Partio-ohjelman seikkailut hakusessa
Monet lippukunnat tuskailevat seikkailijaohjelman kanssa, vaikka ohjelmauudistuksesta on jo hetki aikaa. Lippukunnissa ei riitä aikuisia johtajia kaikille seikkailijajoukkueille ja ryhmät ovat liian pieniä ohjelman määrittämään joukkuekokoon verrattuna. Osassa lippukunnista ohjelma toimii kuitenkin hyvin ja sen eteen on jouduttu tekemään vain pieniä kompromisseja.
Näkyvin jäänne vanhasta ohjelmasta ovat johtajien opaskirjat. Harva jaksaa tilata myös päällekkäistä tietoa sisältävät päivitykset teoksista.Uusi ohjelma hanskassa Lahdessa 
Lahden Katajaisten entinen lippukunnanjohtaja Annika Jouhki kertoo, että heidän lippukunnassaan seikkailijaohjelma on hyvällä mallilla. Seikkailijajoukkueita on 70 jäsenen lippukunnassa kaksi, mutta ne ovat pienempiä kuin ohjelma määrittää. Kummassakin joukkueessa on noin 6-8 seikkailijaa. Seikkailijajoukkueiden johtajat ovat uuden ohjelman mukaisesti oikean ikäisiä.
– Meillä on useampi kolo ja haluamme tarjota toimintaa seikkailijaikäisille kahdessa eri kaupunginosassa. Tästä johtuen joukkueet ovat pienempiä, Jouhki kokoaa.
Mahdollisiksi ongelmiksi seikkailijaohjelmassa Jouhki mainitsee seikkailijajoukkueiden liian pienen koon ja joidenkin ohjelman osien raskauden. Esimerkiksi Sepeliä ei lippukunnassa aina toteuteta pienen väkimäärän takia, ainakaan yhtä usein kuin ohjelma suosittaisi.
Hyvää palautetta Sahalahdelta
Sahalahden Sinisusissa oli ohjelmauudistuksen aikaan niin vähän johtajia, että uuden ohjelman toteuttaminen vaati uusien johtajien rekrytoimista.
– Olimme aiemmin keskustelleet lippukunnassa, että pitäisi vaihtaa uuteen ohjelmaan. Kun alueohjaajamme sanoi, että nyt pitäisi viimeistään vaihtaa, lähdimme ”pakosta” mukaan, kertoo Sinisusien hallituksen jäsen Anni Heikkilä.
Heikkilän mukaan uuteen ohjelmaan sopeutuminen vei aikaa, sillä ohjelma sisälsi paljon uudenlaista suoritettavaa. Heikkilä itse toimi tuolloin samoajaikäisten johtajana ja piti ohjelmasta. Muilta johtajilta hän on kuullut hyvää palautetta muista ikäkausista. Seikkailijaohjelmaa pidetään hyvänä, sillä ohjelma sisältää paljon vaihtoehtoja ja aktiviteettikortti helpottaa johtajien työtä.
– Kun uuteen ohjelmaan on tottunut, se tuntuu ihan hyvältä. Ohjelma toimii ja on hyvä, että ikäkausia on hieman jaettu. Toisaalta välillä kaipasin vanhaa ohjelmaa samoajaikäisille ja esimerkiksi riihityksiä, Heikkilä sanoo.
Nykyään Sahalahden Sinisusissa on kuutisenkymmentä aktiivista jäsentä. Seikkailijajoukkueita on yksi, siinä on neljä jäsentä. Joukkueessa on kaksi johtajaa, joista toinen on vaeltajaikäinen.
Vinkkien avulla seikkailijatoiminta käyntiin
Lippukunnat, joilla seikkailijaohjelma toimii pienistä ongelmista huolimatta, antoivat muutaman vinkin siitä, miten he itse ovat soveltaneet ohjelmaa.
1. Seikkailijoita ei riitä oikeankokoiseen joukkueeseen?
Ei hätää. Seikkailijajoukkueiden tulisi joka tapauksessa toimia pienemmissä vartioissa, joten joukkue toimii myös pienemmällä harrastajamäärällä. Pienempi joukkue helpottaa myös johtajien työtä.
2. Lippukunnassa ei riitä aikuisia johtajia seikkailijoille?
Tämän ongelman voi ratkaista esimerkiksi siten, että jokaiselle seikkailijajoukkueen johtajat ovat samoajaikäisiä ja heille nimetään luotsi, joka lähtee mukaan reissuihin ja on tarvittaessa apuna (turvallisuusohjeiden mukaan seikkailijajoukkueella tulee olla reissuissa mukana täysi-ikäinen johtaja). Tämä ei velvoita luotsia mukaan viikoittaiseen toimintaan.
3. Johtajat kaipaavat vanhaa ohjelmaa.
Osassa lippukunnista järjestetään yhä riihityksiä. Myös vanhan ohjelman muut jäänteet ovat säilyneet perinteisinä, toimivina ratkaisuina. Uuteen siirtyminen ei tarkoita aina täysin vanhasta irtautumista.
Seikkailijat ovat 10–12-vuotiaita partiolaisia. Seikkailijoiden ryhmä on 10–15 hengen joukkue, joka jakaantuu kahteen tai kolmeen vartioon. Seikkailijajoukkuetta johtaa tehtävään koulutettu aikuinen, sampo. Kukin seikkailija saa vuorollaan opetella johtamista eli toimia vartionjohtajana tilanteissa, joissa toimitaan pienryhmissä eli vartioissa.
Teksti: Hilja Mäkinen, kuvat Otso Nuotio.
Kommentit
omassa lippukunnassani tilanne on tällähetkellä seuraava:
lippukunnan "aktiivisimmat" aikuiset ovat tulkinneet ohjelman omalla, "parhaaksi"(lue:helpoimmaksi itselleen) katsomallaan tavalla... jokaista ikäkautta voi johtaa vain aikuinen, ja lippukuntaa voi johtaa vain aikuinen, tapahtumia voi järjestää vain aikuinen jne jne... ja tässä kohtaa aikuiseksi tulkitaa henkilö, jonka ikä on +40, ja omat lapset ovat jo kasvaneet teini-ikään, tai ovat sudareita/seikkailijoita siinä k.o. aikuisen omassa ryhmässä.
samoajat, vaeltajat ja nuoremmat aikuiset eivät heidän silmissä kykene kuin ehkä tarpojien johtamiseen... JA samoajat ja vaeltajat eivät myöskään tarvitsisi mitään omaa ohjelmaa, vaan niiden ikäkausien partioksi riittää olla leireillä "nakkikoneina"....
Tilanne nykyisin on seuraava:
Samoajat, vaeltajat ja nuoremmat aikuiset ovat totaalisen kyllästyneitä toimintaan, ja pikkuhiljaa putoavat siitä pois... tälle asialle joskus kun yritetään tehdä jotain, esim. järjestää jotain omaa toimintaa, suunnitelmat tyrmätään heti...
Tarpojat taas alkavat kyllästyä omaan toimintaansa, koska haluaisivat päästä johtaja-tehtäviin niinkuin omat johtajansa ovat myös päässeet saman ikäisinä... tarpojien turhautumista lisää myös se, että monet tietävät jo kykenevänsä johtamiseen, koska monet ovat jo olleet ohjaajina esim. 4h-kerhoissa, seurakunnan kerhoissa jne...
ja sitten viel ne sudarit ja seikkailijat... ryhmät jakautuvat kahtia... KOSKA on "johtajan lapsi ja hänen parhaat kaverit" ja sitten on "kaikki muut"
tästä seurauksena lpk:n leirit ja retket ovat todella tukalia tilanteita.... johtajisto ei tule toimeen keskenään, asioista on mahdotonta sopia mitään.... lapset eivät myöskään saa mitään suorituksia, koska "aikuisia" ei kiinnosta, eikä nuorempien anneta järjestää suorituksia, tai kun vihdoin annetaan suostumus, ketään ei kiinnosta enään järjestää mitään kun ehdotukset on toistuvasti lytätty...
myös alueen, piirin jne. tapahtumiin osallistuminen on nistä syistä muuttunut olemattomaksi
t. lippukuntaansa kyllästynyt, ennen aktiivinen, "nuoriaikuinen"
Ei kuulosta hyvältä. Ehkä voisit olla yhteydessä alueohjaajaasi tai piirin toiminnanjohtajaan ja lähteä selvittämään tilannetta "ulkopuolisen" avustuksella?
Aikuinen ei voi koskaan toimia B-P:n alkuperäisen ajatuksen mukaisesti "vertaisjohtajana" 10 - 12 v Seikkailijoille.
Vanhassa ohjelmassa omana aikanani ja omassa lippukunnassani vartiolaisena oltiin vähintään kolmivuotiskausi eli 10 - 13 v. Yleensä johtajina toimi 3 vuotta vanhempi parivaljakko, vartionjohtaja ja apulaisvartionjohtaja 13 - 16 v. Tuona aikana saatettiin vielä lisäksi toimia omassa vartiossa ja "suorittaa" alta pois III luokkamerkin lisäksi tietenkin II ja I luokan merkit. Retkillä käytiin, Pt -kisoihin osallistuttiin siinä missä lippukunnan leireihin ja isompiinkin leireihin sekä lippukunnan muihin toimintoihin ja rientoihin silkasta oppimisen riemusta - oppihan partiossa runsaasti erilaisia oikeasti hyödyllisiä asioita itse tekemällä.
VJ -kurssille siis pääsi 13 -vuotiaana, jos vartiolaiseksi 10 -vuotiaana. Vartiota ei vedetty koskaan yksin, vartiota vedettiin aina parin kanssa ja aikuinen tuki oli aina vähintään puhelinsoiton päässä. Hienoa oli, kun rippikoulun käymisen jälkeen pääsi myös vaeltajaksi vaeltajakasteen kautta eli noin 15 -vuotiaana ja pääsi osallistumaan vaeltajien toimintaan. Samalla lippukunta otti vaeltajat heti luottamustehtäviin lippukunnan organisaatioon kuin piirinkin. 15 -vuotiaana oli myös mahdollisuus käydä laumanjohtajakurssi ja alkaa johtajaparinsa kanssa ohjata sudareita. Aikuinen tuki oli koko ajan siinäkin taustalla, muttei aina suoranaisesti paikalla.
Nuoret vastuutettiin tehtäviinsä ja heille annettiin vastuuta - kuten B-P alkuperäisessä partio-ohjelmassaan kaukaa viisaasti oli ajatellutkin. Parhaimmillaan partio antoi kipinän jollekin tietylle elämänalalle, johon myöhemmin myös ammatillinen kutsumus suuntautui. Tärkeää oli myös partiohenki - eli se, että jokainen hyväksyttiin sellaisena kuin on, vahvuuksineen ja kehitystarpeineen.
Nyt aikuisten on tungettava itsensä partio-ohjelman joka vaiheeseen. Se, jos mikä voi kyllästyttää ja ärsyttää nuoria. Ja ärsyttää se myös aikuistakin. Siksipä omassa ohjaamassani seikkailijatoiminnassa olen pyrkinyt olemaan ainoastaan aikuinen mahdollistaja, joka mahdollistaa seikkilijoiden kehittymisen tarpojiksi, samoajiksi jne. Se, mitä sudariohjelman aikana ei ole kenties opeteltu (jos laumanjohtaja on kantanut kaiken eteen valmiiksi, kuten laitostamiskasvatuskulttuurissa on oykyisin usein tapana), opetellaan seikkailijoina. Yhdistämme samankaltaisia suorituksia - eikä aina edes 90 min kokous tahdo riittää kerran viikossa, jotta ehtisi oikeasti tekemällä oppimaan vaadittuja asioita. Onneksi kantavana voimavarana nykylippukunnassamme on aktiivinen muu ohjelma, johon on hyvä ympätä mukaan enemmän aikaa vievä osioita.
Harmittaa että aikuiset vievät nuorilta mahdollisuuden oppia vastuuta parhaassa iässä, kun siihen on vielä into ja sisäinen palo. Vasta 15 -vuotiaana johtajakoulutusputkeen ja vastuuseen pääsevä on liian vanha monessa suhteessa: peruskoulu päättyy, opiskelut alkavat ja paras into on jo takana johtajaksi rupeamiselle. Kyseessä on sentään nuorten toiminta, eikä aikuisten keskinäinen - mihin toiminta on vaarassa ajautua, sudarit saadaan vielä pidettyä mukana - mutta muut putoavat toiminnasta pois - kun toiminta saattaa olla tylsää . . .
Jos luet uuden ohjelman oppaista aikuisen roolista, niin se on aika lähellä tuota, minkä olet oikeaksi kuvannut. Aikuisen rooli on olla "taitavasti taustalla ja tarvittaessa läsnä". Ei tosiaankaan tunkea itseään framille, niin kuin kerrot.
Olen itse vetänyt seikkailijatoimintaa aikuisena ohjelman kuvaamalla tavalla, jossa joukkue jakaantuu vartioiksi ja vartioissa on kiertävä johtajuus. Tuntui toimivan ihan hyvin. Samoin minulla on hyviä kokemuksia samoajien vetämistä tarpojavartioista.
Muotoa tärkeämpää on ajatus. Monenlaisella järjestelyllä voidaan saavuttaa partion päämäärä. Uuden ohjelman tärkein tavoite oli kiinnittää huomiota ihmisen psyykkisen kasvun eri vaiheisiin, jota ikäkaudet pyrkivät edustamaan.
Miksi ihmeessä lippukunnan pitäisi toimia johtajajärjestelmässä niinkuin SP käskee. Järjestelkää johtaminen siten kuin teille parhaaksi sopii, ja unohtakaa "määräykset" siitä, kenen pitäisi ketäkin johtaa.
Kunhan jokaiselle ikäluokalle on mielekästä hyvin järjesteltyä ohjelmaa ei viime kädessä ole mitään väliä, kuka siellä johtajana on. Pääasia on, että se on lippukunnan toiminnalle hyväksi.
Vastuu niille, joille se sopii. Ja viimekädessä vastuu on AINA lippukunnan johtajiston. LPKJ muun johtajaneuvoston kanssa on vastuussa siitä, että koko lippukunnan toiminta on sekä opettavaista että hauskaa.
Muuten, kyselyssä jälleen kerran tyrmätään ne, jotka käyttävät perusohjelmana muuta kuin SPn ohjelmaa viittauksella "kolkat ja tontut". Ko. ryhmiä ei ole ollut enää aikoihin. Kyllä ne ovat sudenpentuja meilläkin. En ymmärrä, miksi partiojohtajille syötetään piilopropagandana tällaista huttua. että vanha eräohjelma olisi jotenkin huono. Ja jos joku väittää, että kyseinen kommentti on vain hauska, niin höpöhöpö, se on halventava ja alentava.
Muutamia ydinviestejä, joita uutta ohjelmaa lanseeratessa koitettiin painottaa:
- Ohjelma saa ja pitää soveltaa kuhunkin lippukuntaan
- Jos lippukunnalla on hyvä ja toimiva oma ohjelma, ei ole mitään tarvetta luopua siitä
- hyvä jos edes yritettiin. Tänne asti se viesti ei ainakaan ole tullut tuossa muodossa.
Mutta ei silläkään ole kovasti väliä ainakaan meidän osaltamme. Harmillista se on niitten lippukuntien osalta, jotka ovat aloittaneet uuden ohjelman käytön joko puolivastahakoisesti, tai sitten jälkeenpäin ovat huomanneet vanhan olevan toimivampi. Taaksepäin kun on vaikeampi mennä, vaikka se olisi parempikin.
No. Olen kuullut paljon myös paljon päinvastaista. Siis että uusi ohjelma toimii paremmin kuin vanha. Omassa lippukunnassani olen huomannut erityisesti, että 10-12 -vuotiaiden partion lopettamisprosentti on tippunut dramaattisesti, kun "vartioikäisten" toiminnalle saatiin aikuiset vetäjät. Lapset kokivat toiminnan mielekkääksi ja vanhemmilta tulee hyvää palautetta.
Pakko sanoa että en itse kyllä keksi miksi nyt haluaisin tukevana aikuisena vetää 10-12-vuotiaille toimintaa.
Enemmän uskoisin sen edelleen ylä-asteen viimeisillä luokilla oleville sankareille.
Seikkailijaikäkauden johtajana tulisi toimia aikuinen tai vaeltaja ja tarpojaikäkauden johtajana samoaja. Tämä on ehkä ainut asia, jota en täysin allekirjoita uudessa, muutoin mielestäni loistavassa ohjelmassa. Tilastojen mukaan vain noin 40%:ssa lippukuntia samoaja johtaa tarpojia. Monesti samoaja johtaa juuri seikkailijajoukkuetta ja pienessä osassa sudenpentulaumaa. Myös omassa lippukunnassani samoajat johtavat seikkailijoita. Saisivat toki johtaa tarpojia, jos haluaisivat, mutta näin ole.
Miksikö? Koska tarpojaikäkausi on ikäkausista kaikkein haastavin, sillä tarpojat ovat pahimmassa teini-iän syöverissä. Samoajat, joilla ei ole varsinaista johtajakokemusta (pieniä vastuutehtäviä yms. mitä aiemmissa ikäkausissa tulee vastaan lukuunottamatta), ovat vielä epävarmoja johtajia. Heille on äärimmäisen vaikeaa toimia haastavan ikäisten lasten kanssa toteuttaen aidosti ohjelmaa. Homma menee helposti pelkäksi hengailuksi, kun auktoriteetti ei riitä pitämään toimintaa kasassa. Sen sijaan seikkailijat, varsinkin vielä perusohjelman (2 vuotta) aikana, ovat sellaisessa iässä, että innostuvat helposti, kuuntelevat ja tottelevat vähän nuorempaakin johtajaa. Heidän mielestään lukioikäinen on jo käytännössä aikuinen. Seikkailijajoukkueen vetäminen on samoajalle mielekästä toimintaa ja hän saa toteuttaa itseään ja varmuutta johtajana. Riittävällä aikuisella tuella turvallisuusohjeidenkin kriteerit täyttyvät.
Ohjelmaa tehdessä käytettiin kasvatuspsykologeja ja muita alan asiantuntijoita kertomaan, minkä ikäinen viihtyy kenenkin seurassa. Tämän tuloksena ajateltiin, että vain pari vuotta vanhempi samoaja on hyvä johtaja tarpojalle, koska hän on kuin isosisko/veli tai kaveri. Partio on kuitenkin partiota vain, jos siinä noudatetaan partiomenetelmää, toteutetaan ohjelmaa ja sitä kautta kasvatustavoitteita. Kuinka vaikea sitä onkaan mennä vain pari vuotta nuoremmille sanomaan, että keskitytääs nyt tähän hommaan tai tänään tehdään tällaista, jos mielenkiinto on toisilla aivan muissa asioissa. Tämä vaatii samoajalta kohtuuttomasti itsetuntoa tai johtamiskokemusta. Ja tarpojista kun kasvaa taas uusi sukupolvi johtajia, tulisi johtajaesimerkin olla hyvää, jotta he saisivat oikeanlaisen käsityksen johtajana toimimisesta.
Kaikella tällä haluaisin herätellä miettimään uudestaan suositusta, että samoajat johtavat tarpojia eivätkä muita ikäkausia kuin sovelletuissa tapauksissa. Seikkailijaikäkauden johtajaksi samoajat sopivat vähintään yhtä hyvin. Miksi pyrkiä johonkin, joka ei mielestämme toimi yhtä hyvin kuin nykykäytäntömme. Nytkin joudumme vastaamaan jokaiseen kyselyyn, että tässä kohdin ohjelma ei toimi, vaikka ohjelma itsessään pyörii hienosti, merkkejä suoritetaan, retkiä tehdään, jäsenmäärä kasvaa ja meillä sujuu hienosti.
Uskon, että samoajat onnistuvat varmasti hyvin niin sudenpentujen, seikkailijoiden kuin tarpojienkin johtajina. Kyse on koulutuksesta, tuesta ja konkreettisista apuvälineistä.
Mikäli samoajat eivät ole sopivia tarpojien johtajiksi, kenen pitäisi sinun mielestäsi johtaa tarpojia?
Vastauksena kysymykseesi Juho, vaeltajat osoittautuvat yleensä sopivan ikäisiksi tarpojia johtamaan. Myös "lapsenmieliset" aikuiset ovat osoittautuneet ihan hyviksi tarpojajohtajiksi. Vaeltajilla on usein jo johtamiskokemusta takanaan sekä kärsivällisyyttä ja itsevarmuutta, mutta myös tarpojaikäiselle sopivaa kaverihenkisyyttä ja idoliutta.
Piti vielä sanomani, että tärkeätä on miettiä mikä lippukunnassa toimii juuri näiden tarpojien, samoajien ja vaeltajien kohdalla, jotta jokaiselle löydetään heille sopiva vaihtoehto. Samoaja voisi siis toimia sampona tai tarpojavartionjohtajana ja vaeltaja akelana, sampona tai tarpojavartionjohtajana oman ikäkauden toimintansa ohella (tai siis sisällä).
vanhassa ikäkausi-ohjelmassa tämä "ongelma" ratkesi vähän kuin itsestään... "samoaja"ikäiset kävivät vj-kurssin ja aloittivat niiden pienten 4luokalla olevien vartsujen johtamisen... Samaa ryhmää yleensä johdettiin sitten siihen asti että vartiolaiset menivät itse vj-kurssille.
Sinä aikana (4-6vuodessa) vj itse kasvoi ja sai lisää kokemusta johtamisesta, ja myös auktoriteetti muodostui paremmin kun tunsi vartiolaisensa(ja vartsut tunsi johtajansa) kun se "paha teini-ikä" alkoi.
Ja kun ne vartiolaiset sitten aloittivat johtajina, yleensä se oma vj jatkoi heidän "vaeltaja-ohjaajana"
Tämä oli kieltämättä hyvä malli. Monen kohdalla ongelmaksi muodostui kuitenkin kysymys: mitä teen, jos en halua vartionjohtajaksi? Vanhan ohjelman vaeltajaohjelma (14-17v) oli valitettavasti lähinnä sanahelinää useimmissa lippukunnissa. Nykyinen samoajaohjelma toimii jo onneksi paremmin.
Partion tulisi olla yhtä mielekäs ja vaihtoehtoja täynnä kaikille 7-22 -vuotiaille. Ei siten, että iän karttuessa on tarjolla vain kokoajan pelkkää vastuuta ja johtajarooleja.
Vaeltajaohjelma oli sanahelinää jos ei ollut vaeltajia. Meillä oli lippukunnassa ja on edelleen vartio joka koostuu vartionjohtajista ja muista saman ikäisistä. Siellä käydään vartioiden juttuja läpi sekä tehdään sen porukan omia juttuja. Itse olen sisäistänyt B-P:n ajatukset niin että vartio on partiota ja muut ikäryhmät on kehitelty koska jotku haluavat jäädä roikkumaan partioon olematta johtajana tai jotku haluavat lapset partioon jo nuorempina. Eihän kai kukaan usko että partiossa keskimääräinen olosaika olisi yli neljän vuoden. Ja onko tarvekkaan.
Mun mielestäni ohjelman muutoksessa oli kaksi asiaa. Toinen oli tehtävien jota partiossa tehdään uudistaminen. Hyvä. Mutta toinen juttu samalla oli partion rakenteen muuttaminen. Ennen tuskailtiin siirtymäkauden ongelman parissa että miten sudenpentu joka siirtyy vartioo kestää mukana. Ongelma tuli siitä kun aikuinen sudenpentujohtaja veti laadukasta ja monipuolista ohjelmaa. Sitten vartionjohtaja aloittikin tyhjästä, kokemuksena oma vartioaika. Tottakai toiminnan laatu laski. Nyt vain uudistetussa ohjelmassa tätä ongelmaa on lykätty eteenpäin. Sudenpennuilla on aikuinen johtaja samoin seikkailijoilla, sitten mennään ns. vertaisjohtajan toimintaan. Mä väitän että harvassa lippukunnassa toimitaan aivan kuten nykyinen ohjelma asiat sanoo. Eikä kai tarvekkaan. Näissä johtajavaatimuksissa tulee vain yksi ongelmallinen asia eteen. Nimittäin vakuutusturva. Kattaako vastuuvakuutus enää jos kaikki nykyiset ikärajat johtajien osalta eivät täyty. Olen nimittäin aivan varma että ne eivät täyty. Jos ohjelmassa lukee että seikkailijajoukkueen johtajan tulee olla tietyn ikäinen ja kokouksessa ei olekkaan riittävän vanhaa johtajaa niin katsooko vakuutusyhtiöä että emme korvaa koska kokous ei ollut teidän itsenne määrittämien kriteerien mukainen. Ennen riitti vj nyt pitää olla seikkailijajohtaja.
Sitten toinen suuri asia jonka ohjelmauudistus tuhosi on suorituskirja. Ennen oli selkeä kirja. Nyt jollakin ryhmittymällä A2 lakana. Kun on oikein vanhojen partiolaisten kanssa tekemisissä niin suorituskirja on se joka heiltä edelleen löytyy vaikka partiosta olisikin 50 vuotta.
jep, parissakin kohdassa samaa mieltä...
vanhan ohjelman vaeltaja-toiminta toimi, jos vaeltajia oli, ja jos heitä kiinnosti... omassa lippukunnassa k.o. ikäluokkaa vähän, ja eipä mitään omaa toimintaa kauheaasti ole kiinnostanut...
toinen, tosiaan mielestäni tuota siirtymässä poisjäämisen riskiä on lisätty nyt uudessa ohjelmassa... Miksi lapsi/nuori lopettaa? Monesti siksi, koska "jännittää" uutta ryhmää, ohjaaja, ohjelmaa jne jne... SIIS ei halua luopua vanhasta, mennä uuteen, joten menee pois... noh, nyt näitä "ulko-ovi-mahdollisuusksia" on enemmän kuin vanhassa ohjelmassa... ja pahimmat ulko-ovet juuri niissä ikävaiheissa kun nuoret muutenkin ovat epävarmoja itsestään... seikkailijasta tarpojaksi(ala-asteelta yläasteelle) ja tarpojasta samoajaksi(ylästeelta jatko-opintoihin)... eli jos näissä vaiheissa jokin asia menee hiukankin pieleen, voidaan olla aika varmoja, että jäsenluvut tipahtelevat taas...
Tartun muutamaan asiaan:
Ikäkausien määrää lisättiin ja niitä lyhennettiin juuri sen takia, että tilastoista näkyi selvästi partiosta eroamisen lisääntyvän, kun tiettyä ikäkautta oli kestänyt yli 2 vuotta. Tästä syystä ikäkausien kestoa haluttiin lyhentää. Siirtymävaiheet eivät siis karsineet oikeasti väkeä, kuten ajateltiin vaan "tylsistyminen samanlaisena jatkuvaan toimintaan".
Sudenpennuilla on edelleen suorituskirja ja mielestäni tälle ikäryhmälle se parhaiten sopiikin. Seikkailijoille alkaa jo tekeminen itsessään olla motivoivaa.
10-12v on sen verran haastava ikä että en antaisi kenen tahansa samoajan heitä johtaa. Kokemuksieni mukaan he tarvitsevat auktoriteettiä ja tarkasti suunniteltua ja toteutettua ohjelmaa.
Vanhassa systeemissä olen toiminut vartionjohtajana ja ollut varmasti liian nuori lasten johtamiseen.
Kirjoita uusi kommentti