Kun kaikki ei mene putkeen
−Suomen Partiolaisista tiedusteltiin pitäisikö lippukunta poistaa rekisteristä, mutta yhtenä Mikkelin vanhimmista lippukunnista haluamme vielä elätellä toiveita, että toiminta jatkuu omalla nimellä, Muurahaisten lippukunnanjohtaja Riikka Räsänen sanoo.
Mikkelin Muurahaiset perustettiin 1932. Räsänen aloitti lippukunnanjohtaja vuonna 2001 ja samana vuonna jäsenmäärä kääntyi laskuun. Lippukunnalta loppuivat johtajat, kun omalta paikkakunnalta ei löytynyt sopivaa opiskelupaikkaa.
− Parin vuoden sisällä meiltä katosi yksi ikäluokka aivan kokonaan. Nuoret aktiiviset johtajat lähtivät muualle opiskelemaan ja vartiolaiset jäivät yksin.
Räsänen ei tuolloin enää itsekään asunut Mikkelissä ja hänellä oli partion ulkopuolella niin paljon meneillään, etteivät voimat enää riittäneet lippukunnan toiminnan elvyttämiseen. Lopulta Muurahaisten viikkotoiminta loppui. Osa vartiolaisista siirtyi jatkamaan partiouraansa muihin alueen lippukuntiin.
Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin lippukunnan jäsenmäärä on laskettavissa yhden käden sormilla ja tästäkin määrästä ainakin kaksi on mukana vain kannatusmielessä.
Toiminta ei kuitenkaan ole aivan täysin loppunut. Muurahaisten vanha johtajisto käy partiotaitokisoissa aina, kun yhteistä aikaa vain löytyy.
Homman hoituvat, mutta hampaat irvessä
Räsänen sanoo varoittavaksi merkiksi lippukunnan hiipumisesta johtajiston poissaolon kokouksista ja muista lippukunnan yhteisistä tapahtumista.
− Jos merkkejä kuolemisesta alkaa näkyä, ongelmaan on tartuttava heti, Räsänen pohtii.
Hän uskoo, että Muurahaisten johtajakato olisi voitu estää, jos hommiin olisi ryhdytty heti, kun ikäkauden katoaminen huomattiin.
− Olisi ehkä pitänyt olla myös se joku aikuinen valvomassa meitä nuorempia, Räsänen pohtii.
Uusi alku?
Mikkelistä löytyy aktiivista partiotoimintaa ja jotkut naapurilippukunnat ovat jopa ehdottaneet Muurahaisille yhdistymistä. Oma lippukunta on kuitenkin aina oma lippukunta.
Räsäsen mukaan Muurahaisilla on hyvät edellytykset jatkaa toimintaa. Kolo hoituu varmasti käyttöön kaupungilta, lippukunnalla on laaja kalusto ja varat on pidetty tallessa. Vain tekijät puuttuvat.
− Kun johtajapula vaivasi, järjestimme ulkoilupäivän hieman vanhemmille partiolaisille, kukaan ei kuitenkaan tullut paikalle. Kokeilimme myös niin sanotusti lainata opiskelijoita Suomen nuoriso-opistolta Paukkulasta johtajapulan avuksi, mutta sekään ei oikein toiminut, Räsänen listaa.
Nyt vahingoista viisastuneena Räsänen aloittaisi lippukunnan rakentamisen ylhäältä päin.
−Rekrytointi pitäisi aloittaa Mikkelissä pysyvästi asuvista aikuisista, jotta nämä mahdolliset uudet johtajat eivät heti karkaisi muualle opiskelemaan.
Räsänen suunnittelee, että elpyvä lippukunta voisi olla aluksi niin sanottu opiskelijalippukunta, joka ottaisi sitten pikkuhiljaa mukaan nuorempia johtajaikäisiä ja kouluttaisi heitä ilman vastuuta omasta laumasta tai vartiosta. Lapset tulisivat mukaan kuvioihin vasta siinä vaiheessa, kun johtajatoiminta pyörisi kunnolla.
Muurahaisten vanha johtajisto on pitkään jo pohtinut oman yöretken järjestämistä ja Räsänen toivoo, että siellä käytäisiin yhteinen ideariihi lippukunnan elvyttämiseksi.
Teksti: Anu Kääriäinen, kuva: Joel Nykter
Miten sinun lippukuntasi elpyi? Partiojohtaja-lehti haluaa tarinasi. Kerro se sähköpostitse osoitteeseen pj.toimitus@partio.fi
Kommentit
Olen kokenut saman omassa lippukunnassani. 90-luvun puolivälissä lippukunnan toiminta alkoi hiipua. -93 lippukuntamme piti onnistuneen kesäleirin ja lippukunnan vaeltajat olivat voimissaan tai ehkäpä pareminkin nuoret johtajat, oli johtajakivaa yms. -94 oli myös toimiva kesäleiri yhdessä saman naapurilippukunnan kanssa. Edelleen johtajistoakin mukana hyvin. Syksyllä 94 vain kaikki katosivat. 95 keväällä toimi kolme vartiota ja syksyllä enää kaksi joista havahduin että poikavartiossa kävi vain kaksi vartiolaista ja johtaja ilmoitti juur ennen joulua että ei kiinnosta. No en yllättynyt, veti vartiota kai isänsä menneen partiounelman täyttämiseksi. Olin itse onneksi tyrmistynyt lippukunnan toimintaan puolivälin syksyä ja päättänyt alkaa etänä vetää vartiota. Suurimpana ongelmana pidin sitä että varsinaiset partio tavat ja partioperinne joka erottaa partion kerhoista oli kadonnut. Miettiessäni tätä havahduin että eihän meillä ollut sellaista jatkumoa joka opettaisi partiotoimintaa ja tapoja. Olin siis päätynyt ennen joulua -95 aloittaa vartion vetämisen.
Päätin perustaa sekavartion. Sekavartion siitä syystä että olimme yhteislippukunta ja halusin sen sellaisena jatkavankin. Asuin sadan kilometrin päässä lippukunnasta mutta miltein joka viikonloppu veti takaisin kotiseudulle. No alussa oli heti selvää että viikonloput olisivat ainoa mahdollinen kokoustamis ajankohta. Päädyin su iltapäivään, illansuuhun koska se ei sotkisi koko viikonlopun viettoa. Otin alussa vartion tavoitteeksi retkillä käymisen ja suorituksissa nopean etenemisen. Luin Kärppävartion tarinoita ja jotenkin sen ja omien ajatusteni kanssa kokosin vartion toimintaa. Ensimmäisessä kokouksesa teimme vartiolle päiväkirjan johon koko vartion historia on koottu. Samoin teimme jokaiselle oman päiväkirjan, ajatuksena että omasta ja tuosta Teerien päiväkirjasta löytää koko vartio-ohejelman jota apinoidan kun vetää omaa vartiotaan. Teeret nimi vartiolle tuli myöhemmin ja sen keksi yksi vartiolaisista. Mutta edelleenkin meidän lippukunnan VJN:n nimi on Teeret. Eli perustin siis vartion jonka tehtävänä oli käydä puolessatoista vuodessa partio-ohjelma läpi ja sen jälkeen kaikista tulisi vartionjohtajia ja lippukunnan tulevaisuus turvattu. Minulla tietysti normi vartionjohtajaan oli se etu että reilusti vanhempana, olin 26v, minulla oli luontainen auktoriteetti ja osasin mitä opetan. Jos opetin solmuja niin osasin kertoa sen käytöstä enkä vain opettanut että tässä tämä solmu.
Syksyllä -97 aloitti ensimmäinen uusi poikavartio ja tyttövartio keväällä -98. Poikavartoit joita meillä nykyäänkin toimii ovat tuon jatkumon tulosta. Tyttövartio valitettavasti ei saanut jatkoa vain lopahti parisen vuotta toimittuaan. Siinä ehkäpä tein joitakin ajatusvirheitä mutta ne ovat liian pitkä tarina tässä pohdittavaksi. Nyt meillä toimii tosin tyttövartio tai jo toinen perään yhden kivan yhteensattuman johdosta mutta se taas on aivan toinen juttu.
Lopuksi haluaisin sanoa että en usko lippukunnan perustamisen eikä uudelleen hengittämisen onnistuvan esim. opiskelija partioinnin kautta. Olen ollut mukana perustamassa Näpaa ja tuolloin ainakin tuntui että opiskelija partioinnista haettiin aivan eri asioita kuin toimivaa lippukuntaa. Alkuaikoina eme edes puhuneet partiolippukunnasta vaan partioinnista. Silloinen Näpan puheenjohtaja Olli kiteytti mielestäni asian hyvin sanomalla että toimiva lippukunta tarvitsee toimivia partiolaisia läpi ikäjakauman eikä lippukunta voi olla lippukunta ilman tätä.
Jos joku siis käynistää tai perustaa lippukuntaa niin ensin tarvitaan se vartio jossa tehdään vartionjohtajia. Hyvänä tukena on tietysti sudenpentulauma jossa kasvaa uusia partiolaisia. Mutta ei toimivaa lippukuntaa voi olla ilman vartionjohtajia. Vartiotoiminta on partion suola ja vartionjohtajana toiminen yrttisuola.
Juu kirjoitan vartioista ja vartionjohtajista vaikka nykyään on kuulemma eri termit käytössä. Asian ydin ei onneksi kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Tai toivotaan että partion perinteet eivät sekoa eri ryhmineen kaikkeen muuhun kerhotoimintaan.
Kirjoita uusi kommentti