Pääkirjoitus
Perinteistä poikapartiotoimintaa
"Kunnon meininkiä", "ei-kerhotoimintaa", "perinteikäs poikalippukunta".
Tuttuja attribuutteja, kun monet itseään perinteikkäiksi poikalippukunniksi tituleeraavat mainostavat itseään. Tässä tasa-arvon linnakkeessa, partiossa, kerromme mielellämme muille, että meillä hommat eivät jakaudu sukupuolen mukaan. Tytöt rakentelevat siinä missä pojatkin ja kaikki osallistuvat keittiöhommiin.
Miksi moniin näihin perinteisiin poikalippukuntiin otetaan kuitenkin naisia laumanjohtajiksi, mutta ei muihin pesteihin?
Ilmeisesti naiset kelpaavat niin kauan, kun pikkusudenpennut tarvitsevat huolenpitäjää, joka katsoo, että lapsilla on talvella tarpeeksi vaatteita päällä. Muutaman vuoden kuluttua on aika siirtyä tosimiesten perinteikkääseen poikapartiotoimintaan, johon naiset eivät tietenkään voi osallistua. Miksi nainen voi olla perinteisen poikalippukunnan laumanjohtaja, muttei lippukunnanjohtaja? Miksi sekalippukunnissa tai tyttö- ja poikalippukuntien yhteisillä leireillä keittiöön päätyvät yleensä tytöt?
Toisaalta, jokainen tietää, millaisia ajatuksia heräisi, jos mies ottaisi tyttölippukuntaan yhteyttä ja sanoisi haluavansa alkaa vetää sudenpentulaumaa.
Tasa-arvoa? Perinteikästä? Mainostamisen arvoista?
Teksti: Aino Öhman, kuva: Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi:n päätoimittaja.
Kommentit
Kaikki vaeltajaikäiset, nuoremmatkin poikajohtajat antamaan mallia oikeasta, sydämellisestä mutta samalla vahvasta esikuvasta.Mies/poika voi olla samaan aikaan vahva ja voimakas, jonkinlainen Veli Leijonanmieli, joka osaa olla hyvä esikuva pikku pojille.
Pienet pojat unohdetaan liian paljon kaikessa yhteiskunnan kasvatuksessa.Se alkaa päiväkodissa, jossa "akkoja" piisaa ja jatkuu koulussa.
Pojat tarvitsee samallailla lämpöä ja läheisyyttä, omia juttuja ja omia asioita kuin prinsessatkin.
Partio tyttöistyy ja se ei kyllä ole mikään häpeäkään.Pehmeyttä tarvitaan machomaailmaan ja sotien, väkivallan maailmaan.Mutta Poikia ei saa unohtaa.Pojilla on omat jutut.......
Joo, partion paras anti yhteiskunnalle on johtajakoulutus ja naisjohtajat ovat kokemukseni mukaan yleensä vastuullisempia kuin miesjohtajat.
Tylsää sukupuolikeskustelussa on se, että pitäisi aina jaksaa sanoa "pojat yleensä" tai "tytöt yleensä", ettei joku hermostuisi.
Hyviä kysymyksiä. Toisaalta funktionaalinen sukupuolijako on yhä voimassa - osin jopa tiukempana - myös urheiluseuroissa ja koulun liikuntatunneilla. Tässä mielessä partio ei ole mitenkään erityisen pahasti "ajastaan jäljessä". Sukupuolien väliset kulttuuriset erot madaltuvat koko ajan kuin itsestään, mutta sitä on vaikea huomata, koska prosessi tapahtuu hyvin pitkässä aikamittakaavassa.
Jos jokin poika-lpk on todella korvamerkinnyt sudenpennut täysin tyttöjen johdettaviksi, siis niin että poikia ei sudenpentujen johtajina ole eikä edes voisi olla, niin se on minunkin mielestäni aika tökeröä. Ennakkoluulottomuutta kannattaa ihan aktiivisesti kehittää itsessään, siitä on paljon iloa elämässä.
Mitäs jos toiset naiset tai tytöt tykkää olla poikalippukunnissa huomion keskipisteenä tai vaan harrastusyhteisössä jossa ei tarvitse nauttia kaikista naisyhteisön ominaisuuksista? Nollatoleranssi naisten suhteen kuulostaa lähinnä huvittavalta. Jos lippukunnassa on yleisesti selvää, mitä naiset tai tytöt voivat siellä tehdä, luulisi fiksujen naisten ja tyttöjen osaavan itse valita haluavatko kyseisessä lippukunnassa toimia. Pakko ei ole, mutta tarviiko sitten kieltääkään?
Ihan totta tuokin. Kai se on jokaisen lippukunnan itse päätettävissä. Meidän pojissa vaan huomaa heti muutoksen, jos huoneessa on yksikin vastakkaista sukupuolta. Tosin muutos on yleensä parempaan :-)
Kysymys ei ole vihan lietsomisesta poikalippukuntia kohtaan, ja olen samaa mieltä Loten kanssa siitä, että tarvitaan miespuolisia kasvattajia, poikien juttuja, miesten juttuja ja hyvä paikka niille on poikapartiolippukunta.
Mutta on ristiriitaista, että samalla kun mainostetaan, että poikalippukuntia tarvitaan ja sieltä pojat saavat miespuolisia esikuvia yms, jos sudenpentujen johtajat ovat kuitenkin naisia. Arvostavatko miehet sudenpentutoimintaa niin vähän, etteivät viitsi ruveta laumanjohtajiksi?
Nainen ei ymmärtääkseni voi olla miespuolinen esikuva? Haluavatko nämä perinteiset poikalippukunnat antaa sellaisen mallin pojille, että naiset kelpaavat huolehtimaan pikkusudareista, mutta "isojen poikien" partioon he eivät kelpaa?
Joko ollaan reilusti sekalippukunta, jossa molempien sukupuolien edustajat voivat toimia kaikissa tehtävissä, tai sitten johdonmukaisesti tyttö/poikalippukunta.
Joo olen ihan samaa mieltä kanssasi. Minulle kyllä kunnia-asia että jokaisella sudarilla on miespuolinen johtaja. Tänä syksynä tosin johtajan vaimo tuli avuksi. Jos tulee pula akeloista, niin minimivaatimus voisi olla, että ainakin toinen lauman johtajista on miespuolinen.
Hieman raflaavastihan tuo pääkirjoitus asian esittää. Voi olla että tuo on ihan elävästäkin elämästä lippukuntamaailmassa.
Mutta itse asia on vallan oleellinen. Tilastollinen fakta partion jäsentilastoissa on ollut jo pitkään, että partio tyttöistyy. Ja sanoisin että siihen on syynsä. Pojat ja tytöt tai miehet ja naiset, me toimimme hieman eri tavoin. En ota nyt piiruakaan kantaa siihen, kumman toimintatapa on parempi.
Olen partiotaipaleeni aikana ollut todistamassa useammankin pienemmän paikkakunnan ihan perusteltua tyttö- ja poikalippukunnan yhdistamistä yhteislippukunnaksi. vallankin tuossa kohdassa kun kaksi omanlaisensa perinteet omaavaa lippukuntaa aloittaa yhteisen taipaleen perinteet saattavat törmätä hyvinkin. Tytöillä vahvasti etupainotteinen suunnittelu ja tunnollisuus tekemisiin, pojilla sitten taas viimetippaisuus ja tunnollisuus tekemisiin.
Tyttöjen etupainotteisuus tekemisissä johtaa helposti siihen että hommat on jo tehty siinä vaiheessa kun pojat vasta miettivät että pitäiskö aloittaa. Oma kokemukseni myös on, että tyttöjen on usein vaikea sietää poikien viimetippaisuutta, ei sen puoleen en minäkään sitä aina siedä. mutta se on poikien tapaa toimia hyvinkin usein.
Tarpeeksi kauan kun tytöt hoitaa poikien jutut ja valmistelut, saattaa edessä olla tilanne että pojat kokevat olevansa "tarpeettomia" ja tyttöistyminen alkaa.
Tuon tilanteen tiedostaminen ja toiminta niin, että myös poikien tavalle toimia lippukunnassa on tilaa, on kokolailla helpostikkin ratkaistavissa. Annetaan tilaa erilaisille tavoille toimia, suunnitella, toteuttaa ... ja sallitaan poikien viimetippaisuutta. Toki tuossakin pojilla kehittymisen paikkaa.
Pojat, erityisesti sudenpennut ja seikkailijat, tarvitsevat ehdottomasti miespuolisia johtajia. yhtään aliarvioimatta tyttöjen ja naisten kykyjä. Se on vaan poikien juttu se. Pojilla siis poikien jutut ja tytöillä tyttöjen jutut.
Oma poikani joutui pahaan ikeeseen 7 vuotiaana sudenpentuna: oman äidin laumanjohtajuus oli kaiketi vielä hyvinkin sulatettavissa, mutta se että lauman 19 sudenpennusta vain 2 oli poikia oli jo ylikäymätön juttu.
Tarvitsemme poikien juttuja, miesten juttuja ja hyvä paikka tehdä niitä on poikapartiolippukunta.
Hmm. Ei meidän poikalippukuntaan ole haluttu juuri edes miespuolisia vanhempia laumanjohtajiksi. Johtajiston keskisyvistä riveistä kuuluu, ettei haluta ulkopuolisia pilaamaan omaa meininkiä. Ehkäpä kyseessä on vain ujous. Muutamien vuosien kuluessa on henki kehittynyt nyt siihen, että ehkä supe- ja seikkailijajohtajiksi voitaisiin pyytää vanhempia, kun kerran uusi ohjelma velvoittaa.
Minusta ei kannata lietsoa vihaa poikapartiotoimintaa kohtaan. Nimenomaan poikalippukunnassa ja usein paremmin kuin sekalippukunnassa voi pojalle tulla tilaisuus kehittää niitä äidillisiksi miellettyjä taitoja, joita laumanjohtaja, leirin muonittaja tai tiskivartiolainen tarvitsee.
En mistään hinnasta ulkoistaisi lippukuntamme leirikeittiötä tai sudenpentutoimintaa tytöille. Poika voi olla hitaammin lämpeävä näille tehtäville. Siispä hän ryhtyy toimeen vasta silloin, kun ei ole niitä äitejä ja tyttöystäviä paikalla, jotka muuten tekisivät kaiken ja paapoisivat pojan pilalle.
Kyllä miesten keskistä kasvatusta kuuluu ja sopii mainostaa yhä. Nykyäänhän lähes koko kasvatusala aina varhaisvuosista korkeakouluihin saakka on akkavaltaista. Miehet tekevät asiat keskenään omalla tavallaan ja on vain tervettä, että sudenpennulle on saatavilla tällainen uhanalaiseksi luokiteltava ukkovaltainen kasvatusjärjestelmä, kuin poikalippukunta on.
En usko olevani aivan väärässä, kun väitän, että vaikkapa tarpojaikäisten poikien huonompi integraatio partioon ja yleisemminkin yhteiskuntaan voitettaisiin miespuolisilla kasvattajilla. Ja niitä meillä on tarjota!
Just noin! Miksi naiset suostuu sudarijohtajiksi tollasiin lippukuntiin!
Kirjoita uusi kommentti