisruoan ei tarvitse aina olla erityisruokavalio. Syötetäänhän meille kaikille jo vähälaktoosistakin ruokaa, siksi että laktovammaisia on niin paljon.
Ei kenenkään tarvitse muuttaa tottumuksiaan jonkin pienen ryhmän takia. Mutta tämän planeetan ja omien elinmahdollisuuksiemme takia täytyy, ja paljon. Nykyisten elintapojemme kestämättömyys tunnustetaan yleisesti, mutta silti valmiutta toimia tuntuu olevan niin kovin vähän. Olipa kyseessä sitten ruoka-, asumis-, matkustus- tai kulutustottumukset.
Erityisesti liha vaikuttaa olevan suomalaisille pyhä asia, niin että puheet lihan määrän järkevöittämisestä käännetään heti fanatismiksi: "partioleirillä syömäsi lihapulla tuhoaa itämeren". Appelsiini- tai banaanimaininta äskeisessä kommentissani ei jostain syystä herättänyt samanlaista kiihkoa. Perunoissa ja riisissä olemme kyllä samoilla linjoilla :)
Koen, että meillä partiolaisina ja partiojohtajina on erityinen velvollisuus toimia kestävämpien elintapojen puolesta. Muuten voimme heittää roskakoriin hienot kasvatustavoitteemme, joissa muun muassa kerrotaan kuinka partiolainen "huolehtii elinympäristön säilymisestä myös tuleville sukupolville (kestävän kehityksen periaate)."
Siksi "tekeehän kaikki muutkin tässä yhteiskunnassa niin" ei voi kelvata toimien perusteeksi.
Sen takia meidän tulisi hankkia sinne kololle se paperinkeräysastia ja ennen sitä tietenkin minimoida jätteen määrä, miettiä leiriruokien ympäristövaikutuksia, pohtia, ovatko kaikki kokouslentomatkat niin tarpeellisia, jne jne.
PS: En koe tällaista keskustelua "foorumeilla vinkumiseksi". Koen, että keskustelua tarvitaan. Sen sijaan, että vain painamme täyttä vauhtia eteenpäin, on terveellistä keskustella, miten ja miksi - monistakin aiheista.
Ruoan osuus meidän suomalaisten kulutuksen ympäristövaikutuksista on kolmannes.Tutkimusten mukaan 3-5 prosenttia suomalaisista on kasvissyöjiä. Prosenttilukema ei ole kovin suuri, mutta viisi prosenttia 10000sta tarkoittaa 500 ihmistä. Pitääkö 9500 partiolaisen muuttaa ruokailutottumuksiaan tämän 500 takia? Entä sen takia, että lihansyönti tuhoaa ilmaston ja itämeren. Yhteiskunnallisesti lihansyönti on hyväksyttyä ja sitä tarjoillaan mm. kouluissa.
Voi olla erittäin vaikeaa viedä läpi 12-vuotiaalle, että partioleirillä syömäsi lihapulla tuhoaa itämeren, mutta ei koulussa syöty. On myös muistettava, että ainoastaan syömättä on ympäristövaikutus nolla. Siis kasvissyöntikin rasittaa ilmastoa kuljetusten, säilytyksen ja lannoitteiden kautta.
Ehkäpä asiaan päästään vaikuttamaan yhteiskunnallisten ruokailutottumusten muutoksen kautta. Tuskin partio tai yksittäinen leiri muuttaa kenenkään ruokavaliota. Tietoisuutta asioista ehkä.
Radikaaleilla toimenpiteilla leirien osallistujamäärät romahtavat jos tarjolla on pelkkää kasvisruokaa ja loputkin pojat katoavat partiosta.
Itse asiassa leirihän on ekologinen teko. Ruoka ostetaan isoissa erissä ja laitetaan kerralla suurelle määrälle. Jos hävikin ja jätteiden määrä saadaan alas ollaan onnistuttu hetkellisesti pienentämään ekologista jalanjälkeä. Kotimaista perunaa pöytään ja riisi pois niin tulosta syntyy. Ai niin ja perunat ostetaan samasta kunnasta.
On myös muistettava, etä leireillä tuskin syödään kustannussyistä ns. puhdasta lihaa vaan "lihapullissa" ja muissa elintarvikkeissa on 10-40% lihaa. Loput jotain muuta. Kuljetus, kylmäsäilytys ja jätehuolto ovat niitä joihin kannattaa leireillä panostaa. Näillä pääsemme eteenpäin.
Kilkettä varmaan pääsee tekemään ja tuskin ruokalistoja vielä on lyöty lukkoon. Turha "vinkua" foorumeilla vaan hanskat käteen ja hommiin. Täytyy varmaan itsekin soitella ;-)
Juuri näin, sen verran tehdään kuin muistetaan ja jaksetaan. Ja sellaisia toimenpiteitä, mitkä ovat verrattain "kivuttomia" toteuttaa.
Kaipaisin esimerkiksi sitä, että partiotapahtumissa - niin pienissä kokouksissa kuin suurilla leireilläkin - ruokien suunnittelussa otettaisiin ympäristönäkökohdat huomioon. On älytöntä syödä banaaneja ja appelsiineja kokouksessa keskellä kesää (No, kaukaa rahdattujen hedelmien jatkuva syönti on kaikkina vuodenaikoina aika kestämätöntä.), enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi leivän päälle täytyy aina olla kinkkua ja ruuassa lihaa.
Jos suurtapahtumissa ruokalista suunniteltaisiin ympäristön mukaan, se toimisi hyvänä esimerkkinä lippukuntiin ja sitä kautta jokaiselle partiolaiselle. Ehkäpä palaamme tähän vielä, jos Partiojohtaja selvittää, millä perusteilla esimerkiksi Kilkkeen ruokalista suunnitellaan.
Palkinto meni nyt sivu suun, mutta hyvän kysymyksen nostit esille, Aino. (miksi muuten vain Suomea, Ruotsia ja Norjaa ehdotettiin?)
Partiossa ympäristön kunnioittaminen ja kestävän kehityksen periaatteet ovat edelleen usein liian mututuntumalla tehtyä juttua, jota tehdään sen verran kuin muistetaan ja jaksetaan. Isommissa tapahtumissa on viime aikoina kiinnitetty huomiota näihin asioihin, mutta partion arjessa eli lippukunnissa tai edes piireissäkään ei tätä vielä kunnolla osata. Ainakin kuvittelisin, että moni partiojohtaja ei ole pohtinut esimerkiksi lippukunnan retkien ja leirien ruokia ympäristönäkökulmasta.
Kunnollisen suunnitelman tekeminen koko järjestölle, jossa linjattaisiin, miten partiossa toimitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi voisi olla tarpeen. Se lähtisi siitä, että toimintasuunnitelmaa tehdessä suoritetaan ympäristövaikutusten arviointi, jonka perusteella toimintoja karsitaan tai muokataan.
Olisivatko partiolaiset tähän valmiita vai onko sittenkin helpompaa sanoa, että kaikki on jo ok, sillä kierrätetäänhän meillä vanhat kahvimukit kynttiläalustoiksi?
Hienoa, että Pohjoismaiden Neuvosto on huomannut kasvatusjärjestömme mahdollisuudet, jo tehdyn työn ja visiomme paremmasta maailmasta. Joskus, liian sokeana partion tarjoamille mahdollisuuksille, pohdin, että liittyisinkö johon "suoran toiminnan joukkoon" suojellakseni tätä ainutlaatuista Tellustamme paremmin. Pohdittuani ääneen asiaa Suomen alan asiantuntijoiden korvien juuressa, he totesivat partiotaustani kuullessaan, että jos konkreettinen lasten ja nuorten kasvatustyö (minun kohdallani nyt viime vuosina ohjelman kehitys, suunnittelu ja ylläpito ) ei ole ympäristön ja luonnon puolesta toimimista, niin mitä ihmettä se on.
Se on meistä aikusista kiinni, mitä me opetamme, kuinka me ohjaamme ja millaisia linjauksia teemme. Partion yksi kasvatustavoitteista onneksi on "suhde ympäristöön", mikä tuntuu olevan meille suomalaisille partiolaisille luovuttamaton partiota kuvaava asia. Ja nyt kun vielä uusi ohjelma on jälleen vääntänyt asiaa rautalangasta, niin hyvinhän meillä menee - kunhan vain me aikuiset muistamme ja jaksamme oman toiminnamme merkityksen. (Mitä en haluaisi epäillä, mutta edellä olevasta paperinkierrätysviestistä voimme jo päätellä, että emme mekään täydellisiä ole:)
Hyvä me.
Hyviä pointteja. Oikeastihan ehdokkuudessa ei ole kysymys partion sisällöstä vaan yksinkertaisesti siitä, että palkinto toisi kaivattua rahaa ja julkisuutta. Nämä kun ovat niitä mittareita, joita on helppo käyttää - ohjelman sisällön eli arkisen partiotekemisen sijaan.
Hyviä pointteja. Oikeastihan ehdokkuudessa ei ole kysymys partion sisällöstä vaan yksinkertaisesti siitä, että palkinto toisi kaivattua rahaa ja julkisuutta. Nämä kun ovat niitä mittareita, joita on helppo käyttää - ohjelman sisällön eli arkisen partiotekemisen sijaan.
Asiaa! Ovatko partiolaiset siis todella vihreitä vai onko kaikki vainmielikuvaa? Ei meidän kololla edes kerätä jätepaperia, vaikka pihalla on kyllä vihreä astia...
Kirjoita uusi kommentti