Avointa partiota – myös homoille?
Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirineuvosto linjasi 26.3.2011 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ja tasavertaisuuden turvaamisesta partiossa. Keskusjärjestössä on valmisteilla monimuotoisuuslinjaus.
Pääkaupunkiseudun partiolaisten piirineuvoston jäsen Matteus Pentti jätti piirineuvostolle käsiteltäväksi aloitteen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasavertaisuuden tunnustamiseksi partiossa. Maaliskuussa Pääkaupunkiseudun partiolaisten piirineuvosto ilmaisi tukensa aloitteelle. Samasta aiheesta tehtiin Suomen Partiolaisten jäsenkokoukselle ponsiesitys marraskuussa 2010, joka kaatui muun muassa sen takia, että jäsenkokous koettiin vääräksi paikaksi asiasta päättämiseen ja päätöksessä haluttiin huomioida myös muut vähemmistöt. Asia tullaan kuitenkin huomioimaan valmisteilla olevissa monimuotoisuuslinjauksissa.
Käytännön toiminnassa linjaus näkyy niin, että piiri kokoaa partio-osaston Helsinki Pride -tapahtumaan heinäkuussa. Myös lippukunnille lähetettiin päätöksestä tiedote, jossa kerrottiin päätöksestä, jotta lippukunta-aktiivit osaavat tarvittaessa vastata mahdollisiin kysymyksiin. Kyse ei ole radikaalista muutoksesta, vaan tuesta ja tasa-arvoisuuden turvaamisesta.
– Koen, että piirin päättävässä elimessä tehty kanta voi olla viesti yksittäiselle henkilölle siitä, että hän saa harrastaa partiota, Matteus Pentti sanoo.

Partio suvaitsee erilaisuutta. Kesäleirin näytelmä leikittelee sukupuolirooleilla.
Monimuotoisuutta keskusjärjestössä
– Monimuotoisuuslinjausten tekeminen on aloitettu keskusjärjestössä, mutta se on vielä kesken. Tarkoituksenamme on linjata, että olemme kaikille avoin järjestö, kertoo SP:n hallituksen jäsen, aluevaliokunnan johtaja Silja Pietikäinen.
Alun perin diversiteettistrategian nimellä kulkenut toimenpide kirjattiin jo viime elokuussa aluetyön toimintasuunnitelmaan. Linjausten on tarkoitus valmistua marraskuun loppuun mennessä, jolloin SP:n Partioneuvosto ne toivottavasti hyväksyy. Parhaillaan kerätään ajatuksia, kommentteja ja näkökulmia.
– Tällä hetkellä ajatuksena on, ettemme jaottele linjaukseen eri ryhmiä. Jos määrittelemme niitä, suljemme väkisin joitakin linjauksen ulkopuolelle. Mitä avoimuutta se olisi? kysyy Pietikäinen.
Linjauksessa on tarkoitus ottaa myös huomioon asian vieminen käytäntöön: se, miten partio on kaikilla tasoilla oikeasti avoin harrastus ja järjestö. Tähän käytännön toteuttamiseen kaivataan kommentteja ja näkökulmia. Samoin täytyy tarkasti miettiä, miten asia kirjataan linjauksiin, koska tarkoituksena ei ole luoda ylimääräistä toimintasuunnitelmaa jo olemassa olevien rinnalle.
– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että partion avoimuuden suhteen tavoitteena olisi pidettävä sitä, että partio on pienoisotos yhteiskunnasta. Esimerkiksi maahanmuuttajia pitäisi saada partioon suhteessa sen mukaan, kuinka paljon heitä kullakin alueella on, Pietikäinen summaa.
Lippukunnassa kyse asenteesta
– Piirissä tehty päätös muuttaa toivottavasti asenteita myös lippukunnissa pidemmällä aikavälillä. Lippukunnissa tapahtuva muutos riippuu täysin toimivien johtajien asenteista. Tiedän lippukuntia, joissa on avoimesti homoseksuaaleja ja lippukuntia, joissa kukaan ei voisi kuvitellakaan jonkun tulevan kaapista ulos, Pentti kertoo. Hän korostaa, ettei salailukulttuuri auta yksittäisiä nuoria. Ainoastaan avoimuus ja rehellisyys auttavat lasta kasvamaan omaksi itsekseen. On hyvä, jos lapsen ei tarvitse pelätä johtajan reaktiota asiassa. Esimerkiksi tarpoja- ja samoajaohjelmassa on aktiviteetteja, joiden avulla näitä asioita voidaan käydä läpi lippukunnissa.
– Tiedän sudenpennun, joka halusi lopettaa partion ja perusteli päätöksensä partion tylsyydellä. Myöhemmin selvisi, että sudenpentua oli kiusattu partiossa hänen vanhempiensa takia. Hänellä oli kaksi äitiä. Täytyy muistaa, että esimerkiksi homoseksuaalisuutta voi olla myös lasten perheissä tai lähisuvussa, Pentti muistuttaa.
Pinkkipartio ei-niin-heteroille
– Tärkeää olisi tiedostaa, että vähemmistössä olevat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kuka tahansa voi olla homo. Suurennuslasin kanssa heitä ei kuitenkaan tarvitse etsiä, vaan tietoisuus siitä, että erilaisuutta on, auttaa jo pitkälle, Pentti toteaa.
Taruksella 2004 perustettu Pinkkipartio kokoaa ”ei-niin-heterot partiolaiset” yhteen. Kilkkeen jälkeen Pinkkipartiolle perustettiin oma Facebook-ryhmä, johon kuka tahansa saa liittyä. Ryhmän tehtävänä on toimia tukiverkostona, josta löytää halutessaan vertaistukea ja samanhenkistä porukkaa.
Teksti: Hilja Mäkinen, kuva Sanna Puutonen

Kommentit
Miksi ylipäätänsä tulee mainita eri ryhmiä? Loputon suo on edessä kun "päätetään" miten rajaus ryhmien maininnassa tehdään. Todella huono linjaus koko asia ja asiassa.
Peruskirjassa mainitaan toimintaperiaatteena "kieleen, kulttuuriin, uskontoon sekä vakaumukseen liittyvä yhdenvertaisuus ja sukupuolten välinen tasa-arvo". Siellä ei siis luetella kaikkia eri kieliä, uskontoja jne. Vastaavasti nyt kaivataan linjaukseen lisäystä sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvästä yhdenvertaisuudesta - kukaan ei liene ehdottanutkaan, että erikseen mainittaisiin suuntautumisia nimeltä. Ehdotus on siis linjassa nykykäytännön kanssa, eikä ketään nosteta toisten yläpuolelle. Näin oletan SP:nkin tulkitsevan.
Hyvä linjaus Siljalta. Kaikenlainen tasa-arvoisuus on toki tärkeää, mutta eikö jo se, että jokin vähemmistöryhmä nostettaisiin toisten yläpuolelle erityismaininnalla vähentäisi erityisesti vähemmistöjen keskinäistä tasa-arvoisuutta. Ei seksuaalivähemmistöt ole yhtään sen tärkeämpiä kuin vaikkapa erilaiset kulttuuri- tai kielivähemmistötkään, eihän niitäkään jokaista mainita erikseen peruskirjassa tai toimintasuunnitelmassa. Meille tulisi melkoisen paksu opus, jos kaikki erityisryhmät ja vähemmistöt pitäisi erikseen kirjata, että nämä me suvaitsemme joukkoomme.
Mitä suurempaa ääntä vähemmistön edushenkilöt pitävät omasta vähemmistöstään ja mitä paremmin he osaavat tuoda sydäntäsärkeviä tarinoita sorrosta ja riistosta, sitä nopeammin omaa suvaitsevaisuuttaan toitottavat ihmiset ryntäävät yksisilmäisesti puolustamaan kyseisen tahon vaatimuksia.
Suomalaisen partiojärjestön tulee olla tässä asiassa tasapuolinen. Helsinkiläiset tässä yhden ylentäessään alensivat muut.
Miksi sitten esimerkiksi ruotsinkieliset ja ortodoksit pitää kuitenkin mainita erikseen? Mikä tekee niistä tärkeämpiä mainittavia?
Totta, että ne mainitaan mutta kyllä ne maininnat voitaisiinkin poistaa. Toinen noista nauttii toki niin suurta kannatusta, että haloo siitä nousisi mutta sekään nyt ei ole kuin lähes esihistoriallinen jäänne.
Kirjoita uusi kommentti