Pääkirjoitus: Aikuiset hengaavat ja naiset hoitavat lapset
Vuoden 2010 partiotoiminnan tilastoista löytyy monta mielenkiintoista tietoa. Jäsenmäärä laskee edelleen. Edelleen. Jos sama trendi jatkuu, muutaman kymmenen vuoden päästä tässä maassa ei ole ensimmäistäkään partiolaista. Herätys siellä!
Ainoa kasvava ikäryhmä partiossa on yli 30-vuotiaat. Pestissä toimivia aikuisia johtajia on kuitenkin paljon vähemmän kuin sellaisia, jotka eivät tällä hetkellä ole missään pestissä. Tällaisia aikuisia on useita tuhansia. Eli meillä on sankoin joukoin aikuisia, hengaamassa. Puhe lippukuntien aikuispulasta on ainakin tilastojen valossa puppua. Hengariaikuiset pitäisi vain saada hommiin, edistämään varsinaisen toimintamme kohderyhmän, 7 – 22-vuotiaiden, partioharrastusta.
Toinen mielenkiintoinen tieto on, että pestatuista johtajista liki 70 prosenttia on naisia. Puppua on siis sekin, ettei partiossa olisi naisten ja miesten töitä. Iso osa akeloista on naisia. Naiset kelpaavat poikalippukunnissa johtamaan sudenpentuja ja seikkailijoita, mutteivät sitä vanhempia poikia. On aika herätä unesta ja lopettaa puhuminen siitä, että partio kasvattaisi tasa-arvoon ja antaisi mallin siitä, ettei ole naisten ja miesten töitä. Sellaisen väittäminen on itsepetosta. Herätys siellä!
Teksti: Aino Öhman, kuva Maija Tammi
Kirjoittaja on Partiojohtaja.fi:n päätoimittaja.
Kommentit
Mutta kun on kyseessä tarpojat, joilla toteutetaan vertaisjohtajuutta, niin onko kukaan ajatellut/saanut havaintoja ja kokemuksia siitä, että poikatarpojilla on tyttöjohtajat ja tyttövartiolla poikajohtajat? Itse olen vetänyt 3 vuotta tyttövartiota jossa tyttöjohtajat ja vuoden sekavartiota jossa sekä tyttö- että poikajohtajia, jolloin sekä tytöt että pojat ovat vielä toiminnassa mukana.
kyllä meidän lippukunnassa (tyttölippukunta) on yksi miespuolinen sudarien kanssa... ja hyvin homma toimii
Muinoin 90 alussa tyttölippunan kämpälle eivät saaneet poikavartiot edes rekeillä jos tyttöjä oli paikalla...
Poikalippukunnasta, jossa naiset "kelpaavat vain" sudarijohtajiksi ja jonka jäsenmäärän trendi on kasvava etenkin nuorissa ikäkausissa: Nämä kyseiset naisjohtajat ovat itse sanoneet, että yli 10 vuotiailla pojilla pitää mahdollisuuksien mukaan olla mies/poikajohtaja. Murrosikäiset tai sitä lähestyvät pojat tarvitsevat miehistä esimerkkiä (etenkin henkisellä tasolla), kun taas nuoremmille pojille (sudenpennuille) olemme havainneet naisjohtajan jopa paremmaksi vaihtoehdoksi, ns. äidilliseksi hahmoksi.
Pääkirjoituksen tasa-arvo kommentti on muuten varsin helposti ymmärrettävissä vain toiseen suuntaan, eli naisten pitäis voida johtaa muitakin kuin vain poikasudenpentuja ja -seikkailijoita. Miten on tosiaan tuon laita, että laitettaisiin miesjohtajia nuorten tyttöjen johtajaksi?
Pahasti särähtää ja ärsyttää tuo (tahaton?) määrittelysi "äidillinen hahmo". Itse en todellakaan halua olla sellainen, vaikka äiti ja aikuinen olenkin. Äidillinen olen omille lapsilleni, sudareille ja muille partiolaisille sitä en tahdo olla - heille olen Katri, johtaja ja partiokaveri.
Se, tarvitsevatko pojat "miehistä" esimerkkiä on täysin arvovalinta. Haluammeko kasvattaa yhteiskunnan vallitsevat normit ja roolit sisäistäneita stabiileja kansalaisia, jotka toimivat perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti, vai myös rooleja ja normeja uudella tavalla määrittäviä kansalaisia, jotka ovat saaneet kokemuksia ennakkoluulottomista tavoista toimia ja erilaisista kasvuympäristöistä.
Jokatapauksessa ne pojat ovat poikia ja tarvitsevat eväitä kehittyäkseen. Se miten ennakkoluulottomia tai stabiileja ne normit ovat ei ole sukupuolikysymys, vaan aivan kuten Juho sanoo: arvovalita. Eteenkin tarpojilla johtajan sukupuolella on isommalla todennäköisyydellä merkitystä. Mutta sanottakoon nyt ääneen myös se, että arvelen sillä persoonalla loppujenlopuksi olevan vielä enemmän, usein jopa sukupuolenkin ohittavasti, merkitystä.
Se mihin minä kiinnitin mielissäni huomiota on se että poikien kasvamiseen tarvitaan miehistä vaikutusta, jonka itse luin nimenomaan aikuisen - ei siis matkan varrella olevan vaikutusta. Ja siis ihan sama vaikutuksen tarve tytöillä. Tästä kait ei olla kamalan eriä mieltä?
Poikien miesroolimallin "tarvitseminen" lienee tässä yhteydessä kielenkäytöllinen kysymys. Useimmiten vain on niin, että nuorille pojille voi olla suuri kynnys pitää esikuvanaan naispuolista johtajatarta. Vartionjohtaja on tarpojalle hänen ikänsä suurin idoli, vaikkei hän sitä koskaan ääneen sanokaan - en toki sano, etteikö naisjohtaja pojilla tai miesjohtaja tytöillä toimisi ollenkaan. Omassakin lippukunnassa sekasupelaumalla on miesjohtaja, ja ryhmässä tuntuu olevan todella mukavaa.
Kyllä kokemus yhteislippukunnasta on ollut, että jos toiminnassa ei ole aktiivisia miehiä, niin pojat jäävät pois toiminnasta viimeistään murrosiässä ja uuden poikajohtajasukupolven kasvattaminen on työlästä. Sitä ei ole vielä päästy kokeilemaan, jäävätkö tytöt pois toiminnasta, jos toiminnassa ei ole ainuttakaan aktiivista tyttöjohtajaa.
Kouluissa voidaan miettiä, millaisia arvoja nais- ja miesopettajat välittävät ja muita hienouksia. Partiossa tällaiseen akateemiseen pohdiskeluun ei ole varaa.
Partiossa poikajohtajia tarvitaan ihan siihen, että pojat toiminnassa pysyvät. Ja jos poikia ei ole, niin aika äkkiä tyttöjenkin toiminta passivoituu. Pikku hiljaa aikuistuvien tyttöjen ja poikien luonteva kohtaaminen on yksi partiota ylläpitävistä voimista.
Samaa mieltä, hyvä kirjoitus! Nimimerkillä lippukunnassamme tällä hetkellä aioastaan yksi ysi- ja yksi kasiluokkalainen poikapartiolainen ehkä juuri edellisen kirjoituksen pointtien vaikutuksesta.
Ei se yhteislippukunta mitään autuutta tuo. Enemmän meilläkin on pojilla tyttöjohtajia kuin tytöillä poikajohtajia.
Entä kelpaavatko miehet kasvattamaan tyttölippukunnissa nuoria tyttöjä? Näen jo pedofiilirovioiden palavan!
Pääkirjoituksen olisi loogista korkeintaan vaatia kaikkia lippukuntia sekalippukunniksi.
Kirjoita uusi kommentti