Ongelmatapaus: Hyötyykö partiosta työnhaussa?

Voisivatko 107 kuorittua perunaa edustaa CV:ssä merkittävänä meriittinä? Miltä partio näyttää työnantajan silmin ja miten harrastushistoria puetaan edustavasti paperille?

– Jo ihan lähtökohtaisesti on hyvä juttu, että hakijalla on harrastuksia. Se osoittaa aktiivisuudesta myös työelämän ulkopuolella. Lisäksi harrastuksen kautta hakija pääsee kertomaan omasta persoonastaan. Kaikki vastuutehtävät kannattaa luetella CV:ssä. Myös niiden sisällöt on hyvä selventää, melkeinpä vääntää rautalangasta; lukijalle partioarjessa käytettävät termit saattavat olla aivan vieraita. CV kannattaa aina räätälöidä haettavan paikan mukaan. Itsellä on hyvä säilyttää raakaversio, jossa kaikki pestit ovat kirjattuna.

Partiossa voi ansioitua eri osa-alueilla: ryhmänvetäjänä, ensiapuvastaavana, kirjanpidossa, sihteerinä, keittiömestarina, leirinjohtajana... Entä jos hakija ei ole ottanut itse täysvastuuta tehtävistä, vaan on ollut ”vain” auttamassa pestiin nimettyjä? Onko tehty toimi minkään arvoinen ilman vuosikertomukseen kirjattua titteliä?

– Ehdottomasti on, jutun ydin on kokonaisuuden hahmottamisessa. Todennäköisesti auttaja on tekemisen lomassa harjaantunut ymmärtämään, miten asia hoidetaan. Ansioluetteloon kannattaa aina kirjata tehtävä auki: mitä teit, kenen kanssa, kuinka kauan, mikä merkitys asialla oli ja miten taitosi karttuivat homman myötä. Älä kerro yksityiskohtia, mutta älä turhaan jätä kertomatta asioita, joista voisi olla hyötyä. Esimerkiksi kaikki taloudenpitoon tai projekteihin liittyvät tehtävät ovat arvokkaita kokemuksia, vaikka niihin ei kuuluisi johtamista. Niissä toimiessa karttuu käsitys siitä, miten projekti etenee. Hallituksessa istuessakin tulee sivusta seuratessa tutuksi, miten organisaatiota pyöritetään. Kansainväliselle leirille osallistuminen voi kertoa kielitaidosta ja kyvystä pärjätä erilaisissa olosuhteissa.

Voiko partion mainitsemisesta olla haittaa? Voivatko esimerkiksi rekrytoijan huonot muistot partiosta vahingoittaa työnsaantimahdollisuuksiani?

– Mikään harrastus ei tietenkään automaattisesti ole kaikkien mielestä hyvä harrastus, rekrytoija tulkitsee CV:tä aina oman kokemuksensa kautta. Taitava rekrytoija osaa kuitenkin toivottavasti jättää omat antipatiansa syrjään ja katsoa ansioita ansioina. Itselle tärkeää asiaa, jota on tehnyt pitkään ja hartaasti, ei tarvitse vähätellä tai peitellä – ei myöskään puolustaa. Ansioluettelo kannattaa kirjoittaa neutraaliin sävyyn, eikä siinä kannata ottaa riskejä huumorin suhteen tai räiskähdellä. Kannattaa varoa myös vähättelyä; joskus itselle arkiset asiat voivat tuntua mitättömiltä. Omalle lahjakkuudelleen voi tehtävien rutinoituessa tulla sokeaksi.

Teksti: Salla Korteniemi, kuva Otso Nuotio