Pääkirjoitus: Sex Pistols, Neuvostoliitto ja naisjohtajat
Suomen Partiolaiset otti ensimmäistä kertaa voimakkaasti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun kuusi vuotta perustamisensa jälkeen, vuonna 1978. Silloin moraalisesti tuohtuneet partiolaiset olivat torppaamassa punkbändi Sex Pistolsin Suomen-vierailua. Herkkien lasten mielihän olisi konsertista järkkynyt!
Samoihin aikoihin partioliike suomettui muun maan mukana. Suomen Partiolaiset solmi suhteet Neuvostoliiton pioneerijärjestöön. Mitään moraalista ongelmaa ei ollut lähettää suomalaisia partiolaisnuoria Neuvostoliittoon pioneerileirille. Itsevaltaisesti hallittuun, ihmisoikeuksia törkeästi loukkaavaan diktatuuriin. Sellaista se oli. Maan tapa. Yhteiskunnallinen aktiivisuus silloin.
Takavuosien partioliike muistetaan edistyksellisenä, koska se oli oikeastaan ainoa taho, joka tarjosi naisille johtajakoulutusta ja -kokemusta. Edistyksellisenä pidetään myös sitä, että Suomessa tytöt ja pojat toimivat yhdessä heti siitä lähtien kun partio tuli maahan 1910. Kansainvälisen painostuksen takia toiminta eriytyi, ja vasta vuonna 1972 oli aika taas yhteiselle järjestölle, kun Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter perustettiin. Nuorten suojelu Sex Pistolsilta lähinnä huvittaa nykypäivänä, aktiivisuus Neuvostoliiton suuntaan pääasiassa kuvottaa.
Suomalaisen partion yhteiskunnallista profiilia halutaan tällä hetkellä nostaa. Partiosta halutaan tehdä näkyvä lasten ja nuorten puolustaja. Millaisissa asioissa meidän pitäisi näkyä, ottaa kantaa, osallistua. Miten osaamme erottaa tulevaisuudessa edistyksellisenä, huvittavana ja vastenmielisenä pidettävän yhteiskunnallisen aktiivisuuden, sekä edistää niistä vain ensin mainittua?
Teksti: Aino Öhman, kuva: Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi-lehden päätoimittaja.
Kommentit
Ehdotan, että partiolaiset järjestäisivät äänestämiseen kannustavan kampanjan seuraavien vaalien alla.
Miettikää: kirkassilmäisiä kersoja jakamassa ostoskeskuksessa lappuja joissa lukee: "Voix äänestää mun puolesta?". Virallinen tiedote SP:ltä, jossa SP kieltää alle 18-vuotiaita jäseniään äänestämästä ja toivoo, että muut äänestäisivät heidän puolestaan. Katuiskuja, joissa piirretään reittejä äänestyspaikoille asfalttiin liiduilla.
Yhteiskunnallista aktivointia, sitä se olisi.
Huippu-idea - täyttä eteen...
Luulen, ettei jälkeen päin voida arvioida täysin sitä, miksi on joskus tehty jotain, se on ollut silloin arkitodellisuutta ja rakentanut tulevaisuutta. Mitä olisi tulevaisuus nyt, jos aikanaan ei olisi noita asioita tehty, tiedettäisiinkö asioista yhtä paljon. Mielestäni on tärkeämpää arvioida partion eetisiä arvoja, suhtautua kriittisesti ja arvioivasti kaikkiin asioihin, kuitenkaan ilman turhaa ennakkoluuloa. Neuvostoliitossakin asui silloin varmasti hyviä ihmisiä, joille ystävyys yli rajojen oli tärkeää, ilman politiikkaa. Teemmekö korkea lentoista "paritopolitiikkaa" vai keskitymmekö ihmisiin, ihmisyyteen ja inhimillisyyteen?
Huomenta! (ja EKA!)
Taannoin kun OU:ta tehtiin, niin Helsingin Yliopiston kasvatustieteen proffa kertoi eräässä yleiskokouksessa viisaasti, että partion pitäisi määritellä mitkä ovat sen omia juttuja pysyttäytyä niissä. Tällä hetkellä tuntuu että hakuammunnalla vedellään vähän mihin suuntaan sattuu. Ei partion tarvitse olla kaikkea, riittää että partio on partio.
Itse uskon, että partion yhteiskunnallisen profiilin nostaminen ei synny kysyttäessä "Mitä me teemme?" Partiolla on hyvä mahdollisuus ottaa sille kuuluva rooli Suomen suurimpana nuorisojärjestönä kun viestintä keskitettäisiin vastaamaan kysmykseen "Miksi me teemme?"
Tällaisin aamun miettein, hyvää päivänjatkoa itse kullekin toivottaen!
Kirjoita uusi kommentti