Pääkirjoitus: Partio – huonojen johtajien kasvattamo
Kuluneimpia partiomantroja on, että partiossa kasvaa johtajaksi. Käsi ylös, jos olet partiossa ollut mukana huonosti johdetussa tapahtumassa, ryhmässä tai projektissa. Huono johtajuus on partiossa valitettavan yleistä. Jos todella onnistuisimme kasvattamaan johtajia, meillä pitäisi olla osaavia ja innokkaita tekijöitä jonoksi asti, kun etsitään lippukunnanjohtajaa, kesäleirinjohtajaa, tai Suomen Partiolaisten hallitukseen jäseniä. Harvoja ovat ne kerrat, kun olen partiossa kuullut keskustelua siitä, millaisia johtajia maailma tarvitsee, miten partio voisi toimia suunnannäyttäjänä ja miten kasvattaisimme tulevaisuuden helvisipilöitä.
Ai juu, partiojohtamisessahan tärkeintä on konservatiivinen muotouskollisuus ja eskapistinen metsään meno. Vain metsässä tapahtuu Oikeaa Partiota. Hihhulien pelleilyä on kuvitella, että partio olisi osa muuta yhteiskuntaa. Partiolaisen kuuluu paeta muita ihmisiä metsään ja saada suurimmat elämyksensä siitä, kun oppii oikeaoppisesti vuolemaan.
Vakiojankutuksiimme kuuluu myös, että partio kasvattaa aktiiviseksi ja vastuuntuntoiseksi kansalaiseksi. Sitra kokoaa parhaillaan demokratiaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyviä kiinnostavia ideoita ja hankkeita. Yhtenä mukana on Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Muutoksentekijät-koulutus . Jos partio-Suomessa todella toteutuu ydintehtävämme, lasten ja nuorten kasvattaminen aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi, suomalaisilta partiojohtajilta pitäisi löytyä kasapäin ideoita Sitraan ilmoitettavaksi. Surullista nimittäin on, jos suomalaisten partiojohtajien korkein visionääriys ja suurimmat ideat liittyvät vuolemisen tai solmujen teon opettamiseen.
Teksti: Aino Öhman, kuva: Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi-lehden päätoimittaja.
Kommentit
Hyvä keskustelunavaus!
B-P:n alkuperäinen ajatus taisi olla poimia kadulta syrjäytymisvaarassa olleet nuoret miehenalut, antaa heille vastuuta itsestä ja muista, sekä kasvattaa partiomenetelmän avulla heistä aktiivisia ja yhteiskuntaan integroituneita kansalaisia. Kuka puhui silloin johtajuuskasvatuksesta? Vertaisjohtajuus puolestaan oli vastuuseen kasvattamisen osa, itsestään ja muista.
Itse väitän, että hyvän partiouran läpikäyneet ovat loistavia nykyaikaisia työntekijöitä, hyviä tyyppejä, joita firmaan kannattaa pestata - jopa johtajuustaitoja oppineita matkansa varrella. Tosin myös kehutaan entisiä kilpaurheilijoitakin, mutta onko entisille kilpaurheilijoille kehittynyt samankaltaisia sosiaalisia taitoja ja taitoja pärjätä myös tyhjästä nyhjäisemällä reilusti ja oikeudenmukaisesti sekä tasapuolisesti toisia ihmisiä kohdellen ikään, säätyyn ja ulkonäköön katsomatta?
On huonojakin partiouria: partiossa voi oppia käyttämään päihteitä (kute urheiluseuroissakin, erityisesti joukkuelajeissa), partiossa voi "pissi nousta päähän" ja partiossakin voi esiintyä kiusaamista - ja harrastus jää sikseen, kun joukkoon ei hyväksytäkään mukaan "erilaisia".
Mutta vain tekemällä oppii. Metsään luodaan jopa täysin sähkötön, ekologisesti toimiva infrastruktuuri, pienoisyhteiskunta, leirien ajaksi. Mikä olisi sen opettavampaa? Istuminen koulussa steriilissä luokkahuoneessa luentoa kuuntelemassako? Onko ulkoisesti muodinmukainen ihminen sisäisesti parempi ihminen kuin partiolainen, jonka ei metsässä tarvitse sen enempää meikata kuin feikatakaan.
Tätä aihetta kannattaa pohtia foorumeilla lisääkin, monilta eri näkökulmilta. Ja välillä on syytä palata ruohonjuuritasolle pohtimaan, mitä partio oli alunperin, ja onko se tänä päivänä enää ollenkaan sitä?
"B-P:n alkuperäinen ajatus taisi olla poimia kadulta syrjäytymisvaarassa olleet nuoret miehenalut, antaa heille vastuuta itsestä ja muista, sekä kasvattaa partiomenetelmän avulla heistä aktiivisia ja yhteiskuntaan integroituneita kansalaisia."
Tämä muuten kannattaa muistaa, kun mietitään, millaisia lapsia partioon tulee. Aina silloin tällöin tulee vastaan marisijoita, joiden mielestä nämä tällaiset muksut (ennen puhuttiin katupojista, nykyään erityisen tuen tarpeesta) pilaavat muiden lasten harrastuksen...
Voi ziisus! Minkä takia BP harjoitteli touhua lähinnä yläluokkaisilla kavereitten lapsilla? Koska nämä katupojat ja e-lapset on oikeesti ollut partion ydintä? Valheellisilla ideologian huuruilla ei tehdä parempaa partioliikettä Suomeen.
Se, että ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa, ei tee ihanteista huonoja. Vai tarkoitatko, että partiosta pitäisi tehdä yläluokan lasten harrastus? ;)
Ei ihanteet ole huonoja. Ihanteet ei vaan toteudu sanomalla, että ne toteutuu tai toteutui. Rehellisellä tarkastelulle saadaan tukeva pohja uuden rakentamiselle. Riippumatta siitä onko uusi lähempänä ihanteita, vanhan jatkoa vai jotain aivan uutta.
Kysyttäköön tässä vielä luokkayhteiskunnan vielä hahmottavilta mitä mieltä ovat partio- ja kotikasvatuksen ristiriitaisuuksista. Esimerkiksi jos katupojan kotona ei herravihan takia johtajaksi kouluttamisesta pidetä, pitääkö partion muuttua vai hyväksyä, että toiminta vetoaa toisenlaisiin vanhempiin.
Partiossa on huonoa johtamista osaltaan juuri sen vuoksi, että kasvatamme/koulutamme johtajia. Me päästämme nuoria (ja aikuisia) todella vähällä harjoituksella johtotehtäviin. Jos lopputuloksena olisi pelkkää priimaa... No, kuulostaisi yhtä uskottavalta kuin Pohjois-Korean demokraattiset vaalit. Tunnetun totuuden mukaan 90% kaikesta on kakkaa - myös johtajuudesta. Siihen nähden väitän, että me ollaan onnistuttu keräämään tuosta 10% ihan hyvä potti itsellemme. Keskimääräinen toimistopomo voisi kyllä oppia paljon keskinkertaiselta samoaja-vj:ltä.
Konservatiivinen muotouskollisuus seuraa puolestaan osittain kauan sitten muodostetusta aatepohjasta. Toki sitä voi muuttaakin, mutta emme kyllä sen jälkeen ole enää samoja partiolaisia. Joku ehtikin jo sanoa, että 70-luvulla haluttiin muuttaa maailmaa komiteoilla ja mentiin metsään kuvainnollisesti eikä vain kirjaimellisesti. Omakohtaisesti hirveän paha sanoa, kun en vielä ollut kulmilla, mutta en kuitenkaan haluaisi sitä virhettä toistaa.
Jos viittaat tekstiini, niin silloin ajatukseni ei välittynyt oikein.
Tarkoitin että 70- ja 80-luvuilla partio nähtiin houkuttelevana harrastuksena ja vaihtoehtona läpensä politisoituneelle nuorisotoiminnalle. Partion myyntivaltti oli selkeä irtautuminen komiteakulttuurista ja keskittyminen käytännön tekemiseen.
Ajatuksesi siitä että meillä on huonoja johtajia siksi että kasvatamme johtajia on vain kolikon toinen puoli. Mistä ne hyvät johtajat sitten tulevat? Samasta pajasta ne tulevat.
Edelleen en näe ehdotonta syytä siihen, miksi suomalaista partiota ei voisi muuttaa yhteiskunnallisesti aktiivisempaan suuntaan. Itse näkisin tämän tapahtuvan siten, että lisätään palvelua - erityisesti lähiyhteisössä.
Metsäpartio on suomalainen perversio, jolla on historialliset juuret. Ei universaali totuus.
Aikanaan kävin työni puolesta seminaarissa Etelä-Afrikassa ja siellä kertoivat että sikäläiset partiolaiset toimivat maaseudun kylissä opettamassa lukutaidottomia ihmisiä tietotekniikan saloihin. Tämä tuki valtion pyrkimyksiä jakaa sähköinen opiskelumahdollisuus kaikille kansalaisille. Siinä oli mielestäni yhdistetty hyvin käytännön tekeminen ja yhteiskunnan muuttaminen. Partiolaisen oman toiminnan tulos oli melko lailla välittömästi nähtävissä.
Tämä Sitra-partiointi ei nimenomaan ole sellaista. Muutama innokas pj pääsee istumaan palavereissa, joiden tuloksena syntyy pieni lisä Sitran julkaisusarjaan. Osallistujat toki saavat hyviä kontakteja ja vaihtavat käyntikortteja mukavien ihmisten kanssa ja pystyvät kehittämöään omaa yhteiskunnallisen vaikuittajan uraansa. Mutta ne tulokset meidän muiden kannalta?
Yhteiskunnan kehittäminen yhteiskuntatasolla sotkee partion puoliväkisin poliittiseen toimintaan. Sitäkö me haluamme? Meidän tehtävämme lähtee jo ihanteiden kirjoitusmuodossa yksilötasolta. Kehitämme itseämme ja rakennamme ystävyyttä ITSE.
Jos partio haluaa profiloitua yhteiskunnallisena vaikuttajana, sille löytyy parempi markkinarako valjastamalla jäsenet tekemään työtä jota muut eivät tee. Siivotaan puistoja ja katuja koiranpaskasta, viihdytetään vanhuksia, ollaan maahanmuuttajien tukena. Palavereissa istumalla hukkuu vain harmaaseen massaan. Nythän tietysti joku sanoo että niinhän me teemmekin - tempausluontoisesti yhtenä päivänä vuodessa. Muina 60 partiopäivänä tuusaamme jotain Senegalin sademetsien hyväksi.
Ongelmana tällaisessa toiminnassa on se, ettei se kiinnosta ketään. Partion pitää nykyän tarjota elämyksiä pystyäkseen kilpailemaan tylsistyvien lasten mielenkiinnosta. Tekisipä mieleni sanoa, että tämä peli on jo hävitty. Meillä ei ole juuri minkäänlaista kilpailuetua muihin harrastuksiin nähden. Hintaetukin haihtuu kun jäsenmaksu nousee joka vuosi. Vanhat tukijäsenet häviävät listoilta, kun maksu aatteellisesta tuesta on liian kova. Koko partioideologian arvo on siis noin 50€.
Entä jos siirrymme ruohonjuuritason yhteiskunnalliseen toimintaan. Lakkautamme partiotoiminnan suomalaisille lapsille lapsille kokonaan, koska emme näemmä pysty kasvattamaan heistä hyviä johtajia. Siirrymme rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa tarjoamalla toimintaa AINOASTAAN maahanmuuttajille - aikuisille ja lapsille. Autamme heitä hoitamaan jokapäiväisiä asioita ja opetamme 50€ vuosimaksulla miten tämä yhteiskunta toimii. Jospa se huono johtajuus onkin meidän geeneissämme, eikä koulutusjärjestelmämme tulosta?
"Yhteiskunnan kehittäminen yhteiskuntatasolla sotkee partion puoliväkisin poliittiseen toimintaan"
SP linjaa selkeästi, että toiminta on ***PUOLUE***poliittusesti sitoutumatonta. Suosittelen lukemaan vaikka paikkapaikoin parjatun wikipedian artikkelia aiheesta politiikka ja sitten tulla kertomaan kuinka järjestö tai aatteellinen liike voi olla epäpoliittinen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Politiikka
"Meidän tehtävämme lähtee jo ihanteiden kirjoitusmuodossa yksilötasolta."
sekä lainaus aikasemmasta kirjoituksestasi:
Kirjoittanut Juha Heikkinen (ei varmistettu) Ke, 04/01/2012 - 11:17.
"Mutta Helvi Sipilä varmaan ymmärsi myös miten toimiva yhteiskunta perustuu yksilön vapaudelle tehdä asioita itse, tehdä virheitä ja oppia niistä, löytää oma tapansa olla aktiivinen - olipa se sitten perinteitä noudattaen tai uutta luoden."
Näistä herää kysymys onko oikeistolaisilta haiskahtavat katsantokakkulasi turhan poliittiset tai puoluepoliittiset?
Syö vaihteeksi jotain muita sieniä, jooko. Lainaan nyt yhden virkkeen artikkelista jonka pyysit lukemaan: "Yleiskielessä sanalla politiikka tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä." Toimintamme perustuu partioaatteeseen ja pyrimme tämän keskustelun pohjalla olevan ajatuksen mukaisesti vaikuttamaan yhteiskuntaan. Jos olemme tuon käsityksen kanssa samaa mieltä, olemme siis erittäin helposti luokiteltavissa poliittiseksi toimijaksi
Jos kuitenkin otat itse ne idealistin kakkulasi pois päästä, niin huomaat että viittasin nimenomaan tuohon tehtäväämme olla puoluepoliittisesti sitoutumaton. Ja sitä periaatetta meidän ON noudatettava.
Myönnän että oma argumenttini ei ole tässä suhteessa täysin aukoton; tukeminen kansalaisen kehittymistä yhteiskunnan jäseneksi tietysti vahvistaa koko yhteiskuntaa (sekä kansalaisyhteiskunta että poliittista). Osaat varmaan kiistää.
Ihanteissa annamme kuitenkin vapauden itsellemme ja muille etsiä elämän totuutta. En ymmärrä ihanteita koskevan lainauksesi tekstistäni relevanssia tässä yhteydessä. Tarkoitatko että meidän pitäisi jotenkin pohjoiskorealaisittain antaa joku valmis totuus ettei tarvitsisi itse etsiä ja pohtia? Vähän samaan ilmeisesti viittaat kun pidät yksilön vapautta tehdä asioita itse oikeistolaisena hapatuksena. Mutta onneksi sinulla on partiolaisena oikeus löytää totuutesi. Onnea siitä meille.
Juuri näin! Tarvitaan lisää käytännön yhteiskunnallista vaikuttamista - erityisesti paikallistasolla.
En usko että Aino ajaa mitään palaveri- ja kokouspartiota. Olette nyt ehkä tehneet hänestä vähän olkinuken.
Ehdottomasti ja valitettavasti näin on päässyt käymään. Käytännössähän partiossa on aina ollut parasta se, että täällä on tekemistä ja paikka jokaiselle. Palavereissa viihtyville järjestöjyrille on tekemistä samoin kuin metsässä solmuileville eräjormille. Ei ole mitään syytä sanoa että toisen tapa on toista parempi.
Pahoittelen yleistyksiäni, Aino.
Pääkirjoitus on provosointia parhaimmillaan ja kommenttien määrästä päätelleen onnistunutkin tehtävässään.
Olen samaa mieltä siitä että konservatiivisuus ja metsään meno eivät ole niitä autuaaksi tekeviä partion ominaisuuksia, mutta samalla vierastan niiden aliarvioimista. Ikään kuin solmujen teko olisi naurettavan lapsellista kun kerran "new age partiolaiset" istuvat huivit kanssa Sitran neukkarissa muokkaamassa yhteiskuntaa. Pääkirjoituksesta jää suuhun paha 70-luvun jälkimaku; nyt partio haluaa olla yhteiskunnan muuttaja palaverien kautta samalla lailla kuin poliittinen nuorisoliike aikoinaan. 80-luvun partion menestyksen salaisuus oli ihmisten kyllästyminen yhteiskunnan parantamiseen komiteatoiminnan kautta. Nytkö siitä tehdään uusi ihanne?
Päätoimittajan mielestä äskeinen kappale varmasti heijastaa juuri sitä sitä konservatiivisuutta, jota vastaan hän kirjoituksessaan saarnaa. Ei heijasta. Haluan tuoda esille eron toiminnan kohteessa. "Vanha" partiotoiminta keskittyi yksilön kasvattamiseen aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi. Öhman käsittääkseni haluaa ohjata "uutta" partiota yhteiskunnan muuttajaksi. Eikö tässä olisi aihetta nyt laittaa suu säkkiä myöten (pahoittelen konservatiivista ja vanhanaikaista sanontaa)?
Jos joku partiolainen haluaa istua Sitran palavereissa muokkaamassa maailmaa, niin istukoon. Sitä kahvia ja palaveripullaa kyllä riittää. Samalla pitää antaa oikutus sille työlle, jota lippukunnissa tehdään uusavuttomien vanhempien perinneavuttomien lasten kanssa. Jos perinteet, solmut ja metsä antavat näille lapsille rajoja ja itseluottamusta niin hyvä niin. Vielä kun saisimme luvan käyttää näitä lapsia alle 18-vuotiaina enemmän johtajina ottamassa vastuuta ja saamassa välitöntä palautetta, olisi tällä toiminnalla jotain annettavaa samoajaikäisillekin.
Jos päätoimittaja Öhman haluaa helvisipiläksi niin siitä vaan. Onnea matkaan ja hienoa. Mutta Helvi Sipilä varmaan ymmärsi myös miten toimiva yhteiskunta perustuu yksilön vapaudelle tehdä asioita itse, tehdä virheitä ja oppia niistä, löytää oma tapansa olla aktiivinen - olipa se sitten perinteitä noudattaen tai uutta luoden. Ei ole partion (tai sitä edustavan lehden päätoimittaja) asia antaa ymmärtää että maailman pelastamista pienemmät tavoitteet ja perinteet tekisivät toiminnasta huonon ja kasvattaisivat automaattisesti huonoja johtajia. Huonoja johtajia kasvaa aina, jokaisessa organisaatiossa ja jokaisella toimintatavalla. Mutta niin kasvaa myös hyviä johtajia.
Kuka on kieltänyt käyttämästä alle 18-vuotiaita johtajana? Mielestäni uutta ohjelmaa tulkitaan tältä osin aina tahallaan väärin (usein jopa muodossa: "alle 22-vuotiaat eivät saa enää johtaa").
Partiojohtajan pääkirjoitus on loistava ja ehkä houkuttelevakin paikka ottaa kantaa, mutta jatkuva provosointi ja pahan mielen levittäminen ei liene tämänkään julkaisun tarkoitus. Seuraavaksi jotain positiivista, kiitos.
Kiitos!
On varmasti hienoa päästä osoittelemaan sormella huomaamiaan "epäkohtia". Kuten Eliisa mainitsi, ei jatkuva provosointi ja pahan mielen levittäminen ole PARTIOn tarkoitus.
Jos haluatte politisoida tekemistä, vaihtakaa leiriä. Keskustelua asioista saa kyllä aikaiseksi vähemmälläkin mielipahan tuottamisella.
Muutamissa muissa kirjoituksissa oli mukavasti esitetty johtamiseen liittyen se, että virheet päästään tekemään kavereitten kesken ja niistä otetaan opiksi.
Ja mitä tulee ihmisten haluttomuuteen lähteä SPn johtotehtäviin, toivottavasti se johtuu siitä, että hyvät tekijät tekevät työtänsä lippukuntansa hyväksi.VAIN lippukunta on tärkeä. Kaiken muun pitäisi olla lpk-työtä tukevaa, eikä mitään partiobrändin tukemista.
Itse tykkään näistä räväkimmistä pääkirjoituksista.
Saa vähän ajateltavaa. Tässä lyhyen partiourani aikana (26 vuotta) olen vähän tullut happamaksi näille "hei hei meillä on aina kivaa" teksteille. On hyvä että ongelmista puhutaan.
Tai jos ei edes varsinaisista ongelmista puhuta, niin vähän tökätään kylkeen jotta ei jämähdetä paikoilleen.
Komppaan tätä! Säihkyturpaa kehiin.
Nuorten johtajuutta tukisi ja lippukunnan toiminnan jatkuvuutta turvaisi hyvälaatuinen rok (ryhmänohjaajakurssi). Kurssien järjestäminen on kuitenkin sälytetty lippukunnille.
Jostain syystä rokin järjestämiseen on paljon suurempi kynnys kuin vanhan vartionjohtajakurssin. Kait se on sitä, että itse on käynyt vj-kurssin ja nyt lippukunnasta löytyy vain 1-2 halukasta aikuista ROKin järjestämiseen. Se on liian vähän. Näilläkään aikuisilla ei ole olemassa mitään kosketuspintaa ROKkiin. Kestää vielä joitain vuosia ennen kuin uuden (nykyisen) ohjelman mukaan kasvaneet nuoret ovat aikuisia ja ohjelmaan sisäänkasvaneita. Olettaen tietysti, että heille saadaan koskaan järjestettyä ryhmänohjaajakoulutusta!
Akela-, sampo- yms. koulutuksiin nuoret ovat kuulemma liian nuoria. Ohjelmapäiviin nuoret voivat osallistua, mutta mistä saada apua nuorten johtajakoulutukseen?
Meidän lippukunnastamme tarpoja-samoajaikäkaudet ovat häviämässä, kun johtajuutta ei ole eikä ryhmänohjaajakoulutusta järjestetä. (Vaeltajia meillä ei edes ole.)
Lippukunnat tarvitsevat nuorten johtajien kasvattamisessa tukea piiristä tms. ROKkien järjestämiseen!
Luulen, että tässä ongelma on useimmiten uuden pelko. Ei tuo paketti nyt niin erilainen ole, etteikö sen järjestäminen onnistuisi yhtä hyvin kuin vj-kurssin. Se, että järjestääkö sitä yhden lippukunnan voimin on sitten toinen juttu. Itse en sitä tekisi, enkä tee. Meillä alue järjestää noita - samoin kuin se järjesti vj-kurssejakin. Piirissämme myös tavallinen käytäntö.
Käsittääkseni monissa piireissä tällaista tukea annetaankin. Meillä ROK järjestetään alueellisesti kymmenen lippukunnan kesken, jolloin se ei kuormita kohtuuttomasti yksittäistä lippukuntaa.
Meilä ainaki on pääsääntösenä ajatuksena kasvattaa nuoret partiolaiset kunnioittamhaan luontoa ja toisia ihmisiä sekä oppia selviytymhään luonnosa ja elämäsä.
Huonosta johtajuuesta olen sitä mieltä että partiosa suurin osa johtajista on harjotteljoita, joitten pittääki epäonnistua välilä. Tosin kunnollinen palautheen kerhääminen ja palautheen vasthaanottamisen opetteluki kuulusit asihaan.
Mielestäni, jos verrathaan nuorta aikusta partiojohtajjaa johtajakauven lopun varusmiesjohtajjaan, niin aikalaila samallaista hapuilua son. Elämä opettaa sitten joitaki ja etenki jos johtamista saa harjotella josaki.
Partiosa johtamisseen tulis osata antaa oikeala tavala maholisuuvet jo seikkailijaiäsä, etenki sillon ko halu on koa ja valmiuvet on jo olemasa. Se että miten tämä häätys tehä, onki sitten jo toinen asia.
Kyllä se on niin, että johtajuus otetaan, ei sitä voi antaa. Aina on hyviä johtajia, ja aina on huonoja johtajia. Hyvistä kasvaa parempia aikanaan, huonoista taas ei saa hyvää johtajaa kirveelläkään.
Täällä huudetaan apuun syväjohtamisen (Intti) arviointeja ja itsearviointeja, kun resurssit ja tekeminen pitäisi kohdentaa lippukuntiin ja siellä tekemisen tukemiseen.
Entäs jos keskusta ja piirihallinnon "aktiivit" tekisivät kukin vaikka iltaretken 5 lippukuntaan kukin vouden aikana. Kyselisivät, tukisivat, innostaisivat, osallistaisivat - toisivat energiaa lippukunnan toimintaan.
Uskoisin, että tulos olisi paljon parempi kuin nyt. Älkää nyt kukaan (jos näitä edes kukaan lukee) suuttuko, mutta partioliikkeelle voisi tehdä hyvää Persu-tyyppinen ilmiö.
Palataan pari askelta takaisin juurille päin, hyvät käytännöt levitykseen lippukuntien kesken ja enemmän tekemistä omassa lippukunnassa.
Monissa piireissä johto ja luottikset nimenomaan aktiivisesti jalkautuvat lippukuntiin. Esim. FiSSc on ottanut tavoitteekseen käydä kaikissa lippukunnissa nyt alkuvuoden aikana.
Itsekin kävin piirihallitusurani aikana useassa lippukunnassa vuosittain. Minulle jäi vain monesti sellainen olo, etteivät nämä visiitit olleet erityisen toivottuja. En siis todellakaan tullut sinne mitenkään kunniamerkit rinnassa pätemään vaan avoimin mielin rakentavassa hengessä, mutta silti suhtautuminen oli vähän nuivaa: "tuolta se nyt tulee tarkastamaan meidät".
Tuo jalkautuminen on erittäin tärkeää ja suhtautuminen on olettavasti juuri tuollaista kuin sanot. Se olisi aika työlästä, mutta yksi parhaita juttuja olisi, jos piiritoimijoita voisi antaa joillekin retkille "lainaan". Itse näen ongelmana suhtautumisessa piiriin ja SPhen, että se nähdään puhtaana paperipartiona. No, pari vuotta piirissä pyörineenä siltä se liikaa näyttääkiin. Tätä imagoa (ja osittain totuutta) vastaan yritän taistella rydäämällä itse metsässä tapahtumassa kuin tapahtumassa. Suurin osa muistakin tekee näin, joten pystyttäiskö me vahvistamaan tätä viestiä jotenkin?
Minusta kukaan ei saisi olla pelkästään piiritoimija. Kaukapartiossa tuorein Hopeasusi muistetaan henkilönä, joka ensin veti sudenpentulaumaa ja sen jälkeen parin muun aikuisen miehen kanssa ryhtyi vetämään vartiota, kun oikeanikäisiä(*) vj:ia pojille ei löytynyt. Se, että hän toimi samanaikaisesti myöskin piirinjohtajana on meille sivuseikka: meidän nykyinen LPKJ oli vartiolaisena juuri tuossa vartiossa ja muisteli joulujuhlan jälkeen puurojonossa hänen olleen tosi hyvä vartionjohtaja.
(*) siis vanhan ohjelman mukaan, nykyisen ohjelman mukaan hän olisi ollut juuri oikean ikäinen sampo seikkailijoille
"Pitäisikö oppia keräämään palautetta?"
Armeijassa johtamiskauden joka hommasta piti kerätä useampi johtamissuoritus- tai koulutussuorituspalautelappu. Ei välttämättä aina kovin hyödyllistä (sisällönkään puolesta), mutta partiossa en ole nähnyt mitään vastaavaa...
Tässä(kin) kohtaa kääntäisin siis katseen keskusjärjestön suuntaan, ja ehkä jopa ohjelma- tai koulutustoiminnanalalle: millä tavalla pj-kurssin jälkeistäkin johtamista tapahtumissa tai arkipäivässä tulisi arvioida ja mitä työkaluja tähän halutaan tarjota? Pestikeskustelut (alku ja loppu). Riittääkö tämä, oikeasti?
Ja omaan jalkaan ampuen: onko lappuja ja kaikkea A4-saastaa jo ennestään ihan riittävästi kuitenkin?
Oon ehkä tyhmä mut eiks laput oo ihan turhia. Kyllä ainakin mun kohtaamat lapset antaa ihan suoraa ja välitöntä palautetta pyydettäessä.
Pitää saada monenlaista palautetta. Seikkailijat, Samoajat ja Aikuiset katsovat asioita eri kantilta ja antavat palautteen eri tavalla.
Meillä lippukunnnassa insinöörijohtajat ovat omien leiriensä lopussa jakaneet hyvin perusteelliset palautelaput, joiden täyttämiseen on varattu aikaa. Mielestäni se on hyvä tapa ja palautetta on aktiivisesti käytetty toiminnan parantamiseen.
Jokainen tavallaan. Itse pidän lapuista.
Kirjoita uusi kommentti