Ei se noin ole!
Partiossa on asioista, joista ei olla oltu eikä edes tulla olemaan samaa mieltä. Partiojohtaja.fi:n Ei se noin ole!
-sarjassa käsitellään näitä asioita. Jos olet eri mieltä, kerro se keskustelufoorumilla.
Suurleirit ovat olennainen osa partiota!
Väittelijöinä Partiojohtaja.fi:n nykyinen päätoimittaja Aino Öhman (ei) ja ex-päätoimittaja Jukka Hintikka (kyllä).
EIVÄT OLE! Miksi suurleirejä pitää järjestää? Partio-ohjelman kannalta ne ovat yhtä turhia kuin suurjuhlat. Iso joukko partiolaisia palloillee tietyn ajan samalla alueella, mutta missä on tavoitteellinen toiminta? Saavatko nuoret vastuuta suurleireillä? Missä ovat seikkailu ja elämykset?
KYLLÄ OVAT! Partion ajanlasku alkaa ensimmäiseltä leiriltä Brownsea Islandilta jatkuen jamboreiden kautta tähän päivään. Suurleiri on itsessään partio-ohjelmaa ja partiotoiminnan kovinta ydintä. Mikä voi olla enemmän ohjelman hengen mukaista toimintaa kuin toisten partiolaisten tapaaminen, yhteinen kanssakäyminen ja hauskanpito? Monen tuhannen osanottajan leirille seikkailuelementti tulee jo yksin leirin koon ansiosta, ja vastuuta jaetaan varmasti joka portaalle.
EIPÄS! Millä logiikalla kaiken sen, mitä ja miten tehtiin jo Brownsealla, täytyisi kuulua partioon edelleen? Partion tulee elää ja muuttua ajassa, ei olla ulkoilmamuseo. Ohjelmat, jotka väenpaljouden takia muuttuvat vain päämäärättömäksi neppailuksi, ja leirin yhteiset avajaiset, päättäjäiset ja iltanuotiot, joista niiden tekijöitä lukuun ottamatta kukaan ei tajua mitään. Samojen naamojen katselua joka suurleiri, kun saman piirin lippukunnat sijoitetaan aina vierekkäin samaan alaleiriin. Tämäkö on todella partiotoiminnan kovinta ydintä?
KYLLÄPÄS! Suurleiri ei todellakaan ole päämäärätöntä neppailua, vaan se on yhdessä tekemistä ja tekemällä oppimista parhaimmillaan. Mikä muka olisi tavoitteellista hauskanpitoa, jos ei yhdessä suunniteltu, rakennettu ja toteutettu suurleiri? Eikä suurleiri ole mitään sisäpiirikikkailua, vaan jokainen saa halutessaan oman äänensä ja perustellun mielipiteensä kuuluviin suunnitteluvaiheessa pienellä vaivalla.
EIPÄS! Tavallisen lippukunnan tavallisen tarpojan, samoajan tai vaeltajan vaikutusmahdollisuudet ovat suurleireillä olemattomat. Pienemmissä tapahtumissa, kuten lippukunnan leirillä, nuoret ovat aidosti osallisia ja mukana toteuttamassa yhteistä tapahtumaa. Suurleirien järjestäminen edustaa kestämätöntä kultturia. Metsään raahataan pakastimet, jotta leiriläiset voivat metsäleirillä ostaa kioskista jäätelöä, ja leirin jälkeen kaapit ja kaatopaikat täyttyvät oheistuotekräästä. Valtavan kaupungin perustaminen viikon ajaksi metsään olisi absurdiudessaan huvittavaa, jos ei olisi surullisen totta.
KYLLÄPÄS! Ei pieni leiri ole sen aidompi tai teennäisempi kuin suurleiri, vaan molemmat toteuttavat leiriperinnettä omalta osaltaan. Suurleiristä ympäristöriskinä puhuminen on rajua harhaanjohtamista, sillä hyvin koordinoitu suurleirin jätehuolto voittaa monen puolivillaisen pienen leirin "kaivakaa noi muovipussit maahan" -kierrätyksen mennen tullen. Parhaimmillaan suurleirin isot resurssit mahdollistavat elämyksiä, joiden ohjausvaikutus tuntuu suomalaisessa partiotoiminnassa vielä vuosienkin päästä.
Kuva: Joel Nykter
Kommentit
Kummallista, että kukaan teistä ei ole katsonut asiaa lapsen silmin. Nähdään vain mitä etuja se tuo aikuisille, julkisuuskuvalle tai järjestön rahatilanteelle. Tuskin leireille edes löytyisi tekijöitä, jos sen koettaisi olevan vain rahan keruuta järjestölle tai julkisuuskuvan kiillottamista.
Tarus oli ensimmäinen suurleiri johon itse pääsin osallistumaan ja se oli aivan mahtava elämys. Oli tosi upeaa nähdä että meitä oli paljon! Voi sitä tunnetta kun pyörittelimme huiveja leirijumalanpalveluksessa tai kun kaikki sytyttivät kynttilän päättäjäisissä. Sitten tietysti teini-ikäisenä oli tosi tärkeää tutustua muiden lippukuntien partiolaisiin.
Olen aivan varma, että juuri tällaiset kokemukset saa ainakin teini-ikäiset jatkamaan partiossa vielä aikuisuuteen asti. Uskon, että se piti ainakin itseni pois pahimmilta mieron teiltä. Nyt aikuisena voin tarjota niitä hienoja kokemuksia tämän sukupolven lapsille oli sitten kyse leiristä tai jostakin muusta. Laitetaan hyvä kiertämään ja lopetetaan nuo negatiivislatautuneet puputukset!
Suurleirit ovat kuitenkin isoja partio tapahtumia, jossa oppii tuntemaan paljon uusia ihmisiä. Aina kaikilla lippukuntaleireillä ei ole mahdollista toteuttaa niin isoja juttuja kuin suurleireillä. Joissakin lippukunnissa osallistuja määrät eivät riitä oman leirin pitämiseen. Ja ainahan on kiva tutustua uussíin ihmisiin yli lippukunta rajojen. Meidän lippukunnassa ainakin odotetaan innoissaan Kilkettä
Mielestäni suurleirejä tarvitaan
1) että saataisiin julkkisuutta ja mikä vielä tärkeämpää
2) että eri piirien ja erityisesti eri lippukuntien partiojohtajat tekisivät jotain yhdessä.
Mutta leiriläinen ei tarvitse suurleiriä. Hänelle alue-/piirileiri on jo riittävän "iso leiri".
Suurleirit on kivoja julkisuus (ja varainkeruu) -tapahtumia, joita tulee järjestää silloin tällöin. Lippukunnan oma kesäleiri ja niiden perinteiden ja taitojen ylläpito on kuitenkin sitä mitä partio ainakin minulle on, lpk:n kesäleiri vain tihkuu partiota. Partion kasvatustehtävän ja yksittäisen partiolaisen kannalta lippukunnan kesäleiri on The Juttu. Suurleiri on A Kiva Juttu, eikä sen enempää.
Suurleirit ovat tärkeä osa partion julkisuuskuvaa. Älyttömän tärkeää se on järjestössä, jota johdetaan mittarilentona. Suurleirin jälkeen jäsenmäärässä näkyy selkeä nousu. Vielä ei jostain syystä suurleiriä pidetä joka vuosi.
Oma lippukuntani on jättänyt esimerkiksi Loiston väliin, koska se koettiin järjettömän kalliiksi ja juuri silloin oli tarvetta oman porukan leirille. Ei voida olettaa, että kaikki lippukunnat lähtevät suurleireille. Johtajat voivat toki lähteä ilman lippukuntaakin. Tietysti voidaan kysyä, viedäänkö lapsilta oikeus suurleiriin, mutta onko partiossa muutenkaan subjektiivisia oikeuksia?
Eikö suurleirejä voisi tehdä halvemmiksi (= vain todelliset kustannukset leirimaksuun ottaen huomioon sponsorirahat)?
Ainakin pienissä lippukunnissa monen kesän suurleiri- ja suurtapahtumaputki uhkaa lippukunnan omaa leirikulttuuria, sillä kaikilla ei ole rahaa ja johtajilla ei ole aikaa moneen partioleiriin kesän aikana. Lapsilta ei haluta riistää jokavuotista "once-a-lifetime"-kokemusta, joten johtajien voimavarat suunnataan suurleirin palvelukseen lähijohtajina ja piirin nakkikoneina.
Olen sitä mieltä, että lippukuntaleirit antaisivat iloa suuremmalle joukolle ja suurleirejä laadukkaammin: henkilökohtaisesti räätälöityä ohjelmaa ja perheenomaista läheisyyttä ja turvaa, jota kaikki eivät kotoakaan saa.
Pyhät piirit ja SP, antakaa meille edes vuosi hengähdystaukoa toimeliaisuudeltanne!
Suurleiri... joopajoo! Ohjelmauudistus, piirien yhdistyminen, uuden piirin piirileiri ja seuraavana vuonna suurleiri. Siinäpä sitä könttää. Josko joku voisi tässä kohden näyttää, missä ollaan yhdessä oman lippukunnan kanssa omalla leirillä ja luodaan lippukunnan yhteenkuuluvuutta kun pitää juoksennella asioiden perässä siksi, että jotkut haluavat jättää (lähtemättömän) merkkinsä SP:n tekemisiin.
Vieläkään en ymmärrä, miksi korjataan jotain, mikä ei ole rikki?
Suurleirit olivat aikoinaan hienoja tapahtumia, kun ne vielä olivat partioleirejä. Nykyään ne ovat lähinnä ylipitkiä festivaaleja, joissa moni osallistuja tietää vielä huonommin, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Oliko Brownsean ensimmäinen leiri myös pelkkää varainhankintaa?
Taloudellinen näkökulma:
Ei, koska Brownsean leirinjohtaja maksoi alijäämän omasta pussistaan
Historiallinen:
Brownsea oli koeleiri. Kanonissa seuraavat oikeat leirit ovat Bealieu River tai Humshaugh.
Mittakaavallinen:
Brownsealla oli 21 poikaa. Keskusjärjestön suurleirillä on 12000. Pienen leirin pystyy perustelemaan kasvatustavoitteiden, ikäkausien erityispiirteiden ja partiomenetelmän valossa. Suurleiriä ei pysty.
Suurleiri ei ole mitenkään perusteltavissa partio-ohjelman puitteissa, kasvatustavoitteiden tai partiomenetelmmän kautta. Kyseessä on puhtaasti järjestön varainhankintatapahtuma.
Joo, kyllä se näin on yksittäisen leirin osalta. Partioliikkeen yhtenäisyyden kannalta on kuitenkin perusteltua, että johtajaikäiset (joo, vanhentunut käsite) tapaavat toisiaan yli lippukuntarajojen toisinaan. Suurleirit ovat tässä mielessä ihan hyvä foorumi, mutta muuten ne ovat melkoisen typeriä tapahtumia. Pääasiassa perustelut suurleirien tarpeellisuudesta ovat kriittistä tarkastelua kestämättömiä.
Tämän sanottuani, joudun kuitenkin myöntämään, että itse tulen osallistumaan suurleirille jatkossakin. Olen aikuinen työssä käyvä partiolainen. Minua sikakallis hinta, vaikutusmahdollisuuksien rajallisuus tai mikään muukaan tässä keskustelussa mainituista epäkohdista ei oikeasti kosketa. Itse asiassa koen olevani nimenomaan suurleirien kohderyhmää. Sikäli irvokasta, että partion kohderyhmää noin periaatteessa ovat lapset.
Kirjoita uusi kommentti