Pääkirjoitus: Demokratiaa à la Saudi-Arabia
Maanantain 3.10. partiouutinen oli tämä: ”Kaarle Kustaa palkitsi saudikuninkaan partiomerkillä”. Ruotsalainen iltapäivälehti Aftonbladet on suorempi sanoissaan: ”Här hyllas diktatorn”, "Tässä ylistetään diktaattoria."
Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa on Maailman partiosäätiön puheenjohtaja ja kävi luovuttamassa Saudi-Arabian kuningas Abdullahille ja prinssi Faisalille WOSMin ansiomerkin, pronssisuden. Saudi-Arabian kuningashuone on avokätisesti tukenut WOSMin Messengers of Peace -hanketta, jossa annetaan dialogi- ja demokratiakasvatusta miljoonille nuorille. Hienoa.
Älä hei viitsi nalkuttaa jostain naisten huonosta asemasta ja tasa-arvosta Saudi-Arabiassa. Hei tämä on tosimaailma, jossa ei voi ajatella noin mustavalkoisesti ja hei, ei tämä Messengers of Peace liity niihin mitenkään. Tämä on ihan eri asia. Ei pidä sekoittaa asioita keskenään.
Kyllä pitää. Jos partioliike suhtautuu täysin neutraalisti ja välinpitämättömästi sellaisiin asioihin kuin tasa-arvo, demokratia ja ihmisoikeudet, mitä jää jäljelle? Kiehisten veisto ja telttailu?
Lapsikulta, tämä on reaalipolitiikkaa. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, eikä pidä purra ruokkivaa kättä you know. Kun tiukassa taloustilanteessa saudirahaa on avokätisesti tarjolla, mahdollisuuteen tarttumisen ymmärtää. Maailma kun ei toden totta ole mustavalkoinen, eikä yhteistyöstä kieltäytyminenkään olisi saudinuorten kannalta hyvä asia. Ehkäpä jamboreelle tätä kautta päätyneiden saudien mieleen jäi itämään edes jonkinlainen pieni siemen tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Sellaisesta, jossa myös naiset voivat ajaa autoa ja niin edelleen. Ehkä.
Toisaalta, prinssi Faisalin pahvikuvan Ruotsin jamboreella nähneenä, mielessäni on vahvana kysymys, tarvitseeko saudien edessä kaikin tavoin pokkuroida. Oliko tämänkin merkin jakaminen välttämätöntä? Kyllä Saudi-Arabian kuningashuoneen kanssa voisi tehdä yhteistyötä ilman kritiikitöntä ylistystäkin. Kirkkainkaan prenikka kun ei poista ongelmia sellaisissa asioissa kuin ihmisoikeudet, naisten asema, sanan- ja ilmaisunvapaus sekä uskonnonvapaus.
Teksti: Aino Öhman, kuva: Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi-lehden päätoimittaja.
Kommentit
Partioliike kasvattaa lapsista ja nuorista aktiivisia ja vastuullisia kansalaisia. Toimintamme perustan muodostavat aatteemme ja arvomaailmamme. Siten esim. demokratia ja tasa-arvo ovat oleellinen osa partiotoimintaa.
Maailmanlaajuisena liikkeenä meillä on uniikki mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen sekä globaalisti että eri jäsenmaissa. Tästä koituu kuitenkin myös haasteita; ympäri maailmaa partio vaikuttaa hyvin erilaisissa yhteiskunnissa, joissa demokratian kehittyminen, suhtautuminen vähemmistöjä kohtaan, naisten asema ym. vaihtelevat hyvinkin paljon. Siten vaikeita päätöksiä tulee eteen päivittäin. Partion perustehtävän mukaisesti haluamme kuitenkin pyrkiä tarjoaamaan nuorille mahdollisuuden kohtaamisiin ja dialogiin.
Messengers of Peace- aloite, tähän mennessä maailman partioliikkeen suurin rauhanhanke, lanseerattiin viime viikolla rauhanleirillä Saudi-Arabiassa. Tilaisuuteen osallistui partiolaisia noin 90:stä eri maasta, maailmankomitea sekä World Scout Foundationin hallitus. Paikalla oli myös UNESCOn edustaja, joka puhui avausseremoniassa.
Tapahtuman yhteydessä kunigas Abdullahille ja prinssi Faisalille luovutettiin pronssisudet kiitokseksi ansiokkaasta toiminnasta partioliikken hyväksi. Pronssisusi on ainoa WOSMin maailmankomitean myöntämä kunniamerkki, joka myönnetään poikkeuksellisen ansiokkaista kontribuutioista maailman partioliikkeelle. Saudi-Arabian kuningas Abdullah on pitkään tukenut partiota niin Saudi-Arabiassa, arabialueella kuin maailmanlaajuisesti. Vuonna 2001 järjestetty Gifts for Peace- ohjelma oli hänen aloittamansa. Tämä rauhaa ja yhteisymmärrystä edistävä ohjelma tavoitti yli kummenen miljoonaa partiolaista 110:ssä maassa, kasvaen siten maailman partioliikkeen suurimmaksi ohjelmaksi kautta aikojen. Tästä lähtien kuningas on edistänyt jatkuvasti partiota Saudi-Arabiassa ja ulkomailla, tukien erityisesti partioliikkeen työtä rauhan puolesta. Viime aikoina hän on keskittynyt Messengers of Peace- aloitteen lanseeraamiseen. Tämän rauhanaloitteen odotetaan tavoittavan seuraavan kymmenen vuoden aikana yli kaksikymmentä miljoonaa partiolaista yli sadassa maassa. Prinssi Faisal puolestaan toimii Saudi-Arabian koulutusministerinä, ja on sitä kautta palannut aktiivisesti partioliikkeen toimintaan. Hän on tukenut aikoinaan voimakaasti Gifts for Peace - ohjelman toteuttamista, ja on Messengers of Peace- aloitteen pääasiallinen toimeenpanija. Prinssi toimii myös maan partiojärjestön Chief Scoutina.
Partio pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntaan sisältäpäin dialogin kautta, ja toiminalla haetaan erityisesti pitkäjänteistä kehitystä. Tästä esimerkkinä Saudi-Arabian vierailun ohjelmaan kuului seminaareja naisten asemasta paikallisessa yhteiskunnassa, joihin osallistui myös paikallisia naispuolisia partiolaisia. On ymmärrettävää, että ansiomerkin myöntäminen kuningas Abdullahille herättää kysymyksiä, ja tapahtuneesta tullaan käymään keskustelua maailmankomiteassa tulevaisuutta ajatellen. Tarkoitus ei nimittäin ole hyväksyä vääryyksiä, vaan pyrkiä yhteistyöhön rakentavan kehityksen aikaansaamiseksi. Tämä on se voimavara, josta partiolaisina ammennamme muutoksen aikaansaamiseksi, paremman maailman puolesta.
Toivon että tämä avaa hieman viime viikon tapahtumia. Mikäli sinulla on aiheesta lisää kysymyksiä, olen tavoitettavissa s-postilla kahlback@scout.org.
Terveisin,
Karin Ahlbäck
Jäsen, World Scout Committee
World Organization of the Scout Movement
PS. Lisätietoja Messengers of Peace- aloitteesta lyötyy esim. sivulta http://www.scout.org/en/information_events/events/joti/2011/theme_1/mess...
Länsimainen demokratia ja kulttuuri eivät varsinaisesti kuulu kansainvälisen partioliikkeen periaatteisiin.
"Duty to God and the King" tarkoittaa islamilaisessa diktatuurissa eri asiaa kuin demokraattisessa ja maallistuneessa Pohjolassa. Periaate on kuitenkin sama, partiolainen kunnioittaa esivaltaa ja uskontoa. Tämä lienee se syy, miksi partiotoiminta on levinnyt myös niihin maihin, joissa muu länsimainen hapatus ei ole huudossa. Partio voi toimia, koska se sopeutuu erilaisiin yhteiskuntiin ja kulttuureihin, eikä kapinoi niitä vastaan.
Millä mallilla demokratia oli viime vuosisadan alun britanniassa? Parlamentti oli ollut jostain magna chartasta lähtien, mutta naisilla ei tainnut olla äänioikeutta?
Partiowikin mukaan pronssisutta jakaa WOSM maailmankomitea, ei Maailman partiosäätiö tai Ruotsin kuningas. Tämä oli vain näppärä kuninkaalta kuninkaalle jako.
Mitä asiaan kommentoisi suomalainen maailmankomitean jäsen Karin Ahlbäck?
Heips,
tuossa on aikalailla vastauksia kysymyksiin joita kukaan ei ole "uskaltanut" esittää.
Maailmankomitea myöntää pronssisudet. Kunkku toimi vaan jakana Maailman Partiosäätiön kunniapuheenjohtajan ominaisuudessa.
En näistä mitään tiiä, mutta "mielestäni" monessa sotkussa mukana olleena asian tila taitaa olla sen sorttinen, että uskonto niminen asia on tämän pyöreän maapalloksi kutsutun paikan tiettyihin alueisiin jakanut.
Kuinka näitä jakoja sitten tulkitaan se onkin kinkkisempi juttu, sillä myös maassa maan tavalla tokaisulla on merkityksensä.
Perinteinen mitä, missä, milloin, miksi ja kuka on vain lista asioista, millä pidät puhtaana oman pöytäsi.
Teha
VMV ry
ps. Oma pohdinta perustuu vain siihen, mitä
rajoittuneessa mielessäni voin käsitellä sen perusteella,
mitä olen Libanonissa, Kosovossa, Afganistanissa ja
Bosniassa nähnyt.
ps. Tämän kommentin kirjoitin Afganistanissa,
Kunduzissa.
Moi,
asiaa..Henkilösuojelu-turvallisuus toimessa,nähnyt muutakin kuin nälkää ja kokenut muutakin kuin naapurin katiskan...
mut löydät FB:stä nimellä tai huusko.jari@gmail.com
Yleensä kun partiossa annetaan merkki tai kunnianosoitus on tarkoituksena kannustaa jatkamaan samaan malliin. Jos työstä saisi kiitosta vasta sillon kun olisi täydellinen partiolainen olisi partiomerkkien saajat aika vähissä.
Kirjoitus pureutuu oikeaan asiaaan mutta väärään reiteen.
Tasa-arvo- ja ihmisoikeusongelmien takana Saudeissa ovat uskonnolliset johtajat, joilla on myös maallista auktoriteettia. Palkittu kuningas, prinssi ja muu demokraattisesti valittu hallinto on nimenomaan pyrkinyt aktiivisesti edistämään naisten asemaa mm. perustamalla naisille yliopistoja ja antamalla äänioikeuden. Nämä aloitteet ovat tulleet nimenomaan kuningashuoneesta.
Islamilla on Saudeissa niin vahva asema, ettei maallinen demokratia pysty tilannetta hetkessä muuttamaan. Suunta on kuitenkin parempaan päin ja siitäkin voimme iloita.
Olenko ymmärtänyt oikein, että Abdullah on jopa edistysmielisempi kuin seuraajakandidaatit, joten olisi hyvä palkita ja kehua näistä toimista?
Unohtaa ei toki pidä sitäkään, että näillä palkinnoilla ja kuninkaallisilla delegaatioilla Ruotsin kuningas myös vahvistaa oman valtionsa vientiä.
Hyvä Aino, asiaa!
Kirjoita uusi kommentti