Kasvot

Kuka vain voi pukeutua partioboksereihin, joissa lukee ”Partio iholla, ilo ja ystävyys sydämessä”. Toiset tallentavat partion iholle kirjaimellisesti.

Lappeenrantalainen Mikko Haaja, 19, on tatuoinut niskaansa lippukuntansa huivimerkin kuvan. Lappeenrannan Walliveljien huivimerkki on punainen tähtimäinen kuvio mustalla pohjalla. Keskellä merkkiä on yhteenliitetyt kädet, jotka symboloivat veljeyttä. Haaja hankki tatuointinsa yhdentoista partiovuoden jälkeen viime vuoden syksyllä.
– Kannan kuvaa ylpeydellä. Kuva symboloi veljeyttä.

Idea tatuoinnista tuli Haajan partiokaverilta. Haaja oli jo suunnittelut hankkivansa tatuoinnin, mutta hän ei ollut keksinyt itselleen sopivaa. Hän halusi jotain, joka merkitsisi hänelle paljon.
– Kaveri heitti, että miten olisi Walliveljien merkki. Se tuntui heti omalta. Olin harkinnut partioliljaa, mutta symboli ei ole minulle niin läheinen kuin oman lippukuntani logo.
Haaja ei joutunut kärsimään lippukuntansa logon vuoksi.
– Tatuointi valmistui tuntui noin tunnissa, eikä se juurikaan sattunut.

Haajan tatuointiin on reagoitu pääasiassa positiivisesti. Haajan isä totesi vain ”hieno homma”, kun poika ilmoitti suunnitelmistaan.
– Onhan tämä eri asia kuin joidenkin pääkallojen tatuoiminen.
Partioleirillä joku kaveri on ehdottanut leikkimielisesti, että Haaja voisi tatuoida itseensä koko partioasun nappeineen kaikkineen. Sitä hän ei kuitenkaan aio tehdä. Koko huivikaan tatuoituna ei houkuta.
– Käytän aitoa huiviani kuitenkin aina partiossa.

Tatuointi kuvaa osaltaan Haajan uskollisuutta partiota kohtaan.
– Tunnen erityistä lojaaliutta lippukuntaani kohtaan. Toki koko partioharrastus on tärkeä, mutta oma lippukunta ja oma porukka on ensisijalla. Partio on enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa.
Voisiko näin uskollinen jäsen koskaan vaihtaa lippukuntaa? Haaja sanoo, ettei se ole täysin poissuljettu vaihtoehto, vaikka hän ei ole sitä ikinä kuvitellut.
– Jos asuisin monta kymmentä vuotta ihan toisella puolella Suomea, voisin tutustua paikalliseen toimintaan. Lappeenrannan Walliveljet on kuitenkin kotilippukuntani, enkä tatuoisi itseeni muun lippukunnan merkkiä, Haaja toteaa.

Teksti: Liisa Lundell, kuva: Joel Nykter